2
loka
2018

PB: STM syöttää pajunköyttä. Alkoholin etämyynti on todellisuudessa laillista.

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa sosiaali- ja terveysministeriö (STM), joka ministeri Annika Saarikon (kesk) ohjauksessa syöttää EU:n komissiolle ja eduskunnalle pajunköyttä Suomen alkoholilain sisällöstä. STM:n mukaan alkoholin etämyynti olisi Suomessa kiellettyä. Päivän Byrokraatin selvityksessä tällaista kieltoa ei ole löytynyt, joten päätelmämme mukaisesti siitä on täytynyt säätää alkoholilain salaisella pykälällä, joka on painettu säädöskokoelmaan näkymättömällä musteella.

 

Koko sopan taustalla vaikuttaa keskustalainen raittiusliike, jonka aktiiveina tunnetaan muun muassa THL:n pääjohtajan tehtävästä eläkepäivikseen kansanedustajaksi ryhtynyt Pekka Puska (kesk) sekä STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen. He kokivat karvaana alkoholilain uudistuksen, jolla Suomen enemmän tai vähemmän körttiläinen alkoholisääntely otti pienen askeleen kohti sivistynyttä Eurooppaa.

 

Nelosoluiden pääsy ruokakauppaan ja ihmisten lupa kantaa juomansa itse jalkakäytävän yli katuterassille ottavat raittiusliikkeessä koville muun muassa siksi, että THL:n synkkä ennuste uuden alkoholilain aiheuttamasta 150 vuotuisesta lisäkuolemasta on jälkikäteen alkanut näyttää pelkältä propagandalta. Todellisuudessa kulutus on uudistuksen jälkeen laskenut ja haitat sitä myöten korkeintaan vähenemässä.

 

Pieni voitto kieltopolitiikalle on siksi hankittava edes jostain. Raittiusliikkeessä on päätetty, että se löydettäisiin estämällä alkoholin etämyynti.

 

Raittiusliikkeen ongelmana vain on, että etämyynnin kielto olisi EU:n perussopimuksen 34. artiklan vastainen ”tuonnin määrällinen rajoitus tai sitä vaikutukseltaan vastaava toimenpide”, jollaisia vapaaseen kauppaan ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen perustuva unioni ei salli perustettavaksi enää jäsenyyden aikana. Tietyissä erityistapauksissa poikkeuksen on kyllä voinut neuvotella EU:hun liityttäessä, mutta jäsenyyden alettua on liian myöhäistä.

 

Etämyynnin osalta sen kummemmin Suomi kuin Ruotsikaan ei ole jäsenneuvotteluissa poikkeusta hakenut.

 

Itse asiassa Suomi toimi juuri päinvastoin. Jäsenneuvottelujen yhteydessä vuonna 1996, Suomi vastasi komission nimenomaiseen kysymykseen Suomen alkoholilain suhtautumisesta EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteeseen seuraavasti:

 

”[Suomen alkoholilaissa] ei säädetä mitään alkoholijuomien lähettämisestä toisesta jäsenmaasta. Alkoholilaissa ei siten ole rajoitettu kuluttajien mahdollisuuksia tilata alkoholijuomia toisista jäsenmaista. – Tilatuista juomista verovelvollinen on joko yksityishenkilö itse tai mikäli kaukomyynnin (nyk. etämyynti) edellytykset täyttyvät, myyjän vero-edustaja.”

 

Suomen hallitus on toistanut tämän kantansa myös jäsenyyden aikana. Hallitus antoi 15.7.2004 kirjallisen huomautuksen EU-tuomioistuimen asiassa C-170/04 Rosengren ja kertoi varsin selkokielisesti alkoholin etämyynnin olevan sallittua Suomessa:

 

”Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa ei ole katsottu tarpeelliseksi asettaa rajoituksia alkoholijuomien maahantuonnille siten, että yksityishenkilöiden vapautta tilata alkoholijuomia omaan tai lähipiirinsä käyttöön esimerkiksi suoraan tuottajilta muista jäsenvaltioista olisi kielletty.”

 

Ja niin on myös toimittu. Suomalaiset oluen ja viinin ystävät ovat koko Euroopan Unionissa oloajan käyttäneet muissa EU-maissa sijaitsevia verkkokauppoja ja tilanneet niistä haluamiaan juomia. Tulli on tätä varten julkaissut jopa toimintaohjeet.

 

Nyt, melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin STM on saanut päähänsä, että kaikki tämä onkin ollut harhaa. Raittiusliikkeen keksimä ratkaisu lienee saanut vaikutteita Matrixista: on luotu vaihtoehtoinen todellisuus. Tuossa rinnakkaistodellisuudessa eletään kuin etämyynnin kielto olisi ollut aina osa Suomen lainsäädäntöä.

 

Vaihtoehtoisen todellisuuden ja oikean todellisuuden ulottuvuudet pyrkivät raittiusliikkeen toimesta lomittumaan, sillä he loitsuavat vaihtoehtoisesta todellisuudesta kannanottoja, jotka yrittävät jäädä elämään tässä meidän universumissamme.

 

Yksin viimeisen viikon sisään STM on jäänyt kiinni vaihtoehtoisen todellisuuden lainaamisesta kahteen otteeseen. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa huomasi STM:n EU-komissiolle toimittaman valheellisen selvityksen, jossa ministeriö väitti, että ”alkoholilakia ei käytännössä muutettu, koska etämyynti on siinä jo kielletty”. Sarvamaa luonnollisesti käräytti ministeriön jättämällä asiasta komissiolle selvityspyynnön.

 

Toisen kerran STM:n paralleeli universumi välkkyi ministeri Annika Saarikon antamassa vastauksessa kokoomuslaisten kansanedustajien kirjalliseen kysymykseen. Päivän Byrokraatti bongasi Saarikon tuoreesta vastauksesta ainakin viisi paikkansapitämätöntä tai kiistanalaista kohtaa. Tässä ne tiedoksi myös harhaanjohdetuille parlamentaarikoille:

 

(1)

 

Saarikko: “Merkittävänä erona on nähty ainakin se, että Ruotsin parlamentti ei ole edellyttänyt, että etämyyntiä koskevat ratkaisut eivät saa vaarantaa kotimaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden.”

 

Todellisuus: Saarikon vastaus sivuuttaa ilmeisen tahallaan sen tosiasian, että Ruotsin kansanterveysvirasto suositteli, ettei etämyyntiä kielletä, koska kiellolle ei ole nähty kansanterveydellisiä perusteita. Etämyynnin ei edes väitetä olevan yhteydessä alkoholiongelmiin. Alkoholistit hankkivat pullonsa lähempää, tavalla jolla heidän ei tarvitse odottaa postitusta, vaan saavat juomansa heti. Etämyynti palvelee erityisesti sellaisia laatutietoisia olut- ja viiniharrastajia, joiden hamuamia valmisteita ei Ruotsista tai Suomesta löydy, ainakaan kohtuuhintaan.

 

(2)

 

Saarikko: “Korkein oikeus katsoi ennakkopäätöksenä julkaisemassaan tuomiossa, että alkoholijuomien internetmyynti ja kotiinkuljetus ovat alkoholilain mukaan kiellettyjä.”

 

Todellisuus: Lausunnossa viitattu, ns. Visnapuu-tuomio ei koske lainkaan rajat ylittävää etämyyntiä, vaan luvatonta vähittäismyyntiä Suomessa. STM:llä ei ole ollut tuomion merkityksestä minkäänlaista erehtymisen mahdollisuutta, sillä sen käytössä on ollut eurooppaoikeuden professorin, OTT Juha Raition eduskunnan lakivaliokunnalle alkoholilain eduskuntakäsittelyä varten 14.11.2017 toimittama asiantuntijalausunto, jossa kyseisen tuomion relevanssia on arvioitu muun muassa seuraavasti:

 

”Tätä hovioikeuden ratkaisua arvioitaessa on otettava huomioon se, että se koskee yksittäistapausta, jossa myyjä kuljetti itse alkoholijuomat ostajalle ilman asianmukaista lupaa. Visnapuu-tapaus ei siten suoraan vastaa siihen kysymykseen, kuinka suhtautua alkoholin nettikauppaan, jossa myyjä toimituttaa tuotteen ostajalle ja jossa kaikki asian vaatimat luvat ovat kunnossa ja verot maksettu. On myös huomattava, että vedottaessa SEUT 36 artiklan tarkoittamaan ihmisten elämän ja terveyden suojaan tai ylipäänsä kansanterveyteen perusvapauden rajoitusperusteena, niin tulee kyetä näyttämään toteen, miksi rajoitus on oikeasuhtainen keino tavoiteltuun päämäärään nähden.”

 

Ja edelleen:

 

”Suomen valtio on kuluvana vuonna antanut komissiolle lausunnon alkoholin etämyyntiä koskevasta kysymyksestä ja antanut ymmärtää, että alkoholilain uudistuksen lähtökohtana on, että nykyinen alkoholijuomien rajat ylittävän etämyynnin kielto säilyisi Suomen lainsäädännössä joko entisessä muodossaan tai lakiluonnoksessa esitetyssä muodossaan. Esityksessä viitataan alkoholilain 8, 13 ja 14 §:iin. Suomen valtio vaikuttaa vetoavan tämän kannan tueksi Visnapuu-tapaukseen, mitä pidän tässä yhteydessä hieman kyseenalaisena. Kuten todettua, en katso Visnapuu-tapauksen täysin kattavan käsillä olevaa tulkintaongelmaa.”

 

Raition lausunnossa tiivistetään myös erinomaisesti, mikä oikeudellinen ero on etämyynnillä ja jäsenmaassa tapahtuvalla vähittäismyynnillä:

 

”Etämyynnissä on kyse kuluttajan (tai kuluttajan lähipiirin) omaan käyttöön hankkimasta alkoholista toisesta jäsenvaltiosta. Jos siis suomalainen X ostaa ranskalaiselta viinitilalta netin kautta erän punaviiniä ja viinin tuottaja suorittaa valmisteverot ja muut velvoitteet asianmukaisesti, niin alkoholin myyjä ei tarvitse tukkumyyntilupaa. Myyjä maksaa saamastaan tuotosta verot Ranskaan. Siis etämyynti lasketaan myyjän kotimaan liikevaihtoon, vähittäismyynti kulutusmaan liikevaihtoon. Tämä on olennainen ero vähittäismyynnin ja etämyynnin välillä. Kun punaviinierä lähtee etämyyntinä Ranskasta, niin se ei voi muuttua vähittäismyynniksi tultuaan Suomeen tilaajalle.”

 

Linkki OTT Raition lausuntoon löytyy tämän jutun perästä.

 

Saarikon vastauksessa sivuutetaan nähtävästi tarkoituksella EY-tuomioistuimen ratkaisu C-170/04 Rosengren, jonka myötä Ruotsissa jouduttiin unohtamaan haikaillut etämyynnin kieltämisestä. Sama tuomio tulee ohjaamaan myös sitä oikeudenkäyntiä, jonka komissio nostaa Suomea vastaan, mikäli Suomi STM:n nyt ajaman linjan mukaisesti koettaisi kieltää etämyynnin. Mainitun Rosengren-jutun perusteella Suomen oikeusasiamies linjasi 2007 yhtenevästi Raition yllä esittämän kanssa, että etämyynnin osalta keskeistä on ”omistuksen siirtyminen ulkomailla”. Mikäli kauppa toteutuu näin, sitä ei voi Suomen lain nojalla kieltää.

 

(3)

 

Saarikko: “[M]yytyjen alkoholijuomien toimittaminen kuluttajan kotiin tai muuhun tämän valitsemaan paikkaan on alkoholilain mukaan selvästi kielletty”.

 

Todellisuus: Alkoholilaissa ei ole tällaista kieltoa.

 

(4)

 

Saarikko: “Tämän jälkeen verkkosivuilla käsitellään erityisesti sitä alkoholilain riidatonta säännöstä, jonka mukaan kukaan ei saa myydä alkoholijuomia kuluttajien kotiin.”

 

Todellisuus: Alkoholilaissa ei ole myöskään tällaista säännöstä.

 

(5)

 

Saarikko: “Toisin kuin kysymyksessä annetaan ymmärtää, mainitun artiklan toinen kohta ei ainakaan kiellä laajentamasta tai perustamasta jopa kokonaan uusia monopoleja (esim. jo asia 6/64; Costa v. ENEL).”

 

Todellisuus: Absurdilla tavalla tuomion luoma oikeustila on täsmälleen päinvastainen kuin STM esittää. EU-tuomioistuimen ratkaisussa C-6/64 nimenomaisesti todetaan, että uuden rajoittavan toiminnan tai vastaavan vaikutuksen aloittaminen monopolin kautta on kiellettyä, jos se liittyy kilpailun alaisen kaupallisen tuotteen hankintaan tai markkinointiin jäsenvaltioiden välillä. Toisin sanoen, ratkaisun mukaan monopolin saa perustaa vain, jos kykenee osoittamaan, että sillä ei ole mitään käytännön vaikutusta tavaran vapaaseen liikkuvuuteen.

 

Sivumennen todeten, nämä viisi korjattua kohtaa muodostavat vastauksen koko sen substanssin, jolle väite etämyynnin kiellosta nojaa.

 

Olisi mukavaa, jos reunakeskustalainenkin alkoholipolitiikka nojaisi tosiasioihin, eikä tarinoihin mielikuvitusmaailmasta. Sadut ovat sinänsä kivoja, mutta niiden paikka on lasten tarinatuokioissa, ei eduskunnan kyselytunnilla.

 

Sen pituinen se.

 

US 1.10.2018

 

Verkkouutiset 1.10.2018

 

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon vastaus kokoomusedustajien kirjalliseen kysymykseen

 

OTT Juha Raition asiantuntijalausunto

 

Saatat tykätä myös

PB: Suomalainen maksaa metsien ennallistamisesta 84 kertaa enemmän kuin saksalainen
PB: Helsingin Sanomien käyttämä terminologia pyrkii muokkaamaan ajatteluanne
Elpymisrahasto ja moraalikato
PB: Elpymisrahasto

2 vastausta

  1. Haerski

    Käynnissä on kova kilpajuoksu löytää se pykälä, jonka perusteella voitaisiin esittää, että asia oli muka otettu vuoden -94 laissa jo huomioon. Sillä ei luonnollisesti ole mitään merkitystä onko laki _tarkoitettu_ kieltämään etämyynti, kunhan se vain olisi väännettävissä näitä omia tarkoitusperiä varten sopivaksi.

    Mielenkiintoista sekin, että näinä reiluna kahtena vuosikymmenenä, jonka vanha alkoholilaki ehti olla voimassa, etämyyntiin ei väitetystä kiellosta huolimatta puututtu millään tavalla. Pitäisi siis olla päivänselvä juttu, että etämyynti on ollut täysin sallittua, koska valtio ei ole tehnyt elettäkään “laittoman” etämyynnin valvomiseksi tai estämiseksi.

    Onneksi EU ei luonnollisesti katso hyvällä sitä, että olemassaolevaa kansallista monopolia yritetään vielä tukevoittaa EU:hun ja sen vapaakauppasopimukseen liittymisen jälkeen. Alkon perustaminen tänä päivänä olisi niin ikään mahdottomuus, jos vähittäismyynnin monopolilla ei olisi Suomessa jo pitkä historia ennen EU:n tuloa kuvioihin.

    Rosengren-keissi on niin selkeä ennakkotapaus, että joku joutaisi linnaan siitä hyvästä, että tuhlaa yhteisiä resursseja tällaisen väistämättä raukeavan asian vatvomiseen EU-komissiota myöten. Joku ei nyt vain osaa päästää irti.

  2. Olavi Koskela

    Se vaikutelma kiistämättä modostuu, että Saarikko ei ole näissä asioissa lainkaan tehtäviensä tasalla. Päällimmäisenä jokin täysin perusteeton hybris omista ylivertaisista kyvyistä ja asemasta, josta käsin kyykyttää täysi-ikäisiä ja -valtaisia Suomen kansalaisia. Ei voi kuin toivoa, että EU niistää tuommosen mölön nenän oikein kunnolla. Vaikka mitäpä ne EU:n mahdolliset moitteet tai vakavatkaan huomautukset täällä merkitsevät: täällähän ei poliittinen vastuu tarkoita yhtään mitään.