18
touko
2020

PB: Hallitus sählää, mutta yritykset on pelastettava tulevaisuutta varten

Pitkäksi venyneen pohdinnan jälkeen viimeisen Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Sanna Marinin (sd) johtama kansanrintamahallitus, joka on onnistunut koronakevään aikana yhdistämään huolimattoman lainvalmistelun, epäselvän hallinnollisen kielen ja sisäisen riitelyn harrastelijamaiseen koheltamiseen, heikkohermoisuuteen ja ministeri Kiurun pitämiin tiedotustilaisuuksiin.

 

Hallituksen sekavuuteen esimerkiksi sen keskeisissä strategisissa päätöksissä näyttää tuskastuvan jopa Helsingin Sanomat, joka yleensä on tunnettu sosialidemokraattien ja vihreiden politiikan tukijana. Lehti otsikoi kärsimättömän oloisesti: ”Suomen hallituksella ei ole antaa vastausta yksinkertaiseen kysymykseen: voiko koronaepidemia edetä liian hitaasti”.

 

Otsikon kysymys viittaa tietysti taannoiseen sosiaali- ja terveysministeriön lausumaan, jonka mukaan ”viruksen on annettava levitä väestössä, jotta poikkeustoimien oikeudelliset perusteet säilyisivät”. Ajatus siitä, että hallitus ylläpitäisi sille ennennäkemättömän laajat valtaoikeudet takaavia poikkeuslakeja antamalla tappavan epidemian levitä väestössä kuulostaa sen verran vallankaappaushenkiseltä tempaukselta, että hallituksen kannattaakin selittää sellaisesta itsensä irti, jos vain kykenee.

 

Siksipä historiaa on kiireen vilkkaa kirjoitettu uusiksi. Esimerkiksi STM:n ja THL:n nettisivuilta on vaihdettu terminologiaa epidemian ”hidastamisesta” ja ”hallitusta leviämisestä” sen tukahduttamiseksi ja estämiseksi, ja kaikenlaisia viitteitä laumasuojan tavoittelemisesta on poistettu tai ainakin muuksi selitetty. Hassuinta asiassa on se, että hallitus esiintyy kuin se ei olisi säikähtäneenä muuttanut tavoitteitaan, vaikka lukuisat esimerkit aina HS:n siteeraamaa Hetemäen raporttia myöten dokumentoivat aiemman asiantilan.

 

No kaipa selitys voikin mennä läpi innokkaimmille kannattajille ja kaikille alle viisivuotiaille. Enemmän erimielisyyden välttämiseksi sovitaan siis, että hallituksen linja on saattanut muuttua, mutta ei se tosiasia, että he ovat koko ajan olleet oikeassa!

 

Vaan tuskinpa hallitus olisi valtakunnanoikeuteen päätynyt ilman paniikkireaktiotakaan. Huvittavalla tavalla seurauksena oli kuitenkin tuomio taholta, joka harvemmin jättää selittämättä mitään vasemmistopolitiikkaan kuuluvaa perustuslain ehdottomaksi vaatimukseksi. Uskokaa tai älkää, perustuslaki- ja ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin kiinnitti huomiota kansanrintamahallituksen tapaan taivutella todellisuutta mieleisekseen. Olette kuitenkin hänen blokkaamiaan, joten tässä tuo kommentti kokonaisuudessaan:

 

”Olen antanut tunnustusta @MarinSanna linjauksille viime päivinä, mutta täytyy sanoa että orwellilainen ”we have always had peace with Oceania” -tyyppinen hallituspiirien yritys kieltää aiemmat erimielisyydet tai horjahtelut panee pudistamaan päätä”

 

Kaikkea sitä näkeekin, kun vanhaksi elää.

 

No, kaipa hallituksen ihailu hiipuu lopulta omienkin keskuudessa, kun asiat eivät tunnu millään sujuvan. Pääministeri Marinille näyttää olevan vaikeaa hyväksyä se, että aiempi yksiääninen ihailu tiedotusvälineissä alkaa muuttua normaaliksi kriittiseksi journalismiksi. Pinna oli ilmeisesti kireällä viikonloppunakin, kun pääministeri hyökkäsi oppositiojohtaja Orpon (kok) kimppuun poikkeuksellisen aggressiivisella tavalla syyttäen tätä twiitissään mm. valehtelusta asiassa, joka kuitenkin ollut viikon mittaan laajasti tarkasteltavana HS:n lisäksi myös muissa tiedotusvälineissä.

 

On mukavaa huomata, että punavihreää leimaa kerännyt lehdistö herää edes satunnaisesti tehtäväänsä neljäntenä valtiomahtina. Esimerkiksi Ylen toimittaja Pirjo Auvinen, joka yleensä käsittelee Marinia erittäin myönteisessä sävyssä, kirjoitti seuraavan kommentin:

 

”Marin näyttää hermostuvan, jos sanoo, ettei ymmärrä, mikä hallituksen hybridistrategian tavoite on. Otan riskin ja ilmoittaudun joukkoon. En vieläkään ymmärrä tavoitteleeko hallitus taudin leviämisen estämisellä a) sitä, ettei koronaa enää olisi Suomessa eli onko tavoitteena nolla tapausta, b) sitä, ettei tauti leviäisi nykyistä esiintyvyyttä isommiksi luvuiksi potilaita ja tehohoidettavia vai c) sitä, että kun nollaan ei voida päästä, niin luvut pyritään painamaan mahdollisimman alas. […] Mutta minusta on paljon vakavampaa, jos näissä poikkeusoloissa, näillä erinomaisilla taudinhallintaluvuilla, meillä on pääministeri, joka hermostuu virkamiehen sanoista tai opposition arvostelusta. Sitä nämä poikkeusolot eivät kaipaa.”

 

No, se siitä. Hallituksen toiminta on ollut koko koronakriisin ajan sekoilua, ja se on kyennyt päätöksiin lähinnä ulkoisen paineen ohjaamana, yleensä huomattavalla viiveellä. Tuskinpa tuo asiaintila tästä muuksi muuttuu.

 

Kun tätä tekstiä alettiin kirjoittaa muutama viikko sitten, tarkastelun ytimessä olivat hallituksen vaatimattomat ja väärin suunnatut toimet yrityselämän ja talouden pelastamiseksi. Palkintokomiteassa ensimmäisenä keskustelun aiheena oli Business Finland, jonka jakamista koronatuista noussut kohu on nyttemmin jo osittain hautautunut uusien sekoiluiden alle.

 

Jos tekstimme olisi julkaistu tuolloin, olisimme neuvoneet, että kriisitukirahoja ei olisi koskaan pitänyt laittaa jakoon Business Finlandin (BF) kautta. BF eli entinen Tekes on lakisääteisesti erikoistunut kasvu- ja kehitysrahoitukseen, eikä juuri sitä huonompaa instrumenttia olisi voinut valita, jos tarkoitus on tukea niitä yrityksiä, jotka eniten ottavat iskua koronaepidemiasta. Kasvu- tai kehitysprojekti on nimittäin yrityksessä asialistalla viimeisenä, kun kassa on tyhjä, vuokranantaja perii rästejä ja asiakkaat eivät saa edes astua liiketilaan.

 

Kuitenkin juuri kehitysprojekti on pitänyt satuilla hakemukseen, jos BF:n rahoja on mielinyt saada.

 

Julkisuudessa on riepoteltu muutamien tunnettujen tahojen saamia tukia. Blogi, julkkishuutokauppa tai pöytälaatikkoyhtiö eivät ole oikeita haukkujen kohteita nekään. Ei pitäisi haukkua pelaajia, vaan pelin sääntöjä. Nyt hallitus antoi avoimen arkun rahaa jaettavaksi kaikille niille, jotka ovat hyviä kirjoittamaan hakemuksia. Jos ei omin avuin, niin kenties tukien heruttamiseen erikoistuneiden konsulttitoimistojen avustuksella. Heillä saattaa parhaassa tapauksessa olla tarjota jopa pääministerin puolison tasoista tietämystä koronatukijärjestelmän toiminnasta.

 

Kokeneille startup-yrittäjille tilanne oli epäilemättä suoranainen eldorado. BF, jota on käsketty jakaa rahaa löyhin perustein ja vähän pulskemmallakin potaskalla. Kymppi sinne, satku tänne. Melkein kuin vaihtaisi hengitysmaskeja loistoautoihin.

 

Mutta ehkä on hyvä, että palkintoa ei ehditty jakaa vielä tuolloin, sillä eihän todellinen syyllinen tilanteeseen ole Business Finland vaan tukitoimista pöhkösti päättänyt hallitus.

 

Hieman surullisena havaintona voi todeta, että sen jälkeen kun tämän tekstin ensimmäinen luonnos on kirjoitettu huhtikuussa, yritysten tukiasia ei ole edennyt oikeastaan mihinkään suuntaan. Vielä tälläkään hetkellä ei ole tietoa esimerkiksi siitä, millä ehdoilla ja ohjeistuksilla ravintolat voivat ehkä avata ovensa kesäkuun alussa. Asiaa koskevien lakiehdotusten oli määrä tulla hallituksen käsittelyyn vihdoin 13.5.2020, mutta hallituspuolueet ovat Päivän Byrokraatin saamien tietojen mukaan onnistuneet riitautumaan tästäkin asiasta.

 

Odotus voi käydä kohtalokkaaksi monelle yritykselle.

 

Ravintolat, kahvilat ja baarit ovat olleet nyt suljettuina kohta kaksi kuukautta ja kivijalkakaupoissa ruokakauppoja lukuun ottamatta on aivan kuolemanhiljaista. Ihmiset välttelevät partureissa, jalkahoitoloissa, kauneussalongeissa, hierojalla tai hammaslääkärissä käyntiä, ja kaikkea ei-välttämätöntä asiointia vältetään kuin ruttoa. Tai kuin koronavirusta, niin kuin ehkä oikein onkin. Meidän pitäisi kuitenkin hyvänä yhteiskuntana kyetä poikkeustilanteessa tarjoamaan turvaverkkoa myös noiden alojen yrittäjille, jotta emme jätä heitä yksin kantamaan taakkaa ongelmasta, jonka aiheuttaa jokainen taudinaiheuttajia rykivä.

 

Helsingin Sanomissa oli taannoin hyvä esimerkki tällaisesta ahdinkoon joutuneesta yrittäjästä: ”Legendaarinen kenkäkauppa on menossa nurin Alppilassa: Nyt 71-vuotias Harri Hasa kääri hihansa, sillä laskut on maksettava”.

 

Alppilan Kenkä on entuudestaan tuttu myös Päivän Byrokraatin palstalta ja sen omistaja kertoi PB:n aikanaan jopa pelastaneen liikkeen juttumme kautta tulleella asiakasryntäyksellä. Juttumme seurauksena liikevaihto oli yli kaksinkertaistunut, ja lisää näkyvyyttä tuli Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Juha Perälän tv-sarjasta, johon kenkäkauppa päätyi juttumme myötä.

 

Toivottavasti voimme auttaa vielä uudelleen, sillä HS:n artikkelissa kerrottu on surullista luettavaa. Alppilan kengän omistajayrittäjä on HS:n artikkelissa kerrotulla tavalla jo 71-vuotias ja kuuluu ikänsä puolesta koronaepidemian riskiryhmään, jota on kehotettu pysyttelemään kotona ja välttelemään tartuntaa.

 

Hasalla ei kuitenkaan kauan olisi kotia, jos hän niin tekisi. Hän piti kyllä kenkäkauppaansa hetken kiinni epidemian ja eristäytymisen alkaessa, mutta sen jälkeen taloudelliset realiteetit pakottivat hänet avaamaan ovet uudelleen:

 

”Hasa on köyhä, sen hän myöntää häpeilemättä. Velkaa on jo valmiiksi, ja koronaepidemian aikana kulut ovat kasaantuneet nopeasti. Liiketilan kulut, kevään malliston tilaus, perheen kodin vuokra. Nyt laskut ovat maksamatta ja konkurssin uhka alkaa tuntua todelliselta.”

 

Tilanne on kaukana siitä ”riistäjäporvarin” irvikuvasta, jota nyt vallassa olevat vasemmistopuolueet ovat epäoikeudenmukaisesti levittäneet jo vuosikymmeniä. ”Yrittäjät ovat yhteiskunnan syöpä”, öykkäröi eräskin demaripomo pari vuotta sitten, vieläpä yrittäjien iltajuhlassa, jonne hänet oli kutsuttu kunniavieraana. Demaripomon yhteiskunta-anatomiset opinnot olivat kuitenkin jääneet puolitiehen. Yrittäjät ovat nimittäin yhteiskunnan selkäranka.

 

Muiden yrittäjien lailla Hasan kaltaiset kauppiaat luovat työllään ja riskinotollaan yhteiskuntaan hyvinvointia. He työllistävät ja maksavat veroja, mutta heidän kauttaan myös toteutuu vapaiden markkinoiden tehokkaimman mekanismin vaikutus: heidän kauttaan ”näkymätön käsi” ohjaa ihmisten saataville edulliseen hintaan asioita, joita ihmiset haluavat ja tarvitsevat.

 

Kun esimerkiksi Hasa ostaa kevään kenkävalikoiman, hän tietää pitkän kokemuksensa ansiosta, millaisista kengistä ihmiset pitävät, ja mitkä menevät yleensä nopeasti kaupaksi. Valikoima on tyylikäs ja esimerkiksi palkintokomitean jäsenet löytävät joka käynnillä useammat haluttavat popot. Vaikkei sitä tule ajatelleeksi, tämäkin palvelu on pieni osa kokemaamme hyvinvointia. On paikka, jonne mennä, kun haluaa löytää helposti kauniita ja laadukkaita kenkiä. Voitte vain kuvitella, kuinka vastaava tapahtumaketju etenisi sosialismissa. Huhu kiertää, että nyt keskuskomitea on vihdoin tuomassa edellisessä viisivuotissuunnitelmassa luvatut kengät myyntiin. Parempi ehtiä jonoon, ennen kuin loppuvat, vaikka olisivat väärää kokoa.

 

Selvyyden vuoksi, jälkimmäinen on siis se yhteiskuntamalli, jonka suuntaan marxilaisten johtamat puolueet valtioneuvoston vasemmassa laidassa tosiasiassa ajavat keskusjohtoisilla ideologioillaan, muuta lupaavista kaunopuheista huolimatta. Me puollamme ennemmin tätä ensimmäistä vaihtoehtoa, jossa yksityiset kauppiaat kilpailevat keskenään asiakkaista ja tarjoavat kilpaa mahdollisimman mieluisia tuotteita ja palveluita. Joskus asiakkaiden riemuksi suorastaan halpuuttaen, mitä sitäkin osataan vasemmalla paheksua.

 

Nyt jo neljännesvuosisadan Alppilan Kengässä asioineena tuntuu tietysti järkyttävältä, että upean liikkeen kohtalo voisi olla vaakalaudalla vain sen vuoksi, että kiinalaisella torilla ei ole huolehdittu elintarvikehygieniasta ja joku tomppeli on ehkä uskomuslääkinnyt itseään syömällä kypsentämätöntä lepakkoa.

 

Siksi ei ole millään tavalla vastoin markkinauskovaisen Päivän Byrokraatin aatetta ehdottaa, että ahdinkoon joutuneita yrittäjiä autetaan. Vaikka ylimitoitetut tulonsiirrot ja ihmisten holhoaminen passivisiksi ovat aina tuhon siemen toimeliaalle yhteiskunnalle, ei todellisessa hädässä olevia pidä koskaan jättää ilman turvaverkkoja. Tämä koskee aivan kaikkia väestönosia. Vaikka toimivista kannustimista on muistettava huolehtia, sydämetöntä ja ihmiset oman apunsa varaan jättävää yhteiskuntaa tuskin kaipaa kukaan.

 

Erityisen perusteltua turvaverkon virittäminen on, kun hätä tulee mikrobiologian puolelta ja yritysten kokema ahdinko on seurausta niiden liiketoimintamallien toimivuudesta yhtä paljon kuin lottovoitto aiempien arvontakierrosten numeroanalyysista. Myymälät ja ravintolat ovat tyhjiä siksi, että me kaikki olisimme turvassa. Kustannus siitä ei voi jäädä yrittäjien yksin maksettavaksi.

 

Toistaiseksi Alppilan Kenkä tai muut vastaavassa pulassa olevat yrittäjät eivät ole saaneet yhteiskunnalta sanottavaa tukea. Harri Hasallekin ainoa keino selvitä tilanteesta on työnteko ja liikkeen pitäminen auki tartuntariskistä huolimatta.

 

Kun passiiviväestön asemaan on samassa tilanteessa kiinnitetty kovastikin huomiota, ei voi välttyä kuvalta, etteikö yrittäjien jättäminen näin pitkäksi aikaa oman onnensa nojaan olisi jollain tapaa seurausta myös hallituksen edustamasta ideologiasta. Moni hallituspuolueiden edustaja kykenee vain vaivoin peittelemään yritysmaailmaa kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyttä, ja kyvyttämyys apukeinojen valinnassa on ehkä osin seurausta hallituspuolueista puuttuvasta yrittäjäkokemuksesta. Kun ei ole koskaan itse tehnyt, ei osaa asettua niiden ihmisten asemaan, joille kaikki ei tule valmiiksi annettuna.

 

Vihamielisesti yrittäjiin suhtautuvien tokaisut tyyliin ”ei ole tarpeenkaan sellaisen yrityksen selviytyä, joka ei ole varautunut muutaman kuukauden kuluihin” ovat asiassa yhtä paljon avuksi kuin jos joku olisi sitä mieltä, että työtön olkoot syömättä, jollei ole älynnyt kerätä säästöjä pahan päivän varalle. Huonosti johdettu Suomi on ollut vailla talouskasvua suurimman osan tästä vuosituhannesta, ja yritykset maassamme ovat eläneet niukkoja vuosia jo pitkään.

 

Päivän Byrokraatti olisi lähestynyt ongelmaa tarkastelemalla, mitkä ovat ahdingossa olevien yritysten keskeisimmät ongelmat, ja keskittänyt tukikeinot niihin:

 

1) Vuokra. Kaikilla yrityksillä, joilla on toimitilat, on myös niistä aiheutuva kulu riippumatta siitä, voiko tiloja epidemian vuoksi käyttää tuottavaan liiketoimintaan vai ei. Kuluttajakaupassa vuokra on normaalitilanteessakin tyypillisesti yksi yrityksen suurimmista menoeristä, ja jos kassaa ei kerry, firma päätyy vuokrarästien myötä kuoppaan nopeasti. Katsetta ei voi kääntää yksin vuokranantajien suuntaan, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta ojentaa auttavaa kättä. Vahvasti velkavetoisilla rakennuskohteilla on raskaat rahoituskustannukset, ja ilman vuokratuloa voikin kaatua ketjussa seuraavana oleva kiinteistöyhtiö. Suljettujen tai kärsivien toimialojen tuen olisi voinut toteuttaa kokonaan tai osittain vuokratukena. Tältä osin on avuksi tällä hetkellä voimassa olevat rajoitukset mm. konkurssilainsäädäntöön, mutta niillä on lähinnä ongelmaa lykkäävä, ei sitä poistava vaikutus.

 

2) Palkat. Tämän osalta hallitus ja ay-liike tekivät monta oikeaa toimenpidettä, ja lyhensivät tilapäisesti yt-menettelyiden kestoa viiteen päivään, mahdollistaen nopeat lomautukset ja toiminnan pikaisen sopeuttamisen muuttuneeseen tilanteeseen. Ehkä asiasta voisi oppia jotain ja vakiinnuttaa nyt tilapäiseksi säädetyt muutokset pysyviksi. Kriisiyhtiöiden pitää selvitäkseen pystyä mukauttamaan toimintaansa nopeasti myös muulloin kuin pandemian kourissa. Jotkut houkat ovat kutsuneet tätä muutosta ”tulonsiirroksi työntekijöiltä työnantajajille”. Sitähän asia ei ole. Kyseessä on valinta sen välillä, onko parempi ottaa vastaan tilapäinen lomautus ja antaa työnantajalleen mahdollisuus selvitä, vai näkeekö mieluummin yrityksen konkurssin ja työpaikan katoamisen pysyvästi.

 

3) Myyntirajoitteet. Moni ravintola käy selviytymistaisteluaan take awayta ja kotiinkuljetusta myymällä. Näistä moni selviäisi, kun kumottaisiin alkoholin myyntirajoituksia koskeva sääntely, ja vapautettaisiin alkoholin vähittäismyynti. Miksi ihmeessä ravintola ei saisi tuoda pastan mukana siihen sopivaa viinipulloa? Miksi ihmeessä saksalainen verkkokauppa voi myydä ja toimittaa tuotteitaan suomalaisen kuluttajan etuovelle, mutta kotimaiselta pienpanimolta tämä on kielletty? Arvonlisäverotusta ja yritystukia koskee koko joukko EU-tason säännöksiä, mutta kotimaisen liiketoiminnan esteet ovat täysin kansallisen sääntelyvallan piirissä. Tarvittavat muutokset lainsäädäntöön olisivat hyvin yksinkertaisia, mutta kuten monille lukijoillemme tuttu hallitusneuvos Tuominen STM:stä kertoi jo maaliskuun lopulla, tätä koskevia ehdotuksia ei lueta otsikkoa pidemmälle.

 

4) Verot. Arvonlisäveroa maksetaan lähtökohtaisesti 24% liikevaihdosta ja kyseessä on siksi liiketoiminnan luonteesta riippumatta yksi suurimmista menoeristä. Viidennes kaikesta sisääntulevasta rahasta tilitetään valtiolle. Arvonlisäveron aiheuttama ongelma useiden yritysten kassanhallinnan kannalta on erityisesti se, että se maksetaan laskutusperusteisesti laskun lähettämishetken perusteella, ei sen perusteella, koska asiakas maksaa laskun yhtiölle. Liikevaihdoltaan alle 500.000 euron pienyritysten on vuodesta 2017 ollut mahdollista tilittää arvonlisävero maksuperusteisesti (eli vasta, kun asiakas on laskun maksanut), mutta arvonlisäverodirektiivi  mahdollistaisi rajan nostamiseen 2 miljoonaan euroon. Niin kannattaisi tehdä. Pahimmilla kriisitoimialoilla myyntiä ei juuri nyt ole, mutta yrityksiä voitaisiin tukea kokoomuksen ehdotuksen mukaisesti palauttamalla näille alkuvuoden arvonlisäverot. Näin menettelemällä tuki kohdentuisi automaattisesti liiketoiminnan laajuuden mukaisesti, ja olisi myös kooltaan riittävän merkittävä kannattelemaan yritykset yhteiskunnan sulkeutumisen yli.

 

Toki hallitus onkin nyt pohtinut alv:n käyttämistä tukielementtinä, mutta kovin erikoisella tavalla. Hallituksen ainakin jossain vaiheessa kaavailemassa mallissa valtio lainaisi yrittäjälle takaisin hänen maksamansa rahat ja perisi niistä 3 %:n korkoa.

 

Jos hyväksyy yleisesti ajatuksen sosiaaliturvan jakamisesta velkaperusteisena, niin ehkäpä sitten niin, mutta kuinka reilulta teistä tuntuu ajatus, että Alppilan Kenkä ja sen 71-vuotias yrittäjä joutuisivat kriisin myötä vielä syvemmälle velkakurimukseen?

 

Vaikka tämä palsta suhtautuu kielteisesti valtion velkaantumiseen ja löysään budjettipolitiikkaan sekä veronmaksajien varojen tuhlaamiseen pullataikinan lailla paisuneeseen julkiseen sektoriin, niin siitä on kuitenkin yksi poikkeus: jos olisi hyvinä aikoina älynnyt pitää vyön tiukalla, voi kriisin tullen höllätä kuria hiukan ja pulveroida iskun vaikutukset koko yhteiskunnan kannettavaksi. On sääli, että tällaista viisautta tiukkaan talouspolitiikkaan ei maassamme ole ollut vuosiin, mutta nyt meidän täytyy joka tapauksessa käyttää jäljellä oleva liikkumavaramme suojellaksemme yrittäjäkenttäämme, jotta tässä maassa olisi töitä ja hyvinvointia vielä taudin tultua kukistetuksi.

 

Sääli, että Suomi ei uskaltanut valita epidemian tukahduttamisstrategiaa. Jos karanteeni olisi toteutettu tiukemmalla tavalla, kolmen viikon jälkeen olisi voitu riisua rajoitteita ja siirtyä testaa, eristä, jäljitä -moodiin esimerkiksi Etelä-Korean viitoittamalla mallilla. Meidän on silti pakko avata taloutemme nyt, jotta selviämme tästä edes jotenkin, mutta lähtökohta ei ole yhtä hyvä kuin jos tukahduttaminen olisi tehty alusta asti päättäväisesti ja jos testauskapasiteettia olisi ajoissa hankittu riittävästi.

 

Kovin haaste on vielä kokematta. Se tiedetään jo, että Suomi sukeltaa syvälle, ja se kuinka nopeasti päästään edes takaisin alkutasolle, on kiinni niistä toimenpiteistä, joihin ryhdymme. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju tekikin jo nopean laskuharjoituksen, jossa lähtöolettamina olivat koronan aiheuttama 8 %:n pudotus bruttokansantuotteeseen ja sama talouden kasvuvauhti kuin edeltävällä vuosikymmenellä 2010-2019. Näillä asetuksilla saavuttaisimme viiden kuukauden takaisen elintasomme vasta kun siirrymme 2030-luvulle.

 

Edessä on siis ehkä toinenkin menetetty vuosikymmen, sillä tuolloin viisi kuukautta sitten olimme puolestaan päässeet samalle tasolle kuin vuoden 2008 pudotuksen alkaessa. Jos näin käy, niin koko aikavälin 2008-2030 olemme zombeilleet käytännössä katsoen ilman talouskasvua. Ihmisiä on kasvanut tällä välin vauvasta aikuiseksi näkemättä, mitä yhteiskunnan menestyminen ja vaurastuminen tarkoittaa.

 

Sen kokemuksen voimme heille tarjota vain karsimalla julkisen sektorin turhia kuluja, alentamalla veroja, parantamalla kaikenkokoisten yritysten toimintaedellytyksiä ja madaltamalla kynnystä työntekijöiden palkkaamiseen. Ehkä jossain vaiheessa joku voisi alkaa kuunnella painavammin puheenvuoroja, joissa puhutaan talouden liberalisoimisesta ja työelämän lakien joustavoittamisesta edes kilpailijamaidemme tasolle.

 

Kävi miten kävi, katse takaisin tähän hetkeen. Toivottavasti Harri Hasa ja kohtalotoverinsa selviävät. Jos haluatte auttaa Alppilan Kenkää tai muuta teille tärkeää kauppaa omissa taisteluissaan liiketoiminnan pelastamiseksi, käykääpä kipin kapin ostoksilla. Ja tilatkaa vaikka lähiravintolastanne ruokaa kotiin.

 

Samaten toivotaan, että kaikesta huolimatta myös epidemia kesän myötä talttuu, tai että saamme sen kuriin edes rokotteella kunhan moinen valmistuu. Elämän on pakko päästä jatkumaan ja eurojen kiertämään. Siitä ja vain siitä, yritystoiminnan tuotoksista, syntyy meidän hyvinvointimme.

 

Näihin yrittäjämyönteisiin mietteisiin päättyy Päivän Byrokraatti. Kiitos kaikille meitä seuranneille, hyvää jatkoa teille kaikille!

 

Saatat tykätä myös

PB: Vasemmistohallituksen arvostelu on vihapuhetta?
PB: Hutiloiko Suomi Uniper-neuvottelut?
Sanna Marinin #kesärata22 aikajana on huolestuttava Uniper-kriisin kannalta
PB: Sosialidemokraattien talouskuva hukassa

13 vastausta

  1. Lasse Rintakumpu

    Ja laittakaa maski naamalle kun menette sinne kenkäostoksille, erityisesti kun kauppias kuuluu riskiryhmään!

  2. Olavi Koskela

    Voi helvetti sentään! PB on ollut muutamien erinomaisten blogaajien, kuten Ykäperskeles ja Professori ja miksei Eija-Riitta Korhola, ohella harvoja täysipäisten ajatusten ja näkemysten esittäjiä. Jokainen tämän tason lopettava blogaaja on todella iso menetys ja tappio, joista selviäminen tai toipuminen vaatii taas lisää tappelua kaikenkarvaisten typeryyksillään blogosfääriä täyttävien ritaloiden, hyväristen, sunisten jne jne kanssa.

  3. Lukija

    Hemmetti. Että pitikin juuri maksaa PB:n kestotilaus muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

    No, kiitoksia näistä vuosista!

  4. Bogreol

    En koskaan ole ostanut kerralla kolmea paria kenkiä ennen kuin kävin Alppilan kengässä. Valikoima on todella hyvä, tänäkin aamuna kävin kävelyllä sieltä ostamillani kengillä. Toivottavasti liike säilyy seuraavaan Helsingin matkaani.

    Ikävää, että blogi loppuu, tarvitaan myös talousliberaalia näkökulmaa, ja on hyvä nostaa kritiikin kohteeksi erilaisia identiteettipolitiikan ja feminismin ylilyöntejä, lukijoita olisi.

  5. Jorma Korva

    Kiitos tästä valaisevasta matkasta! Iso menetys kriittisen journalismin saralla tämä lopetuspäätös. Per angusta, ad augusta.

  6. TosiTosi

    Heti, kun PB on ilmoittanut lopettaneensa, Yle pääsee aloittamaan arvoneutraalin journalisminsa. Kas tähän tapaan:
    “Analyysi: EU:ssa on tapahtumassa täyskäännös, ja kohta voimme elää uudella yhteisvastuun aikakaudella – Suomen päätettävä kantansa pian
    Pohdintaan tulee myös EU:n mahdollisuus kerätä veroja, kirjoittaa EU:ta seuraava taloustoimittaja Anna Karismo”

    “Kolmanneksi jäsenmaat sitoutuisivat yhteisiin lainoihin pitkäksi aikaa.
    EU-velkakirjat voisivat olla jopa 30-vuotisia: se tarkoittaa, että lainoja pitäisi jälleenrahoittaa EU-budjetista vähintään viitenä tulevana rahoituskautena.”

    “Suomen osuus 27 jäsenmaan EU:n taloudenpidosta on 1,71 prosenttia, joten Suomen vastuut elpymisrahastossa olisivat runsaat 8,5 miljardia euroa.”

    “Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) sanoi tiistaina Twitterissä, että Suomen kanta ehdotukseen on “rakentava ja avoin”.”
    https://yle.fi/uutiset/3-11358671

    Onneksi meillä on HS tasapainottamassa:
    “Ranskan ja Saksan ehdotus 500 miljardin euron elvytysrahastosta tuli viime hetkellä, mutta riittääkö se Euroopan pelastamiseen?
    Ranskan ja Saksan ehdotus elvytysrahastosta kertoo, että varsinkin Saksa oli viimein valmis kompromissiin. Uusi budjettiehdotus julkaistaan ensi viikolla.”

    “Käytännössä Saksan ja Ranskan ehdotus tarkoittaa lisää yhteisvastuuta lainan muodossa. Lainan ottaisi komissio, ja se maksettaisiin takaisin tulevissa EU-budjeteissa. Merkittävin kädenojennus tuli Saksalta. Se suostui, että rahoitus on avustus eikä laina.”

    “Kulmunin vastauksesta ei käy ilmi se, että Suomi etenee todennäköisesti hyvin pitkälle Saksan askelmerkeissä. Kun Saksa esitteli myönnytyksen, Suomen on vaikea laittaa jarruja pohjaan.”
    https://www.hs.fi/talous/art-2000006513127.html

    Mtähän tälle pitäisi konkreettisesti tehdä vai laskeeko Saksa sen varaan, että tarkan euron maat kaatavat esityksen?

  7. takuutuksia

    En ymmärrä miksi EU-tasolla ollaan taas kyhäämässä lainoja. Suomihan aikoinaan sai Kreikalta takuutuksia ja luvattiin että niillä tienataan.

    Jos EU haluaa jotain rahaa, niin eikö Kreikan Suomelle myöntämiä takuutusarvopapereita voi antaa sellaisenaan? Nehän ovat rahanarvoisia? Näin ainakin joskus sanottiin. Ei ehtä ihan yhtä likvidiä kuin käteinen, mutta ehdottomasti enemmän kuin moni muu rahoitusinstrumentti.

  8. Maurizio

    “päättyy Päivän Byrokraatti”

    Haistakaa pitkä pökäle. Yksi ainoita järkiporukoita koko helvetin Intermetsässä ja se oli muka sitten siinä. HÄH?

    Mutta yleistappava epidemia on joka tapauksessa liioittelua. Tappava osalle riskiryhmiä kyllä, mutta väestön ehdottomalle enemmistölle ei. Lievemmät yleiset rajoitukset, riskiryhmien parempi suojelu ja kansalaisten parempi infoaminen (käsihygienia, pidättäkää hengitystä väkijoukon låpi mennessänne, hengityssuojien käyttö jne.) olisi riittänyt hyvin. Ja jos näin olisi toimittu, emme olisi nyt kaulaamme myöten siinä taloudellisessa kusessa missä valitettavasti nyt olemme.

    Mutta älkää nyt SAATANA kuitenkaan lopettako. Maailma on köyhempi ilman teitä. Tolkun immeisiä tarvitaan aina, ja nykyään jopa vieläkin enemmän!