PB: Epäiltynä Anni Sinnemäki
Harvoin on Päivän Byrokraatti -palkinto ottanut täyskäännöksen niin viime hetkillä kuin nyt. Vielä eilen illalla tämän jutun otsikko oli pormestariehdokkaan vaalislogania mukaillen ”Anni Sinnemäki – (Kruunu)siltojen rakentaja”, mutta sitten kilahti uutisvahti ja ruutuun tieto, että Sinnemäkeä epäillään virkarikoksesta.
Voitte vain kuvitella sitä harmistusta, joka PB:n päämajassa vallitsi, kun valmis juttu meni viime hetkellä uusiksi. ?
Rikosepäilyn mukaan Sinnemäki olisi väärinkäyttänyt virka-asemaansa auttaakseen ystävänsä, näyttelijä Pihla Viitalan perhettä saamaan poikkeusluvan (harvinaisen rumalle) uudistalolle. Luvalla on ollut erityistä merkitystä siksi, että kyse on Meilahden huvila-alueesta, jossa muilta asukkailta on kerta toisensa jälkeen evätty vastaava rakennusoikeus. Tutkintapyynnön mukaan päätöksestä olisi syntynyt Viitaloille satojen tuhansien eurojen etu.
Esitutkinnan aloittamista koskevaan päätökseen poliisi kirjasi: ”Anni Sinnemäen osalta asiassa on syytä epäillä rikosta. Sinnemäen on syytä epäillä osallistuneen asioiden käsittelyyn esteellisenä”.
Viitala on sivumennen todeten suhteessa Sinnemäkeen melkein sukua julkkikselle. Hän nimittäin jakaa Sinnemäen kanssa paitsi vihreän ideologian, myös ex-miehen. Molemmat ovat olleet naimisissa Ultra Bran säveltäjän Kerkko Koskisen kanssa.
Hassua kyllä, Sinnemäki ajatteli, että häneen kohdistuvasta rikosepäilystä ei ole tarpeen mainita äänestäjille. Sen sijaan hän sanoo kertoneensa asiasta puolueelleen ennen ehdokaslistojen vahvistamista, minkä myös vihreiden puoluesihteeri vahvisti STT:lle. Tämä on merkityksellistä, sillä jostain syystä myös vihreä liitto on katsonut parhaaksi pimittää rikosepäilyn.
Pahimmassa tapauksessa voi siis käydä niin, että pormestariksi valitaan henkilö, joka hetki valintansa jälkeen saa syytteen ja mahdollisesti tuomionkin virkarikoksesta edellisessä tehtävässään apulaispormestarina. Ehkäpä kansalaisilla olisi ollut oikeus tietää ennen äänestyspäätöstä? Ne, jotka ovat jo ennakkoäänestyksen aikana antaneet äänensä Sinnemäelle, eivät voi asialle enää mitään.
Korruptiota ja väärinkäytöksiä on viime aikoina saatu ihmetellä aivan liikaa niin maan korkeimmissa viranomaisissa kuin hallituksen ylimmässä johdossa asti. Jostain syystä edes valtiontalouden tarkastusvirasto ei huomannut pääministerin nostamia ylimääräisiä etuja.
Yhdistävä tekijä esiin nouseille suhmuroinneille on ideologia: säännönmukaisesti lain rikkomisesta kiinni jääneet ovat ulkoministeriä myöten punavihreitä. Vihervasemmiston moraaliseen ylemmyydentuntoon tällä toki ei ole ollut mitään vaikutusta.
Se on varsin tekopyhää, sillä punavihreässä kulmassa on viime aikoina muutoinkin ollut melkoista epäonnea pormestariehdokkaiden suhteen. Näyttää siltä, että rikoksista tai vakavista laiminlyönneistä epäiltynä oleminen ei ehkä ole suoranainen edellytys pormestariehdokkuudelle punavihreissä puolueissa, mutta ei siitä ilmeisesti ole haittaakaan.
Se, että rikosepäily kohdistuu Pihla Viitalalle mahdollisesti annettuun etuun, ei ole saanut Sinnemäkeä turhan häveliääksi: Viitala tähditti jopa hänen kampanja-avajaisiaan. Oli samassa tilaisuudessa toki myös eduskunnan päätöksellä syytteeltä välttynyt Pekka Haavisto…
Kampanjanavauskutsun myötä Sinnemäen toinen ilmoitus onkin vasta hänen toiseksi huonoin mainoksensa. ”Siltojen rakentaja” -vaalislogan sai nimittäin ylieilen kitkerän sivumaun, kun kävi ilmi, että Kruunusiltahankkeen kokonaiskustannus on paisunut jo yli 800 miljoonan euron.
Siis jo suunnitteluvaiheessa. Kun varsinainen rakentaminen ei ole vielä edes alkanut, voitaneen pitää varmana, että polkupyörä- ja raitiovaunusiltahankkeen loppulasku kasvaa vielä ainakin yli miljardiin.
Vertailun vuoksi, maailman korkeimman rakennuksen Burj Khalifan rakentaminen maksoi ”vain” 1500 miljoonaa dollaria. Tai Montenegrossa 41 kilometrin pätkä kohumoottoritietä koko maanosan vaikeimpaan maastoon 775 miljoonaa euroa. Tai Helsinki-Vantaalla kolmas kiitorata 107 miljoonaa. Summalla olisi rakentanut jopa kokonaisen pikkukaupungin. Kyllä se on niin, että vain kallein on kyllin vihreätä.
Kun Helsingin kaupunginvaltuusto teki päätöksen hankkeesta vuonna 2016, hankkeen kokonaishinnaksi ilmoitettiin 359 miljoonaa euroa, minkä oli määrä pitää sisällään sekä itse silta että tarvittavat raide- ja varikkoinvestoinnit. Nyt tuon summan saa kertoa jo lähes kolmella.
Jos jokin on vanhentunut huonosti, niin sitten kaupungin propagandatilin twiitti:
Kruunusillat ei tosiaan ole enää puolen miljardin hanke, vaan maksaa kohta kokonaisen. Kaupungille muuten tiedoksi, että sanonta ei kuulu niin, että julkisten hankkeiden kokonaiskustannus pitää kertoa kahdella. Vanhan kansan viisauden mukaan oikea kerroin on pii (~ 3,14). Kunpa vaan tietäisi, kumpi luku nyt pitäisi kertoa: 359 vai 800 miljoonaa.
Vihreiden pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kiirehti jo puolustelemaan miljardihanketta sillä, että hankkeeseen on matkan varrella lisätty uusia elementtejä. Ei se ole mikään puolustus, vaan tekee asian entistäkin pahemmaksi. On nimittäin selvää, että päätöksentekijöitä ja äänestäjiä on harhautettu hyväksymään hanke todellista pienemmillä luvuilla. Loppulaskuun olisi herätty vasta, kun on liian myöhäistä.
Tai siis mikään investointihan siltahanke ei ole. Investoinnin määritelmään kuuluu tuotto-odotus. Tuoton puuttuessa kyse on pelkästä kulusta.
Koska kyseessä on vihreiden uskonkappaleisiin kuuluva polkupyörä- ja raidehanke, tämä täysjärjetön ja helsinkiläisten rahoja tuhlaileva projekti etenee näilläkin luvuilla, mikäli punavihreät saavat sunnuntaina valtuuston enemmistön.
Sääli, sillä samalla rahalla saisi tuottavan keskustatunnelin, joka kykenisi katkaisemaan Helsingin keskustan kurjistumiskehityksen ja huolehtisi siitä, että tuottava liikenne pääkaupungissamme kulkee tulevaisuudessakin.
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Olipa loistava kirjoitus, taas kerran!
Kun valtuusto päätti Hankkeesta vuonna 2016 sen kustannusarvio oli 359 miljoonaa. Se sisälsi sekä raitiovaunuvarikon että kaluston. Silloin ihmeteltiin hankkeen mielekkyyttä, kun sen hyötykustannus-analyysin tulos on 0,7 eli hanke oli jo niiden tietojen valossa taloudellisesti kannattamaton.
Hankkeen ajajat puolustautuivat silloin selittämällä, että ”hankkeen yhteiskuntataloudellisten hyötyjen ja kustannusten vertailulaskelma perustuu Väyläviraston ohjeistukseen” ja ”se ei huomioi esimerkiksi sitä, että siltayhteys nostaa Kruunuvuorenrannan tonttien hintaa” joten ”hanketta ei voida perustella sen taloudellisella kannattavuudella, vaan sen kaupunkirakenteeseen ja liikennejärjestelmään perustuvilla hyödyillä”. Sinällään kiintoisaa, että asumisen hinnan nousua pidettiin hyötynä. Hankkeen muita pitkän aikavälin hyötyjä, mitä ne sitten todellisuudessa lienevätkään, pidettiin siis riittävän painavina hankkeen toteuttamiseksi.
Ihmeteltiin myös, mihin ennusteet keskustaan matkustamisesta perustuvat, kun ihmisten arkikokemus on, että Laajasalosta liikutaan itään? Selitykset kuuluivat luokkaan ”uusi yhteys vaikuttanee osin myös nykyisten asukkaiden liikkumistottumuksiin”. Se ei ottanut kantaa siihen, onko moinen yhteys lainkaan tarpeellinen vai olisiko sittenkin ollut järkevämpi ottaa lähtökohdaksi se luontainen itään päin suuntautuva liikkuminen.
Nyt kustannusarvio on paisunut yli kaksinkertaiseksi eikä ole mitään takeita siitä, että paisuminen tähän pysähtyisi. Viime vuosina kaupungin infrahankkeiden kustannuskuri on pikemminkin löystynyt kuin tiukentunut ja tämän tyyppisissä statushankkeissa se on osoittautunut erityisen löysäksi.
Tällaisissa hankkeissa, joissa heitellään rutiininomaisesti satoja miljoonia menemään, suhteellisuudentaju tahtoo hämärtyä. Joskus on hyvä suhteuttaa noita summia omaan budjettiin. Kun huomioidaan että Helsingissä on puolisen miljoonaa verovelvollista ja heistä pyörein luvuin 400 000 maksaa oikeasti veroja, jokaisen veronmaksajan kontolle tulee tästä vihreiden muistomerkistä tämän päivän tietojen mukaan pari tuhatta euroa. Lopullinen hintalappu sitten on …… Taitaa olla parempi, ettei siihen ota kantaa.