PB: Elintarvikelainsäädäntö ja muut rakentamisen määräykset, seuraava uhri
Laatikollinen Päivän Byrokraatti -palkintoja lähetetään tänään kaikkiin niihin virastoihin, jotka yksissä tuumin tekivät mahdottomaksi rakentaa Kalasatamaan väliaikainen konttiostari varsinaista ostoskeskusta odotellessa.
Väliaikaisesta ostoskeskuksesta olisi pitänyt viranomaisten mukaan rakentaa pysyvän rakennuksen kaltainen muun muassa ilmanvaihdon, lämmityksen ja lämmöneristyksen osalta. SRV:n mukaan viranomaisten vaatimusten tyydyttäminen olisi yksinkertaisesti tullut liian kalliiksi. Sitä pysyvää rakennustahan rakennetaan jo.
Uusi ratkaisu tyydyttää viranomaisia. Alueelle ei tehdä mitään ja ihmisillä on ankeaa ja koko talven tuulee ja sataa. Pää hajoaa katsellessa naapuritalon rakennustyömaata, eikä voi mennä edes pubiin tai kenkäkauppaan.
Kalasatama on Helsingissä metroradan varteen rakenteilla oleva alue, johon on tulossa maamerkiksi pari pilvenpiirtäjän poikasta. Muuten alue täytetään oudon mallisilla laatikkotaloilla. “Redi pop up” -nimisestä konttiostarista piti tulla alueen rakennusaikainen piristys, jossa olisi toiminut kolmisenkymmentä yrittäjää. Tulossa oli ruokakaupan lisäksi ainakin katuruokaravintoloita, kahvila, pubi, suutari ja pieniä kotimaisia vaateliikkeitä.
Se ei käynyt, sillä viranomaisten mukaan kaupan tulee olla luja betonielementtikuutio, jossa myydään keskusliikkeen kautta hankittuja, tyhjiöpakattuja ja hunajamarinoituja tuotteita. On erityisen tärkeää, että liikkeessä on juuri oikea määrä ikkunoita, pesualtaita, lattiaviemäreitä ja tuulikaappeja oikeissa paikoissa.
Jos nyt syttyisi sota, taitaisimme olla pulassa, sillä nykymääräyksillä ei voisi pystyttää edes kenttäsairaalaa.
Kun syyllisiä nykymenolle etsitään, viranomaiset tapaavat pestä kätensä väittämällä, että he noudattavat vain säädettyjä lakeja. Lainvalmistelijat ministeriöissä viittaavat taas EU-säännöksiin, ja kukaan ei edes kysy kansanedustajilta, sillä vaarana on, että irtopisteiden toivossa nämä ehdottavat taas jotain uutta typerää säännöstä.
Tosiasia kuitenkin on, että syy ei ole ainakaan yksin EU:n, sillä muissa jäsenmaissa meno on samoilla direktiiveillä ja asetuksilla vielä ihan järjellistä.
Meillä on sellainen teoria, että kyse on suomalaisten valvovien viranomaisten uusimmasta juristisukupolvesta.
Olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että juristikanta virastoissa on nuorentunut, ja kun niihin ei kukaan kokenut ja osaava halua töihin, rekrytointi tapahtuu suoraan lakitieteellisen penkiltä. Paitsi että tällaiset oikeaa työelämää näkemättömät sielut on helppo muokata pykälän palvojiksi, he edustavat syntyjäänkin sellaista sukupolvea, joka on koko ikänsä elänyt sääntely-Suomessa. He ovat jo äidinmaidossaan sisäistäneet uuden pääsäännön: Asiat eivät enää ole lähtökohtaisesti sallittuja, jos niitä ei ole erikseen kielletty, vaan päinvastoin.
Vaikka nämä juristinuorukaiset ovat hierarkiassa vielä matalan portaan työntekijöitä, heillä on kuitenkin käytännössä paljon ohjaavaa valtaa. Neuvontapuhelut, tiedustelut ja lausuntopyynnöt tulevat näille nuorukaisille, ja yksityiskohdat jäävät heidän pohdittavakseen. Jokainen pieni tulkinnan tiukennus siellä, toinen täällä on taas yksi huomaamaton askel kohti sääntöhelvettiä. Yksittäisenä nipsauksena muutos jää vaille suurempaa huomiota, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka vyöryy ylitse kuin vitsaus heinäsirkkaparvia.
Piru piilee yksityiskohdissa.
Kirjoittaja
