PB: Tarjolla tehokkaampi, helpompi ja halvempi syöpähoito, esteenä byrokratia
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, joka keksi mahdollisuuden haitata syöpäpotilaiden elämää ja tuhlata yhteiskunnan varoja lääkelain ahdasmielisellä tulkinnalla, eikä totisesti jättänyt mahdollisuutta käyttämättä.
Kyse on munasarjansyövän hoidosta, johon hiljattain keksittiin uusi lääke nimeltä Olaparib (tunnetaan paremmin kauppanimellä Lynparza). Lääkkeen hyviin puoliin kuuluu muun muassa, että se on aiempia hoitomuotoja tehokkaampi ja halvempi, sillä on vähemmän sivuvaikutuksia ja kaiken lisäksi se voidaan ottaa helposti tablettina. Oulun yliopistollisen sairaalan naistentautien klinikan osastonylilääkäri Ulla Puistola kuvaili Ylelle antamassaan haastattelussa lääkkeen tehoa perinteisiin hoitomuotoihin verrattuna näin:
“Olen hoitanut munasarjasyöpää sytostaateilla 30 vuoden ajan, eikä mikään muu lääke toimi näin hyvin ja täsmälääkkeenä juuri tietyille munasarjasyöville.”
Kuulostaa hyvältä? Ei välttämättä, jos olet byrokraatti.
Ongelma on siinä, että lääke on tablettina liian helppo käyttää. Voimassa olevan lain mukaan potilaalle ovat maksuttomia vain sellaiset lääkkeet, jotka joudutaan antamaan esimerkiksi suoraan suoneen sairaalassa. Sen sijaan pillerimuotoiset lääkkeet, jotka potilas voi itse vaivatta ottaa kotona, hänen tulee – tiettyjä nimenomaisia lakiin kirjattuja poikkeuksia lukuun ottamatta – hankkia itse apteekista omalla kustannuksellaan.
Kyse on lääkelain 65 §:n 1 momentin tulkinnasta (alleviivaus tässä):
“65 § (9.8.2002/700)
Sairaala-apteekista ja lääkekeskuksesta voidaan luovuttaa vastikkeetta sairaalan tai terveyskeskuksen sairaansijalta poistettavan tai avohoitoon tilapäisesti siirrettävän potilaan hoidon keskeytymätöntä jatkamista varten tarvittavat lääkkeet. Sairaalan poliklinikalla tai terveyskeskuksen vastaanotolla käyneelle potilaalle voidaan vastikkeetta luovuttaa hoidon aloittamiseksi tarvittavat lääkkeet, kunnes hänen voidaan paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella olettaa saavan ne apteekista. Potilaalle voidaan lisäksi luovuttaa maksutta huumausaineriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidon toteuttamiseksi tarpeelliset lääkkeet. Luovutettavista lääkkeistä sekä luovutuksen edellytyksistä säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.”
Kun Lynparzasta saatiin hyviä tutkimustuloksia ja käyttäjäkokemuksia, sairaala-apteekit muun muassa Oulussa, Helsingissä, Tampereella ja Kuopiossa alkoivat tulkita lakia potilasmyönteisesti ja jaella näille Lynparzaa sairaala-apteekista.
Olihan kyseessä myös yhteiskunnan etu. Vaikka Lynparza on toki potilaan kannalta erittäin kallis lääke – yli 6 000 euroa kuussa – se on silti pilkkahintainen verrattuna kaikkiin sairaalahoitoa vaativiin vaihtoehtoisiin hoitotapoihin, kuten esimerkiksi sytostaattihoitoihin. Ja myös näitä paljon tehokkaampi.
Joustavuus lakkasi, kun turkulaiset kuulivat asiasta. Varsinais-Suomen lääkehuollon toimipisteistä vastaava apteekkari Kirsti Torniainen kommentoi lääkelain olevan tässä tapauksessa yksiselitteinen:
“Kun potilas on hoidettavana sairaalassa tai poliklinikalla, niin kaikki hänen hoitoonsa kuuluvat asiat, lääkkeet mukaan lukien, katetaan hoitopäivämaksulla tai poliklinikkamaksulla. Tämän maksun piiriin eivät kuulu kuukausien mittaiset kotona syötävät lääkkeet.”
Niinpä turkulaisten aloitteesta asia vietiin yliopistosairaaloiden uudelleen ratkaistavaksi ja asiaa tutkittuaan, yliopistosairaalat päättivät kumota sairaala-apteekeiltaan luvan jaella Lynparzaa. Lääkettä saa toki halutessaan edelleen reseptillä, mutta se on maksettava kokonaan itse. Koska lääke on aivan uusi, siihen ei toistaiseksi saa edes Kela-korvausta.
Nyt sitten odotellaan, kauanko kestää, että myös Lynparzaa koskeva poikkeus saadaan kirjattua lakiin. Siihen asti munasarjasyöpää sairastavat potilaat saavat tehottomampaa hoitoa ja me veronmaksajat maksamme siitä moninkertaisen hinnan. Ihan vaan sen vuoksi, että pykälät eivät salli terveen järjen käyttöä.
Byrokratia, tappaa talossa ja puutarhassa.
– – –
Epilogi
Niille, jotka kuvittelevat, että Päivän Byrokraatin linjaan kuuluisi vastustaa esimerkiksi juuri yhteiskunnan varoilla jaettavia lääkkeitä, kerrottakoon selvennyksenä, että tässä on juuri sellainen ydintehtävä, johon valtiota kuuluisikin käyttää. Tarvitsemme valtiota huolehtimaan muun muassa sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta (poliisi, oikeuslaitos, vankilat, armeija), ja turvaamaan tietyn perusinfrastruktuurin ja opetus-, hoito- ja hoivapalveluiden saatavuuden.
Valtio (tai julkinen sektori ylipäätään) ei ole kovin hyvä tuottamaan useitakaan noista palveluista, mutta se voi kustannuksia kantamalla huolehtia siitä, että esimerkiksi juuri tehokas terveydenhoito on kaikkien saatavilla. Edellytämme kyllä perusterveydenhoidon tuotannon yksityistämistä (kannattamamme maksusetelimalli vs. kunnalliset terveyskeskukset) ja sitä kautta laadun parantamista valinnanvapauden ja kilpailun keinoin, mutta me emme suinkaan aja sitä, että hoitoon pääsy riippuisi siitä, löytyykö potilaalta hoitokustannukset kattava yksityinen vakuutus. Yhdysvaltain kokemukset osoittavat tarpeeksi hyvin, miten sillä tiellä käy.
On surullista, että kaikkeen höttöön hukutettu julkinen sektori tuhlaa Suomessa varansa hoitaakseen toisarvoisia tehtäviä ja tulonsiirtoja, ja jättää täysin tuuliajoille nämä tärkeät ydintehtävänsä. Olkoonkin, että tämänpäiväisessä PB-tapauksessa kyse ei edes ole varojen riittämättömyydestä, vaan yksinomaan byrokraattisesta hölmöilystä.
-PB-
Kannattaa katsoa myös tämä 2 minuutin mittainen haastattelu: http://areena.yle.fi/1-3365705