PB: Suunnitelmataloudelliset bussit
Päivän Byrokraatti -palkinnon saavat Suomen Demokraattisen Kansantasavallan keskushallinnolliset linjabussit, joiden erilaiset kompensaatiojärjestelmät voivat joskus olla niin monimutkaisia, että sääntöjä kiertävä kansalainen ei enää tiedä, milloin kannattaa hypätä pois ja saako silloinkaan.
Ylimääräistä ohjelmanumeroa ja sääntöjen kiertämisen jännitystä ei kuitenkaan pidä aliarvioida, sillä esimerkiksi Onnibussilla matkustaminen on tappavan tylsää: lippu on halpa kohteesta riippumatta. Suunnitelmatalouslinjojen hyväksikäyttö sen sijaan vaatii suunnittelua ja ovelia toimenpiteitä, ihan kuin aikanaan Neuvostoliitossa.
Kahdessa makoisassa tarinassa opetetaan, kuinka suunnitelmataloutta vastaan hangoittelu tapahtuu. Ihmisen luonto ajaa optimoimaan ja etsimään itselle edullista lopputulosta ohi keinotekoisten sääntöjen.
Turun ja Auran (ei juusto) välisessä bussiliikenteessä kikkaillaan Turun sisäisen liikenteen Föli-kuukausikortilla. Föli-alue ei ulotu Auraan asti, vaan loppuu hieman alle puolimatkassa Liedon kohdalla. Osa matkustajista tekee niin, että matkustaa Turun ja Liedon välin Föli-kortilla ja maksaa loppumatkan Auraan rahalla tai seutukortilla. ELY-keskus ei tästä tykkää, vaan on sitä mieltä, että matkustajat epäreilulla tavalla vetävät keskusjohdon suunnitelman fölin ali:
– Kun Aurasta matkataan Turkuun tai päinvastoin, kyse on yhdestä matkasta. Osien Aura–Lieto ja Lieto–Turku maksaminen erikseen ei käy, kertoo joukkoliikennesuunnittelija Markus Kivelä ELY-keskuksesta.
Kun ei käy niin ei käy, ei kerta kaikkiaan käy. Paitsi että joskus käy, liikennöitsijän suosiollisella myötävaikutuksella.
Linjaa ajava Länsilinjat on näet tulkinnut asiaa niin, että jos asiakas poistuu välillä bussista ulos Liedossa, hän voi tulla sisään uutena asiakkaana, jolloin kyse ei ole yhtenäisestä matkasta ja syntyy kaksi erillistä matkaa. Jäljellä olevan matkan asiakas saa maksaa erikseen. Jälleen kerran markkinatalous veti voittoisan triumfin jäykästä suunnitelmataloudesta, vaikka se vaatikin sitä, että asiakas astuu kesken matkan ulos bussista vaikka kaatosateeseen ja palaa sieltä takaisin etuoven kautta ostamaan uutta lippua.
Myönnettävä on, että kaikilta yhtiöiltäkään pelisilmää ei löydy. Toisessa tarinassa nimittäin asiakas oli ostanut kolmen euron hintaisen tarjouslipun Helsingistä Tampereelle, vaikka aikoikin hypätä kyydistä jo Toijalassa. Lippu Toijalaan olisi maksanut olennaisesti enemmän. Poistuminen bussista Toijalassa ei kuitenkaan onnistunut:
– Kuljettaja vaati 22 euroa, jos olisin jäänyt pois kyydistä. Sen verran kuulemma maksaa väli Toijalasta Tampereelle.
Asiakas hämmentyi kuljettajan vaatimuksesta niin paljon, ettei osannut edes protestoida, vaan jäi auton kyytiin.
– Kuljettaja ilmoitti lopulta, että voin jäädä pois Lempäälässä, koska se kuuluu Tampereeseen. Aviomies sitten haki minut sieltä kotiin.
Kovin kilttiä ja joustavaa kuljettajalta. Ei sentään tarvinnut ihan päätepysäkille asti ajella.
Seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa olevat muistavatkin sitten soittaa paikalle poliisin ja ilmoittaa laittomasta vapaudenriistosta. Tämän myöntää myös väärin toimineen bussikuskin pomo:
– Kuljettaja on toiminut väärin. Ei ketään voi vangita autoon, vaikka asiakas on toiminut tarjouslipun ehtojen vastaisesti.
Markkinatalouden lait ovat kuin luonnonlakeja. Niillä ei sanottavasti kiinnosta, uskotko niiden olemassaoloon tai kannatatko niitä. Ne ovat joka tapauksessa olemassa ja ne ohjaavat toimintaamme, sanoi poliittinen järjestelmä mitä tahansa. Kauankohan kestää, ennen kuin tämä menee perille Suomessa?
Kirjoittaja
Onhan tuo jo tuttua, ettei Helsingin sisäisen lipun omistava saa ostaa Helsingistä Espooseen/Vantaalle matkatessaan vain Espoon/Vantaan sisäistä lippua jatkeeksi, vaan pitää ostaa täysihintainen seutulippu.