PB: Tilalta puuttui tilapäisesti 0,4 nautaa, EU peri takaisin koko vuoden tuet
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Euroopan Unioni, joka rankaisi länsiuusmaalaista maanviljelijää ankarasti tukiehtojen rikkomisesta. Suomessa järjestelmän valvontaa harjoittava ELY-keskus havaitsi tarkastuksessaan, että viljelijällä oli ollut hetken ajan 0,4 nautaa liian vähän. ELY-keskus ei ilmoittanut, puuttuiko viljelijältä tilapäisesti naudan etu- vai takapää, mutta rangaistukseksi häneltä perittiin kuitenkin takaisin koko vuoden tuet ja ilmoitettiin, että puutteen vuoksi EU-tukia ei maksettaisi seuraavanakaan vuonna.
Alle puolikkaan lehmän takia viljelijä menetti siten 30 000 euroa ja lopetti rangaistuksen myötä myös nautojen kasvattamisen, vaikka hänen tilallaan oli ollut karjaa yhtäjaksoisesti 1500-luvun alusta lähtien.
Päätöksen takana on EU:n maataloustukijärjestelmä, joka ei olekaan mikään vähäinen systeemi, vaan todennäköisesti koko planeetan suurin, tai ainakin monimutkaisin tulonsiirtokoneisto. EU:n budjetista n. 40 prosenttia käytetään tulonsiirtoihin maanviljelijöille, mutta niin monimutkaisin säännöin, että kyseessä on ilmeisesti jyväjemmareiden salainen uudelleenkoulutusohjelma. Pellolle ehtii EU:n ohjelmassa korkeintaan sivutoimisesti, sillä tarvittavien lomakkeiden ja ilmoitusten täyttämisessä on niin valtava haaste, että jokainen maajussi on nykyään päätoimisesti paperitöissä. Mikäli maataloustukibyrokratiasta selviää, on tullut huomaamattaan hankkineeksi lähes kirjanpitäjän, juristin ja verokonsultin pätevyydet ja sitä myötä potentiaalin siirtyä valkokaulustöihin.
Mistä pääsemmekin 0,4 lehmän jäljille. EU:n mukaan tilalla pitää olla riittävä määrä nautoja, jotta se voidaan lukea karjatilaksi ja jotta sille voidaan maksaa tukia. Ja missä EU, siellä laskentajärjestelmä. EU ei suinkaan mittaan suoraan nautojen lukumäärää (sehän olisi liian yksinkertaista), vaan nautayksiköiden lukumäärää. Eläimet muutetaan eläinyksiköiksi kertoimilla, joihin vaikuttavat muun muassa eläimen rotu, ikä, paino ja sukupuoli.
Ja laskentaan sisältyy toki erikoisuuksia. Esimerkiksi vuonna 2013 alle puolivuotiasta nautaa ei laskettu lainkaan eläimeksi (siis nautayksiköksi), eikä sitä huomioitu laskennassa mitenkään. EU myös vaatii, että tilalla on riittävä määrä nautayksiköitä vuoden jokaisena päivänä. Mikäli raja alittuu yhtenäkin päivänä, tila rikkoo tuen ehtoja ja siltä voidaan periä takaisin kaikki maataloustuet.
Tarkkana pitää siis olla. Toisaalta teurastamokuljetukset ovat kalliita, eikä nautoja voi viedä teuraalle yksittäin, mutta kymmeniä nautoja kerralla lähettäessään taas pitää tehdä tarkat laskelmat, jotta jäljelle jää varmasti EU:n vaatima minimimäärä. Ongelmia koituu etenkin silloin, kun tilan nautamäärä on pysyvästi lähellä EU:n vaatimaa alarajaa. Pahimmillaan yhdenkin eläimen yllättävä kuolema voi pudottaa lukumäärän rajan alle, ja silloin ei auta kuin ennen päivän päättymistä kipittää nautakaupoille naapurin kanssa.
Viljelijällä nämä laskelmat taisivat mennä pieleen. Hänen käyttämänsä teurastamoyhtiö toimitti viljelijälle myös uusia vasikoita kasvatettavaksi, mutta teuraskuorman ja vasikoiden saapumisen väliin tuli viive, ja hetken ajan viljelijällä oli 0,4 nautaa liian vähän.
Viljelijästä EU:n keinotekoiset, ankarat ja epäoikeudenmukaiset säännöt tuntuvat tietenkin pahalta:
“Mihinkään ei voi valittaa, vain takapihalle voi mennä huutamaan pahaa oloaan.”
En jaksa uskoa, etttä me suomalaiset olisimme tyhmempiä kuin britit.
Eiköhän siis oteta ja lähdetä – ei siinä mitään kansanäänestyksiä tarvita.
Toivottavasti emme ole niin tyhmiä, että aloittaisimme taloutemme alasajon eroamalla EU:sta esim. siksi, että omat byrokraattimme toimivat paavillisemmin kuin paavi itse.