PAB: Koulukiusaaminen voi olla koulurikos

Päivän Antibyrokraatti -palkinnon saa eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Seppo Ruija mielipidekirjoituksestaan Helsingin Sanomissa. Ruija kirjoittaa siitä, kuinka jo termi “koulukiusaaminen” vähättelee niitä tekoja, mitä koululaiset tekevät toisilleen, ja joihin yhteiskunta ei näytä millään topakalla keinolla puuttuvan.

Ruija on oikeassa, että kaikkea ei voi kuitata “kiusaamisena”, vaan rikos on rikos:

“Jos joku hakataan, se on pahoinpitelyrikos. Se ei muuksi muutu, vaikka se tehtäisiin koulun välitunnilla. Jos anastetaan toisen omaisuutta, se on tekopaikasta riippumatta varkaus, ryöstö tai kiristys. Koulu tai kotimatka tekopaikkana tai asianosaisten luokkatoveruus ei sitä muuksi muuta.”

Ruijan kirjoituksesta tulee mieleen viikon takainen uutinen, jossa kiusaajat tekivät uhristaan tekaistun ilmiannon epäiltynä kouluampujana. Poliisipartio ilmestyi uhrin kotiin ja haki pojan poliisikuulusteluihin paikalliselle poliisiasemalle. Sieltä hänet vietiin terveyskeskuksen kautta mielentilatutkimukseen psykiatriseen sairaalaan. Mielisairaalan lääkäri ei kokenut tarpeelliseksi pitää uhria sisällä, joten hänet vietiin poliisiasemalle kuulusteltavaksi kolmeksi, neljäksi tunniksi.

Rikostutkinta kesti lopulta kaksi vuotta ennen kuin syyttäjä antoi asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Merkintä pakkohoitolähetteestä sen sijaan seuraa uhria aina mukana.

Esimerkki on poikkeuksellisen drastinen, mutta paljon vähemmänkin raflaavilla teoilla saa pilattua toisen ihmisen elämän pitkäksi aikaa, kenties lopullisesti.

Myös Päivän Byrokraatti oli aikanaan koulukiusattu, kolmannesta luokasta yläasteen loppuun. Ne ovat pienelle ihmiselle pitkiä ja yksinäisiä vuosia, ja jättävät jäljen luonteeseen ja sieluun.

Älkää sietäkö huonoa käytöstä tai välinpitämättömyyttä. Puuttukaa häiriökäytökseen kun sitä näette, ja asettakaa pienien ihmisriiviöiden aluille rajat silloin kun se on vielä helppoa. Rajojen piirtäminen siinä vaiheessa, kun nuorella on jo takana kaksikymmentä automurtoa ja pari pahoinpitelyä, on pikkaisen liian myöhäistä.

Tämä koskee myös ja erityisesti lainsäätäjää. Opettajat tarvitsevat takaisin ne keinot, joilla häiriökäyttäytymiseen voi tehokkaasti puuttua ja opettajan auktoriteetin palauttaa.

HS mielipide 24.8.2016

IS 17.8.2016