PAB: Euroopan Unioni (kerrankin!)
Päivän Antibyrokraatti -palkinnon saa EU, joka vihdoin ottaa valitukset todesta ja ryhtyy suitsimaan turhaa sääntelyä. EU ei olisi EU, jollei se tapahtuisi perustamalla uusi toimikunta.
Jos toimikunta vastoin odotuksia onnistuisi työssään, Päivän Byrokraatti olisi vaikeuksissa, sillä Bryssel on ollut suoranainen juttuaineiston runsaudentorvi.
Banaanien käyryysluokittelu, kinastelu siitä, kuuluvatko uunikintaat direktiivin tarkoittamiin henkilösuojaimiin, tai vaikkapa hehkulamppujen valmistuskielto ovat jutun aiheena vain astetta täysjärkisempiä kuin imurien tehorajoitukset, ikärajat ilmapallojen puhaltamiselle (8 v.) ja vappupillien käyttämiselle (14 v.), sekä asianmukaisen tieteellisen tutkimusnäytön puuttuessa asetettu kielto varustaa vesipullot terveysvaikutteisella väitteellä, jonka mukaan veden nauttiminen ehkäisisi dehydraatiota.
“Valtio on huolestunut byrokratian voimakkaasta kasvusta. Tilannetta pohtimaan on asetettu komitea.” – Juice Leskinen
Suomalaisittain yksi tuhoisimmista EU-sääntelyn kukkasista on ollut Satu Hassin (vihr.) junailema rikkidirektiivi, jonka lasku suomalaiselle vientiteollisuudelle kohoaa useampaan miljardiin euroon. Vain hieman sitä jälkeen jää vuonna 2007 voimaan tullut rekka-autojen leveysrajoitus, jonka mukaan rekka saa olla enintään 2,55 metriä leveä, eikä senttiäkään sen yli. Kuuliaisesti Suomi pakotti suomalaiset kuljetusyrittäjät kaventamaan autojaan muutamia senttimetrejä, eikä tuota saanut edes toteuttaa edullisilla tavaratilaan asetettavilla rajoitinlevyillä, vaan kaikki oli tehtävä kalleimman kautta. No, nyt sitten suomalaista kuljetussektoria ei oikeastaan enää ole, vaan teillämme risteilee vähän erinäköisillä rekisterikilvillä varustettua raskasta kalustoa. Mitäpä suomalainen ei tekisi ampuakseen itseään toiseenkin jalkaan.
Päivän Byrokraatti ehdotti taannoin sääntelynpurkuvirkamiestä myös Suomeen. Jollei kyseessä ole punamulta, uusi hallitus voisi ottaa tästä kopin ja toteuttaa ehdotuksen.
Sääntelynpurkajalla olisi rajoitukseton toimivalta lakkauttaa mitä tahansa tarpeettomaksi katsomiaan säännöksiä. Sääntelynpurkaja ei voisi muuttaa säännösten sisältöä, eikä luoda uusia säännöksiä, vaan ainoastaan poistaa laista tai sitä alemmista säännöksistä yksittäisiä kohtia tai jopa koko säännöksen.
Ilmoitus puretusta säännöksestä tulisi hallitukselle ja eduskunnalle, ja jolleivat nämä kumoa sääntelynpurkajan päätöstä, säännös lakkaisi olemasta voimassa kuuden kuukauden kuluttua sääntelynpurkajan sormen kosketuksesta. Yksinkertaista, tehokasta ja toimivaa. Aivan varmasti tulisi myös huteja, mutta eduskunnan tehtäväksi jäisi sitten korjata ne. Parempi tehdä yhdeksän oikeaa päätöstä ja yksi väärä kuin jäädä jahkailemaan, eikä tehdä päätöksiä ollenkaan.
Emme varsinaisesti usko, että poliitikkojen miehittämä eduskunta ainakaan itse kykenisi normitalkoisiin. Se ei vaan sovi poliitikon DNA:han. Keskiverto kansanedustaja näkee ongelman kohdatessaan vain mahdollisuuden irtopisteisiin ehdottamalla jotain uutta sääntöä tai rajoitusta.
Jos ainoa työvälineesi on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
Sääntelynpurkaja. Siinäpä olisi meikäläiselle unelmahomma! Jostain sellaisesta on tullut jo useaan otteeseen päiväunissa haaveksittua…
Meistä myös tuntuu, että tehtävään tulisi iso joukko hyviä hakemuksia. (Yksi ainakin allekirjoittaneelta.)
Asiaa ymmartamattomat populistijournalistit usein puhuvat siita, kuinka verotus on yritysten suurin huolenaihe.
Vaarin.
Yritysten suurin huolenaihe on harjoittaa liiketoimintaa tehokkaasti ja voitolla. Verotus ei ole taman esteena, vaan kaikki muunlaiset normit, raportit ja esteet. Siksi yritysten suurin huolenaihe on liiketoimintaa hidastavat ja haittaavat saadokset.
Onko yllatys, etta Euroopassa talousongelmat ovat eniten niiden valtioiden ongelma, joilla on eniten typeraa saantelya ja monopoleja: Kreikka, Suomi, Italia, Ranska..
Saksa, tuo joustavuuden ja kepeän hallinnon kehto.
Vahva pointti