PAB: lakimies Petteri Snell

Päivän Antibyrokraatti -palkinnon saa lakimies Petteri Snell, joka on vuosikymmenen ajan käynyt oikeutta Suomen valtion alkoholimonopolia ja autoverotusta vastaan.

Petteri Snell tuli tunnetuksi jutussa, jossa helsinkiläinen Antti Siilin toi 1998 maahan Saksasta ostamansa 12 vuotta vanhan käytetyn Mersun. Auton ostohinta oli 7 500 Saksan markkaa eli noin 22 000 Suomen markkaa. Niille, jotka eivät enää laske sujuvasti mummonmarkkoja, tiedoksi että summa vastaa ilman inflaatiotarkistuksia n. 3 700 euroa. Vaikka hankintahinta oli verrattain matala, Tulli laski, että autosta olisi maksettava autoveroa ja arvonlisäveroa yhteensä 56 000 markkaa (9 400 euroa).

Kyse oli tietysti kansalaisten kiusaamisesta ja tosiasiallisesta esteestä EU:n jäsenvaltioiden väliselle kaupalle. Yhteisöjen tuomioistuin totesikin Snellin nostamasta kanteesta vuonna 2002, että verot olivat EU:n säännösten vastaisia ja että Siilinin olisi pitänyt maksaa Mersustaan veroja vain 2 850 euroa eli 16 900 markkaa. 

Miten tällaisessa tapauksessa sitten käy? No, kun kyse on alkoholista tai autoista, Suomi nikottelee täytäntöönpanossa aina ja yrittää viimeiseen asti viivytellä lain noudattamisessa. KHO:n päätöksellä Siilinille palautettiin vain autovero, mutta ei arvonlisäveroa. Päätöksen merkittävänä sivuseurauksena Suomen oli kuitenkin pakko alentaa autoverotustaan ja maksaa kymmenien miljoonien eurojen palautukset ja korvaukset muillekin auton toisesta EU-maasta tuoneille.

Snellille on pakko nostaa hattua sinnikkyydestä. Hän valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen myös arvonlisäveron osasta, ja KHO totesi maaliskuussa 2009 – jälleen vasta EU-tuomion jälkeen – ettei arvonlisäveroakaan olisi saanut periä.

Pikanttina yksityiskohtana on mainittava, että Suomen valtio ei tulloin, eikä viisi vuotta myöhemminkään, oma-aloitteisesti palauttanut lainvastaisesti kerättyjä maksuja, vaan korvausta oli kunkin erikseen haettava. Ja jos muutoksenhakuaika oli ennakkotapausta odotellessa ehtinyt umpeutua, se oli yksittäisen verovelvollisen henkilökohtainen voi-voi, sillä Suomen valtiota ei vaivaa huono omatunto eikä pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.

“Verotuskäytäntöhän oli heidän tiedossaan jo vuodesta 1995 eli siitä lähtien, kun Suomesta tuli EU:n jäsenmaa. Ovatko suomalaiset poliitikot ja virkamiehet niin häikäilemättömiä, että mitään ei muuteta, ennen kuin on viimeinen pakko. Kansalaisten oikeudenmukaisella kohtelulla ei ole niin väliä.” – Antti Siilin

EU-oikeuteen erikoistunut Snell otti sittemmin kohteekseen myös valtion alkoholin myyntiä ja maahantuontia koskevan sääntelyn. Kaltaisessamme korkean verotuksen maassa holhousta vaalivilla poliitikoilla on kova paine keksiä sääntöjä, joilla kansalaisia estetään hankkimasta haluamiaan tuotteita normaaliin hintaan muista maista. Valitettavaa kyllä, tuotteiden ja palveluiden vapaan liikkuuvuuden varaan rakennetussa EU:ssa lähes kaikki noista keinoista ovat kiellettyjä.

Kaikkien janoisten sankarin, Petteri Snellin nyt ajamassa tapauksessa on kyse alkoholin etämyynnistä. Snellin edustama virolainen yrittäjä toimitti alkoholijuomia Virosta suoraan suomalaisten asiakkaidensa kotioville. Asiakkaat tilasivat ja maksoivat juomansa etukäteen liikkeen Internet-sivuilla eikä yrityksellä ollut varastoa Suomessa. Juomat tuotiin Suomeen yrityksen kuljetusautolla.

Suomessa alkoholilakia on perinteisesti tulkittu niin, että alkoholin etäosto on sallittu, mutta etämyynti kielletty rikoksena. Etämyynnillä tarkoitetaan tilannetta, jossa myyjä järjestää esimerkiksi verkkokaupasta ostettujen toisesta jäsenvaltiosta tuotavien alkoholijuomien kuljetuksen, kun taas etäostossa ostaja tai joku ostajan valtuuttama vastaa kuljetuksen järjestämisestä. Etämyynnissä verovelvollisuus on myyjällä ja etäostossa ostajalla.

Snell pitää suomalaista lainsäädäntöä kummallisena ja pitää todennäköisenä, että EU-tuomioistuin ratkaisee asian virolaisen yrityksen hyväksi. Myös palkintokomitea on valmis myös lyömään tämän puolesta vetoa.

Verkkouutiset: Viinan nettikauppa EU-tuomioistuimessa

P.S. Tämä kirjoitus on omistettu eräälle lukijallemme, joka ei pidä pisteistä tuhaterottimena.