PB: Poliisin hakema MV-Lehden ja Uber Uutisten sulkemismääräys olisi perustuslain vastaista ennakkosensuuria

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Helsingin poliisi, joka pyytää Helsingin käräjäoikeutta sulkemaan MV-Lehti ja Uber Uutiset -nimisten verkkojulkaisujen IP-osoitteet. Pyyntö on esitetyssä laajuudessaan lainvastainen ja johtaisi perustuslain kieltämään ennakkosensuuriin. Poliisi myös ei-hyväksyttävällä tavalla vaatii sananvapautta koskevan asian käsittelyä salassa ja asianomistajaa kuulematta. Menettelyssä on ikäviä vivahteita poliisivaltion suuntaan.

Palkintokomitea pyytää lukijoita ymmärtämään, että tässä jutussamme ei ole kyse MV-Lehden, Uber Uutisten tai minkään muunkaan roskajulkaisun kannattamisesta, vaan sanan- ja mielipiteenvapauden puolustamisesta. Emme jaksa edes lukea MV-Lehden kaltaista sontaa, emmekä ymmärrä miten kukaan muukaan voisi olla siitä kiinnostunut, mutta tuo seikka on nyt irrelevantti. Sen sijaan merkitystä on sillä, että poliisin toimet ovat vastoin hyvin tärkeitä kansalaisyhteiskuntaa suojaavia oikeudellisia periaatteita. Menestyessään poliisin vaatimus raottaisi ovea vielä mielivaltaisemmalle mielipidekontrollille ja hallinnolle epämieluisien tahojen hiljentämiselle.

MV-Lehti julkaisi Helsingin käräjäoikeuden salassa pidettäväksi määräämän lausumapyynnön, joka sisälsi muun muassa kopion poliisin käräjäoikeudelle osoittamasta vaatimuksesta verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräykseksi. Päivän Byrokraatti tutustui julkaistuihin asiakirjoihin ja totesi ne hyvin suurella todennäköisyydellä aidoiksi. Juttumme perustuu niiden sisältämiin tietoihin.

Olemme rakentaneet artikkelimme siten, että käsittelemme ensiksi poliisin hakemuksen perusteet, esittelemme sen jälkeen relevantin lainsäädännön ja kerromme lopuksi juridiset ja yhteiskunnalliset johtopäätöksemme.

Kestäkää siis tällä kertaa hieman pidempi tarina ja lukekaa se huolella, sillä asia on periaatteelliselta kannalta erittäin tärkeä. Emme ole nähneet, että asian sisältämää sananvapausjuridiikkaa olisi missään muualla mediassa käsitelty kunnolla. Sitä toivoville pettymykseksi kerrottakoon, että tällä kertaa jutussamme ei revitellä PB:lle ominaisella mustalla huumorilla, vaan edetään tiukasti asialinjalla.

POLIISIN HAKEMUKSEN SISÄLLÖSTÄ

Poliisi vaatii Helsingin käräjäoikeutta määräämään julkaisujen palvelimia ylläpitävät yhtiöt “keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun palvelimelta”, johon hakemuksessa yksilöity ip-osoite viittaa. Vaatimus on perustettu sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 18 §:ään. (Ko. lainkohdan sisällöstä ja soveltuvuudesta jäljempänä.)

Poliisin mukaan “on syytä epäillä, että em. ip-osoitteen osoittamaa palvelintilaa on käytetty ja käytetään edelleen varsin laajamittaiseen lainvastaiseen toimintaan”.

Näiksi epäillyiksi lainvastaisuuksiksi poliisi on yksilöinyt rahankeräysrikoksen (lahjoitusten pyytäminen ylläpidon pankkitilille), rahapelirikoksen (eurooppalaisten kasinoyhtiöiden mainokset julkaisujen sivuilla), tekijänoikeusrikoksen (eri kustannusyhtiöiden materiaalin luvaton kopiointi sivustoille), törkeän kunnianloukkauksen (erääseen toimittajaan liittyvät halventavat artikkelit) ja lisäksi hakemukseen käräjäoikeuden kehotuksesta tehdyssä täydennyksessä kiihottamisen kansanryhmää vastaan (käytettyjä neuloja käyttäneestä hoitajasta kertoneen jutun kuvituskuvana on käytetty tummaihoista henkilöä ja keskusteluforumilla on julkaistu juutalaisia loukkaavia lukijakommentteja).

Hakemuksen perusteella kyse on toistaiseksi pelkistä epäilyistä, eikä yhdestäkään väitetystä teosta ole vielä tuomiota tai edes asiassa nostettuja syytteitä.

Poliisi vaatii asian käsittelyä kiireellisenä, ilman että asianosaisille varattaisiin tilaisuutta tulla kuulluksi ennen määräyksen antamista:

“Asia koskee meneillään olevaa esitutkintaa ja epäiltyjen rikosten tekeminen jatkuu koko ajan. Tästä syystä asianomistajatahoille aiheutuu koko ajan vahinkoja.”

“Ilja Janitskin kuuleminen on vaikeasti järjestettävissä, koska hänen tarkkaa olinpaikkaansa ja tarkempia osoitetietoja ei tiedetä. Ainoastaan yhtiön K1 Solutions SL:n osoite on tiedossa. Mikäli hänelle tai hallinnoimalleen yhtiölle varataan tilaisuus tulla kuulluksi, viivästyy asian käsittely huomattavasti ja asianomistajalle aiheutuva vahinko edelleen kasvaa.”

Poliisi on myös vaatinut käräjäoikeutta käsittelemään asian salassa ja yleisön läsnä olematta, viitaten oikeudenkäynnin julkisuudesta annetuin lain 10 §:ään ja 15 §:n 3 kohtaan. Poliisi perustelee salassapitoa sillä, että vaatimus sen mukaan sisältää tietoja asiakirjoista, jotka olisivat poliisin mukaan salassa pidettäviä lain viranomaisten julkisuudesta 24 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla, ja kyseisten tietojen ennenaikainen julkiseksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Poliisin mukaan tietojen tuleminen julkiseksi ennenaikaisesti voi vaarantaa rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista ja voi lisäksi aiheuttaa asiaan osallisille vahinkoa tai kärsimystä.

Hakemuksessa ei kuitenkaan ole mitään yksilöiviä tietoja siitä, mitkä nimenomaiset tiedot aiheuttaisivat edellä mainitun haitan tai vaaran, eikä poliisi ole muutenkaan tarkemmin perustellut vaatimustaan.

SOVELLETTAVISTA LAINKOHDISTA

Poliisin vaatimuksen perusteena oleva sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 18 § kuuluu seuraavasti:

“18 § (13.5.2011/463) Verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys

 

Tuomioistuin voi syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus kiireellisenä. Ennen määräyksen antamista tuomioistuimen on varattava sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, ja verkkoviestin lähettäjälle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyys välttämättä muuta vaadi.

 

Tuomioistuimen määräys on annettava tiedoksi myös siinä tarkoitetun verkkoviestin lähettäjälle. Jos lähettäjä on tuntematon, tuomioistuin voi määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän huolehtimaan tiedoksiannosta.

 

Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys raukeaa, jollei kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta nosteta syytettä määräyksen kohteena olevan viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta, esitetä 22 §:ssä tarkoitettua vaatimusta tai nosteta kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Tuomioistuin voi syyttäjän tai asianomistajan edellä tarkoitettuna määräaikana esittämästä vaatimuksesta pidentää tätä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

 

Sillä, jolle on annettu määräys keskeyttää verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla, samoin kuin verkkoviestin lähettäjällä on oikeus hakea keskeyttämismääräyksen kumoamista siinä tuomioistuimessa, jossa määräys on annettu. Määräyksen kumoamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään. Tuomioistuin huolehtii kuitenkin tarpeellisista toimenpiteistä syyttäjän kuulemiseksi. Kumoamista on haettava 14 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon määräyksestä. Verkkoviestiä ei saa saattaa uudelleen yleisön saataville kumoamista koskevan asian käsittelyn ollessa vireillä, ellei asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määrää. Myös syyttäjällä on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla määräys on kumottu.

 

Tuomioistuin voi syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös käsitellessään julkaistun viestin sisältöön perustuvaa syytettä, vaatimusta 22 §:n mukaisen seuraamuksen määräämisestä tai kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Tässä tarkoitettuun määräykseen ei saa hakea erikseen muutosta valittamalla.”

Verkkoviestinä pidetään lain mukaan (2 §:n 2 kohta) “radioaaltojen, sähköisen viestintäverkon tai muun vastaavan teknisen järjestelyn avulla yleisön saataville toimitettua tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä”.

Verkkojulkaisulla taas tarkoitetaan (2 §:n 6 kohta) “julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti”.

Huomattava on, että viitattu 18 § ei sisällä mahdollisuutta koko verkkojulkaisun sulkemiseen, vaan ainoastaan yksittäisten, ilmeisellä tavalla lainvastaisten viestien poistamiseen. Koko julkaisun poistamista sen sijaan pidetään kiellettynä ennakkosensuurina. Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta kommentoi asiaa MTV.fi:lle seuraavasti:

“Keskeyttäminen tarkoittaisi pyydetyssä muodossa julkaisutoiminnan keskeyttämistä, mikä voisi olla perustuslain kieltämää ennakkosensuuria. Verkkojulkaisuksi katsotun sivuston sulkeminen on vaikeaa. Oikeudellisesti arvioiden esimerkiksi yksittäisen rasistisen nettisivun alasajo taas on helpompaa.”

Sama ilmenee suoraan myös kyseistä pykälää koskevista yksityiskohtaisista perusteluista hallituksen esityksessä 54/2002, jossa todetaan (s. 81) seuraavasti:

“”Verkkoviesti” olisi säännöksen yhteydessä ymmärrettävä sanan suppeimmassa merkityksessä. Keskeyttämismääräys olisi rajoitettava koskemaan vain verkkoviestin sitä osaa, johon määräys on sen tavoitteiden saavuttamiseksi teknisesti välttämätöntä kohdistaa. Määräystä ei siten ilman muuta voisi kohdistaa esimerkiksi kokonaiseen verkkojulkaisuun. Toisaalta pakkokeinon kohteena voisi olla myös verkkojulkaisun sisältämä yksilöity verkkoviesti.”

Lainkohdasta ja sitä koskevasta hallituksen esityksestä ilmenee, että määräys verkkoviestin poistamisesta voidaan antaa ilman, että perusteena olevasta lainrikkomuksesta on vielä lainvoimaista tuomiota, mutta että kynnys tähän on korkealla (HE 54/2002 s. 82):

“Keskeyttämismääräys voitaisiin antaa vain, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi. Määräyksen edellytykseksi ehdotettu kynnys olisi siten varsin korkea. Kynnys tarkoittaa sitä, että viestin sisällöstä olisi erittäin pätevin perustein voitava päätellä, että sen julkaisija on syyllistynyt yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvaan rikokseen.”

Hallituksen esityksestä (s. 82) ilmenee myös lähtökohtainen asianosaisen kuulemisvelvollisuus:

“Oikeusturvasyistä tuomioistuimen olisi ennen määräyksen antamista varattava sekä sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että myös verkkoviestin lähettäjälle tilaisuus tulla kuulluksi. Tästä voitaisiin kuitenkin poiketa esimerkiksi silloin, kun viestin sisällön vuoksi on selvää, että sen jakelu on saatava heti keskeytettyä.”

Helsingin käräjäoikeus onkin, vastoin poliisin nimenomaisesti vaatimaa, antanut asianosaisille mahdollisuuden lausua asiassa ennen päätöksentekoa.

Erittäin merkille pantavaa on, että tuomioistuimen 18 §:n nojalla antama määräys voi olla vain väliaikainen. Pykälän 3 momentin mukaan määräys raukeaa automaattisesti, jollei kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta nosteta syytettä määräyksen kohteena olevan viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta, esitetä 22 §:ssä tarkoitettua menettämisseuraamus- tai verkkoviestin hävittämisvaatimusta tai nosteta kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Tarkoitus on, että väitetyt lainvastaisuudet saatetaan tuomioistuimen tutkittavaksi mahdollisimman nopeasti, eikä sananvapauteen puututa pelkän epäilyn perusteella tarpeettoman pitkään.

Muistettava on, että sananvapautta koskevissa tulkintakysymyksissä suuntaa tulisi hakea perustuslaista, ja pyrkiä lain tulkintaan perustuslain suojaamien perusoikeuksien hengessä. Aiemmassa oikeuskäytännössä tuomioistuinten linja onkin ollut hyvin pidättyväinen ja tuomioiden perusteluissa on ilmaistu, että 18 §:n soveltamisen kynnys tulisi oikeusvaltiossa olla varsin korkea.

Tärkeimpänä kulmakivenä asiassa on perustuslain 12 §, jonka 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Soveltamisalaltaan sananvapaussäännös kattaa kaikki viestintätekniset menetelmät ja ilmaisumuodot sekä kaikenlaiset tiedot, mielipiteet ja muut viestit niiden sisällöstä riippumatta. Säännöksen sanamuodon mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Vuonna 1995 toteutuneeseen perusoikeusuudistukseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan julkistamisella tarkoitetaan kaikenlaista viestien julkaisemista, levittämistä ja välittämistä. Asianomaisessa hallituksen esityksessä korostetaan, ettei sananvapauden ulottuvuuksia tulisi yleensäkään tulkita liian ahtaasti. Sananvapaus tulisi ymmärtää huomattavan laaja-alaiseksi samaan tapaan kuin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä on tehty (ks. HE 309/1993 vp, s. 57).

Näitä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ovat muun muassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus, joka yleisesti tunnetaan nimellä Euroopan ihmisoikeussopimus, YK:n yleiskokouksen hyväksymä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja vuonna 2000 sinänsä oikeudellisesti sitomattomana julistuksena annettu Euroopan Unionin perusoikeuskirja.

Perustuslaki turvaa sananvapauteen sisältyvien oikeuksien käyttämisen “kenenkään ennakolta estämättä”. Näiltä osin säännös kieltää viestien sisällön ennakkotarkastuksen ja muut ennakollista estettä merkitsevät puuttumiset sananvapauteen. Perustuslain sananvapaussäännös ei sen sijaan estä sananvapauden käytön jälkikäteistä valvontaa rikos- ja vahingonkorvauslainsäädännön keinoin. Esimerkiksi MV-Lehden ja Uber Uutisten tapauksessa on toki täysin perusteltua, että kaikista tuomioistuimen mahdollisesti myöhemmin toteamista oikeudenloukkauksista on oikeudelliset seuraamuksensa.

Toisaalta sananvapauden asema perusoikeutena rajoittaa myös jälkikäteistä puuttumista sananvapauden käyttöön. Siten esimerkiksi pitkälle menevät tai väljät ilmaisuvapauden käytön kriminalisoinnit voivat olla sananvapaussäännöksen kannalta ongelmallisia.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Asiassa ei liene epäselvyyttä siitä, etteikö ainakin osa poliisin esittämistä rikosepäilyistä olisi aiheellisia. MV-Lehti ja Uber Uutiset ovat käyttäneet sananvapauttaan tavalla, joka varmaankin johtaa jälkikäteisiin seuraamuksiin. Poliisin esittämässä listassa on tosin myös sellaisia väitteitä, joiden osalta edes syytekynnyksen ylittymisen todennäköisyyttä voi pitää hyvin alhaisena.

Poliisin nyt esittämä vaatimus julkaisujen sulkemisesta ei saisi kuitenkaan menestyä. Poliisi ei ole hakemuksessaan yksilöinyt, mitkä kohdat verkkojulkaisuista se haluaa poistettavaksi, vaan poliisi vaatii niiden julkaisemisen keskeyttämistä kokonaan.

Laki ei kuitenkaan sisällä mahdollisuutta koko julkaisun kieltämiseen, vaan korkeintaan yksittäisten, lakia selvästi rikkovien viestien poistamiseen. Näin siitäkin huolimatta, että lakia rikkovia viestejä/artikkeleita olisi useita. Laki ja sen esityöt on kirjoitettu hyvin selvästi, eikä poliisilla voi olla erehtymisen mahdollisuutta lain sisällöstä. Syntyy vaikutelma, että poliisi pyrkii täysin tietoisesti ja harkiten toteuttamaan perustuslaissa kiellettyä ennakkosensuuria.

Koska poliisi ei ole yksilöinyt poistettavaksi vaatimiaan kohtia, eikä laki mahdollista julkaisujen poistamista kokonaan, on odotettavissa, että Helsingin käräjäoikeus hylkää poliisin vaatimuksen kokonaisuudessaan.

Päivän Byrokraatti lähettää edustajansa seuraamaan asian käsittelyä Helsingin käräjäoikeudessa. Huolimatta siitä, että poliisi on vaatinut asian käsittelyä yleisöltä suljettuna, käräjäoikeuden ei tulisi tätä sallia. Kyse on periaatteellisesti hyvin tärkeästä, sananvapautta koskevasta asiasta, jossa käsittelyn avoimuuden yhteiskunnallinen merkitys on korostetun suuri. On käsittämätöntä, että salattua käsittelyä poliisin taholta edes vaaditaan.

Poliisi ei ole esittänyt salassapitovaatimukselleen kummempia perusteluja, eikä millään tapaa yksilöinyt, miten asian julkinen käsittely esimerkiksi vaarantaisi jonkin esitutkinnassa olevan asian tutkimisen tai asianomistajan oikeusturvan. Näillä tiedoin olisi varsin yllättävää, mikäli käräjäoikeus hyväksyisi poliisin vaatimukset asian salaisesta käsittelystä.

Päivän Byrokraatti nostaa esiin jopa sen ajatuksen, tulisiko poliisin itsensä toimintaa tutkia. Mikäli poliisi todella toimii tietoisesti lain vastaisesti ja pyrkii laajentamaan toimivaltuuksiaan lain ulkopuolelle ja näin toimien rajoittamaan perustuslain turvaamaa sananvapautta, ollaan alueella, jossa yhteiskunnan tulisi herkästi reagoida julkisen vallan väärinkäyttöön.

Pelkästään se seikka, että toimenpiteet kohdistuvat kaikkien inhoamaan tahoon, ei riitä niiden oikeutukseksi. Kun sanotaan, että “kannatan sananvapautta”, ei sen jälkeen pitäisi tulla sanaa “mutta”.

IL 28.7.2016