PB: Tapaus Pink Room – feminismi ja sananvapaus

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Facebookiin perustetun ”kaikille ei-miehille” tarkoitetun Pink Room -keskusteluryhmän ruotsalainen perustaja Roba Kadheim, jolle tuli järkytyksenä Facebookin päätös sulkea sivu miehiin kohdistuvan vihapuheen vuoksi.

Tapaus on luultavasti ensimmäinen, jossa punavihreä feministi herää puolustamaan sananvapautta ja vastustamaan somejättien vihapuhekontrollia. Realistista on arvioida, että tähän on jossain määrin vaikuttanut se, että sananvastuu kohdistui tällä kertaa feministien omaan porukkaan.

Ryhmä sai lyhyessä ajassa satoja varoituksia siitä, että ryhmässä julkaistu sisältö rikkoo Facebookin yhteisönormeja. Valitukset koskivat erityisesti miehiin kohdistuvaa vihapuhetta. Lopulta Facebook sulki Pink Roomin.

Kokemus sai Kadheimin ilmaisemaan huolensa siitä, mitä ylenpalttinen kontrolli tekee sananvapaudelle:

”Naisten pitää voida ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan ilman, että meitä vaiennetaan. Facebook rakentuu demokratian perustalle, ja siihen kuuluu sananvapaus.”

Otamme vapauden olettaa, että jos virkkeeseen vaihtaisi naisten tilalle ruotsidemokraatit tai maahanmuuttokriittiset, samaa ajatusta ei enää kuulisi Kadheimin suusta. Tuskin myöskään, kun vaiennettavana on trumpilainen konservatiivi.

Tapauksen myötä intersektionaalisen feminismin sisäinen logiikka kaikenlaisine taikapiireineen alkaa vähitellen avautumaan. Voimme havaintojemme perusteella päätellä, että sukupuolisyrjintä, vihapuhe ja sananvapauden rajoitukset ovat hyväksyttäviä, kunhan ne kohdistuvat ihmisten sijasta rakenteisiin. Niille lukijoista, joille sanan “rakenne” merkitys on vielä epäselvä, sillä tarkoitetaan jotain sellaista, mistä vasemmistoaktivistit eivät pidä. Tässä tapauksessa miehiä.

Vihafoorumin päivystävä intersektionalisti on myös huomannut, että keskustelun moderointi vaatii ihan oikeaa työtä:

”Pink Room avattiin uudelleen 13 vuorokauden sulun jälkeen, mutta nyt sen vapaaehtoiset moderaattorit ovat nääntyä työtaakan alle. Kadheimin mukaan ryhmän toiminnan jatkuminen edellyttää julkaisujen tiukkaa seulomista, mikä ei tee hyvää keskusteluilmapiirille.

Facebook linjasi, että ruotsinkielen miestä (ja ihmistä) tarkoittava man-sana ei saa enää esiintyä negatiivisessa yhteydessä. Ryhmään on lisätty avainsanavaroitus-toiminto, joka ilmoittaa ylläpidolle muun muassa sanojen mies tai viha käyttämisestä ja johtaa julkaisun tarkastamiseen.”

Normaalisti olettaisimme, että ainakin marxilaisen ideologian kannattajien mielestä tämä työllistävä vaikutus olisi positiivinen asia ja työnarvoteorian mukaisesti lisäisi keskustelufoorumin arvoa suoraan tehdyn työn määrän verran, mutta jostain syystä tässä tapauksessa näin ei kuitenkaan ole.

Sukupuolisyrjinnän ja vihapuheen hyväksynnän lisäksi tapauksessa on tunnistettu myös intersektionalisteille aiemmin täysin vieras ajatus, jonka mukaan keskusteluilmapiiri kärsii kyttäämisestä.

Aiemmin olemme tottuneet siihen, että vasemmiston pinkissä kulmassa vihapuheen vahtimista ja vihapuhetta sisältävien keskustelufoorumien sulkemista on pidetty sananvapautta lisäävänä ja keskusteluilmapiiriä parantavana asiana, jopa suorastaan niiden edellytyksenä. Tämäkin itsestäänselvyytenä pidetty opinkappale on nyt kyseenalaistettu, minkä täytynee avata ovet fasismiin.

Kaikkihan nimittäin kuitenkin tietävät, että sananvapauden lisääminen johtaa aina sananvapauden kaventumiseen, ja sananvapauden kaventuminen johtaa lopulliseen utopiaan. Tai jotain. Emme muista tarkalleen, miten nämä rennon feministiryhmän opit menevät, emmekä voi asiaa tarkastaakaan, kun ryhmä on ulkopuolisilta suljettu.

Päivän Byrokraatti joka tapauksessa jakaa Pink Room -ryhmän perustajan, Roba Kadheimin ajatuksen siitä, että naisten pitää saada ilmaista tunteitaan. Päivän Byrokraatti on tosin sikäli radikaali, että haluaisi demokraattisesti ulottaa saman vapauden kaikille muillekin, mutta yhteisymmärryksen löytäminen näin kaukaa Overtonin ikkunan keskiöstä on ehkä vielä toistaiseksi saavuttamaton tavoite.

Sitä, että itselle suotaisiin enemmän vapauksia ja oikeuksia kuin muille, kutsuttaisiin tietenkin muuten kaksinaismoralistiseksi, mutta intersektionalisteille ajattelutapa on täysin johdonmukainen.

Logiikka menee jotenkin seuraavasti: Ensin tunnistetaan vihan kohde. Kohteen tunnistamisen jälkeen tunnistetaan tälle rikos (ks. kohta “jotain sellaista, mistä vasemmistoaktivistit eivät pidä”). Kun vihan kohde ja rikos ovat tiedossa, etsitään taikapiiristä rikollisen asema uhrihierarkiassa. Mikäli rikolliselle kertyy intersektionalistia vähemmän uhripisteitä (lue: aina), kaikki toimet tätä kohtaan ovat sallittuja, sillä Popperin suvaitsevaisuusparadoksi opettaa meille, että hyvät asiat ovat vain hyville ja pahat vain pahoille.

Erityisesti, kunhan sovellamme Popperia vasemmistoselektiivisesti ja unohdamme, että Popperin ajatuksena oli puuttua suvaitsemattomuuteen paremmilla argumenteilla, ei suinkaan sananvapauden rajoituksilla, ja tarttua toimeen vasta jos suvaitsemattomat puheet etenevät tekojen asteelle.

Intersektionalistien binäärisessä maailmassa kaikki viha, joka kohdistuu suvaitsemattomaksi nimettyyn, on siis sallittua.

Mielenkiinnolla seuraisimme, mistä kyseisellä foorumilla jatkossa puhutaan, kun Facebook on linjannut, että sanaan ”mies” ei saa enää forumilla liittää vihamielistä sisältöä, eikä sen yhteydessä saa edes käyttää sanaa viha. Sääntö ilmeisesti karsii valtaosan aiemmista keskusteluista. Seuraamaan emme kuitenkaan pääse, sillä myös tämä ryhmä on nyt privaatti.