PB: Voisiko Yle kirjoittaa samaan sävyyn räpätädeistä kuin setämiehistä?
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa “setämiehistä” loukkaavaan sävyyn kirjoittavat valtiorahoitteinen Yleisradio ja Helsingin Sanomat sekä suomalaisen työelämän tasa-arvo, jonka edistäminen tuntuu joidenkin mielestä vaativan sedittelyä. Jostain syystä Yleisradio ja HS pitävät uusien seksististen haukkumanimien kehittelyä positiivisena ilmiönä.
Progressiivisuuden hengessä on todettava, että ei ole kyse pelkästään sukupuoleen ja ikään kohdistuvasta negatiivissävyisestä ilmaisusta, vaan samalla myös oletetaan henkilöiden sukupuoli, minkä monet ilmeisesti kokevat hyvin loukkaavaksi.
Ylen artikkelin mukaan setäkuiskaamista pidetään keinona sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi, sillä “miehet eivät välttämättä näe niitä sukupuolittuneita rakenteita ja muureja, joihin naiset työelämässä törmäävät”.
Päivän Byrokraatti on samaa mieltä: miehet eivät todellakaan näe näitä rakenteita ja muureja. Eivät myöskään ketkään muut, jotka eivät ole kiinnostuneita amerikkalaisista vasemmistojulkaisuista kopioiduista, uusfeministisistä ja uudelleenpaketoidulta marxismilta haiskahtavista teorioista.
Syy on siinä, että paljosta puheesta huolimatta väitettyjä “rakenteita ja muureja” ei konkreettisesti rautalangasta vääntäen ja esimerkkien kautta selitetä niin, että normaali ihminen voisi ne ymmärtää.
Esimerkiksi, ”Pertti, Timo, Lasse, Elina, Tiina ja Salla työskentelevät samassa työpaikassa. Tilanne on tämä-ja-tämä. Muuri rakentuu tähän, koska tämä-ja-tämä. Rakenteet ovat tällaiset-ja-tällaiset ja ne johtuvat tästä-ja-tästä. Muureja ja rakenteita voisi ehkäistä toimimalla näin-ja-näin, josta yritys hyötyisi näin-ja-näin.” Jos esimerkkejä todella olisi, kuvaus voisi olla helppo ja ymmärrettävä.
Toistaiseksi esimerkit ovat kuitenkin jääneet kuulematta.
Eipä siis ihme, että useimmat ihmiset eivät ymmärrä, mistä tässä oikein on kyse ja ihmettelevät väitettyjä “epätasa-arvoisia muureja ja rakenteita”. Niistä hokemisen ja kahteen leiriin jakamisen sijasta olisi toivottavaa saada lisää rakentavaa keskustelua, jossa ihmisiä ei leimattaisi.
Mutta kun nyt kuitenkin leimataan, tasa-arvon aikana on hyvä muistaa, että setien lisäksi työelämässä on myös paljon tätejä tai ämmiä, joiden käytös on yhtä negatiivista. Siksipä Päivän Byrokraatti kirjoitti Ylen uutisen uusiksi alkuperäisen artikkelin peilikuvana, jossa setämiesten sijasta puhutaankin esimerkin vuoksi räpätädeistä.
Lukekaapa siellä Ylessä tämä ja kysykää itseltänne, olisitteko kirjoittaneet samanlaisen artikkelin naisista?
– – –
KUINKA PÄRJÄTÄ RÄPÄTÄDIN KANSSA TYÖPAIKALLA? JAMPPA KARJALAINEN KEKSI ÄMMÄKUISKAAMISEN JA ISKI YHTEISKUNNAN HERMOON
Onko työyhteisössäsi mahtaileva nuorempi nainen, joka korostaa muiden sukupuolta ja ikää herkeämättä? Kyseessä voi olla mahtaileva räpätäti, kuten Jamppa Karjalainen on asian määritellyt. Karjalaista on tituleerattu ämmäkuiskaajaksi ja nyt hän selvittää, mistä on kyse.
– Moni mies jää suorittamisen ja stressaamisen moodiin, ja nämä ämmät vaikuttavat käsittämättömiltä jääriltä, vaikka he voisivat olla myös työyhteisön tuottavia jäseniä.
Karjalaisen mukaan ämmäkuiskaamisen taustalla on kyse pidempiaikaisista havainnoista. Karjalainen on työskennellyt vuosia ammattiyhdistysliikkeessä. Hän sanoo, että tulee hyvin toimeen itseään tärkeinä pitävien rouvien kanssa, eikä pelkää heitä. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole kaikilla.
– Minulla oli viime syksynä haastava tilanne yhden naisen kanssa. Kaverini, nuorempi mies oli tosi huolissaan, että miten tämä asia hoituu. Sanoin, että ei huolta, minä juttelen hänelle. Kaverini huokaisi siihen, että totta, kun sinä olet kuitenkin tuollainen ämmäkuiskaaja, sanoo Karjalainen ja naurahtaa.
Siitä lähti ämmäkuiskaaminen, eli pohdinta siitä, millä tavoin näiden räpätätien kanssa tullaan työelämässä toimeen. Aluksi Karjalaisen tarkoituksena oli pitää vain yksi työpaja, mutta kyselyjä satelee nyt joka puolelta. Hän on kirjoittanut aiheesta muun muassa ja kävi kertomassa aiheesta .
Karjalaisen mukaan räpätätejä on erilaisia. Yhtenä tyyppinä hän listaa paskantärkeän räpätädin, jolla on vähän kokemusta työelämästä, eikä oikeastaan osaa mitään työmarkkinoilla tarvittavaa taitoa. Hän antaa tästä esimerkkinä ammattiyhdistysaktiivit tai sukupuolentutkimuksen apurahatutkijat.
Toinen tyyppi on mahtailija. Karjalaisen mukaan kyseessä on nainen, joka olisi halunnut itsekin olla samanlainen kuin kovaa ääntä omasta ja muiden sukupuolesta pitänyt räpätäti, mutta ei ole aivan päässyt tavoitteeseen. Tällaisen ihmisen turhautuminen tulee Karjalaisen mukaan esiin jatkuvalla oman sukupuolen korostamisella ja muiden alas painamisella.
Karjalaisen mukaan tällä kaikella on päämääränä se, että asiat sujuisivat työpaikalla mahdollisimman hyvin ilman tarpeettomia konflikteja.
Kuinka sitten tulla toimeen tällaisten räpätätien kanssa? Karjalaisen mukaan tärkeintä on, että luottaa itseensä, on päättäväinen ja ystävällinen. Kannattaa olla reipas ja kiva muille ihmisille.
– – –
Tekstissä esiintyvä tekopyhyys ja räikeät kaksoisstandardit olivat ilmeisesti Palkintokomitean kääntäjän terveydelle liikaa, sillä käännöstyö jäi kesken. Kääntäjämme löydettiin työtuolistaan kuolleena vielä tuoreet naurunkyyneleet silmistään valuen.
Kun silmäilimme hänen hengentuotostaan, totesimme, että “räpätädillä” ei taida olla edes yhtä negatiivista konnotaatiota kuin setämiehellä. Kääntäjämme olisikin voinut ihan yhtä hyvin käyttää tekstissä sen sijasta sanaa “feministiämmä”, mutta naurukuolemaltaan häntä ei enää saada muokkaamaan tekstiä.
Päivän Byrokraatti antaa kaikille ilmaisen ja yleispätevän neuvon: työelämässä kannattaa reipas sekä kiva ja ystävällinen ihan kaikille. Siihen ystävälliseen käytökseen kuuluu muun muassa, ettei sedittele, tädittele tai ämmittele ketään työpaikalla.
Tämä neuvo koskee myös uutistoimituksia. Ylen ja HS:n artikkelit setämiehistä kun eivät suinkaan ole ensimmäiset lajiaan. Jos oikeasti halutaan päästä eroon epätasa-arvoisista rakenteista, voisi aloittaa vaikkapa median omakseen ottamasta kampanjasta, jossa yritetään häpäistä ihmisiä näiden sukupuolen ja iän perusteella.
Yle 9.5.2018
HS Nyt 5.2.2018
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Kiitos tästä PB, luin aamulla Ylen uutisen ja järkytyin kuinka alas on “vastuullinen” media vajonnut…
Tämän höpötarinan mukaan nuori nainen tarvitsee apulaisen, setämies tms.kuiskaajan, hoitaakseen edes jotenkin työhön liittyvät tehtävät.
Lienee kaikille selvää, ettei näin rajoittunut henkilö ansaitse samaa palkkaa kuin se, joka hoitaa työnsä itsenäisesti ja tuloksekkaasti.
Artikkelin luettuani voisin tiivistää Jenni Karjalaisen neronleimauksen seuraavasti: Käyttäytykää kohteliaasti ja kunnioittakaa työkavereitanne. Älkää halveksiko, mutta älkää toisaalta antako kävellä ylitsekään.
Toisin sanoen Jenni Karjalainen keksi uudelleen työpaikan tyypilliset käyttäytymisnormit. Sitä en sitten tiedä miten setämiehet ja naisena työpaikalla oleminen tähän liittyvät?
Jenni Karjalaisen twitteristä:
“Kannattaa olla kaikille kiva, myös sedille. T. #setäkuiskaaja”
“Kertauksena: Tärkeintä on, että luottaa itseensä, on päättäväinen ja ystävällinen. Kannattaa olla reipas ja kiva, myös sedille. #setäkuiskaaja #setäkuiskaaminen #tasaarvo #Työelämä #vuorovaikutus”
Tämä aihe kyllä vääntää jotenkin omat aivot umpisolmuun. Missä se ongelma oikein piilee? Eikö setämiehille ole sitten aikaisemmin tarvinnut olla kiva? Miten siis nainen on tässä jonkun hyvin tulkinnanvaraisen setämieheyden uhri, jos paras ratkaisu ongelmaan on kohdella setämiestä kuten ketä tahansa ihmistä työpaikalla kuuluisi kohdella?
Tietenkin jos työpaikan toimarille on huomenten sijaan toivottanut joka aamu haista vittua, niin ehkä kyseinen neuvo tulee tällaiselle henkilölle tarpeeseen ja saattaa parantaa asianosaisen asemaa työpaikalla, mutta uhrikorttia ei enää tämän päälle saa kyllä pelata.
Setämiehittely on sama asia kuin tytöttely. No. Perimmäinen tarkoitus on taas luoda vastakkainasettelua ja riitaa, uusvasemmistolaiseen tyyliin, miesten ja naisten välille. Kaksoisstandardi ei haittaa, logiikka menee vasemmistolla aina ekana roskiin…
Aletaanko me aikuiset nyt sitten tästä tappelemaan? Lapsi voisi miettiä asiasta näin: Eikös puheen sisältö ole se juttu, voihan se setäkin sanoa ihan järkeviä juttuja, eikä sillä ole väliä tuleeko järkevä puhe sedän vai tytön suusta? Kunhan kuunnellaan toisia.
Ainoa ase tätä uusmarxilaista vyörytystä vastaan on kärsivällisyys, rehellisyys ja logiikka, hermostumisella erävoitto menee aina vasureille…..tärkeintä on avata tätä peliä ihmisille, jotka eivät tätä näe….en keksinyt tätä itse, Petersoni sano näin.
Riskihän tuossa selkeästi provokatiivisessa ja mielikuvituksellisessa hankkeessa on, että ns. oletetut “setämiehet” ja miehet yleensä alkavat oikeasti sorsia naisia, mikäli provosoituvat. Lisäksi, naisilla ei ole Pohjoismaissa lasikattoja ja muureja kuin korkeintaan omien korvien välissä, joita kyseenlainen propaganda vain vahvistaa. Mutta joo, tämä on sitä tämän päivän yhteiskunnallista syöpää, eli identiteettipolitiikkaa pahimmillaan, joka luo vastakkainasettulua sinnekin missä sitä ei ole.
Kaikki tuntuu liittyvän seksiin tai sen puutteeseen. Neidit hyväksyvät työpaikoille vain pariutumisikäisiä miehiä, joista voisi olla heille jotain toivoa. Likaiset vanhat miehet vain haisevat.
Joku pikkunäpsäkkä tyttönen pyrkii olemaan sukkela, kannattaneeko tuosta niin kauheasti välittää. Jokaisesta työelämään tulevasta uudesta sukupolvesta löytyy innokkaita ja pätemisen tarvetta potevia joilla on jokseenkin yhdenmukainen ja samalla tavalla kaavamainen näkemys niistä työpaikan vanhemmista setäihmisistä tai täti-ihmisistä kun kaikilla edellisilläkin sukupolvilla aikoinaan oli. Tuota itsetietoisuutta, jonka vain elämänkokemuksen puute mahdollistaa luonnehti Mark Twain suunnilleen seuraavasti: ”Ollessani neljäntoista isäni oli niin tietämätön, että tuskin siedin häntä lähelläni. Mutta kun täytin kaksikymmentäyksi, hämmästyin kuinka paljon hän oli oppinut seitsemässä vuodessa”. Nykyisin ihmiset tuntuvat kypsyvän myöhemmin, mutta kehityskulku on jokseenkin sama. Joskus heidän havaintonsa ja ajatuksensa ovat oikeitakin, joskus eivät. Monet heistä ovat kuitenkin kehityskelpoisia ja oppivat ajan myötä erottamaan, milloin kyse on sen setäihmisen jääräpäisyydestä ja milloin vain paremmista tiedoista, perusteluista ja kokemuksesta. Suhtautukaamme heihin kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä mutta myös riittävällä lujuudella.
Suosittelen korvaamaan tässä keskustelussa “valtarakenteet” ja “patriarkaatit” reptiliaaneilla ja niiden illuminati-kätyreillä ja antaa kaikkien muiden seikkojen säilyä samana.
On todella jännää kuulla miten liskoihmiset eivät ole vastuussa, vaan toinen näkymätön, mittaamaton ja havaitsemista väistelevä voima on todellisuudessa kaiken ikävän takana.
On todella mielenkiintoista seurata sitä kiemurtelua feministien sanoessa että “valtarakenteet” olivat syypäitä huonoon päivään, kun itse sanoo toista aivopestyksi lampaaksi ja sanoo että huono päivä oli todellinen, mutta oikea syypää siihen oli liskoihmiset kätyreineen.
On suunnattoman koomista lietsoa kahden osapuolen vääntöä mitä erikoisimmista salaliitoista.
Tuli taas hyvät naurut, miten ne kehtaa väittää ettei PB ole mustaa huumoria tai satiiria?
En tiedä muuten miten Suomessa ja miksei maailmallakin ole kadonnut se vanha toimittajan taito “flip it” eli kun olet kirjoittamassa jostain juttua käännä se koskemaan vaikka eri sukupuolta tai väriä yms. Jos se sitten tuntuu “pahalta” tai loukkaavalta niin kirjoittamasikin teksti on, tämän jälkeen pitää sitten sanoa suoraan, että tarkoitus on loukata tiettyä ryhmää (mikä on käytännössä vihapuhetta riippumatta onko se vähemmistö vai enemmistö), ei voi leikkiä näitä “mut ku se oli valkoisista heteromiehistä”, ei loukkaaminen toimi niin. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki loukkaava puhe on samalla viivalla, YLEssä on viime vuosina huomattu ihme popularismi “journalismia”.
YLE ja HS lajittelevat ihmiset sukupuolen ja iän mukaan. Siis syrjivät ihmisiä.
Vakava huomautus valtamedialle ja tehosteena heilutamme etusormea. Soo soo soo…
Tällainen tulos saadaan kun toimittajakunnasta 50 % kannattaa vihreitä , 25 % vasemmistoliittoa ja 10 % demareita. Järkitoimittajia ei jää montaa jäljelle, ja uskaltavatko he sitten kirjoittaa yleisen agendan vastaisesti ja saada 85 % työkavereista vastaansa ? Uskon että ei.