14
maalis
2021

Perinteisen median kipuilu jatkuu

Havaitsimme Twitteristä, että Helsingin Sanomat osoitti jälleen kiinnostusta palstaamme kohtaan ja kysyi provosoivasti:

 

”Huojuttaako Suomen politiikkaa sosiaalisen median palvelu, jota käyttää vain 13 prosenttia kansasta? Suomalaisista 87 prosenttia ei tarvitse Pyllytärtä, Päivän Byrokraattia eikä muita Twitterin ilmaisia sisällöntuottajia.”

 

Nimimerkki Pyllyttären poliittista ambitioista ja Suomen poliittista kenttää huojuttavasta vaikutuksesta emme olleet vielä kuulleetkaan, mutta omalta osaltamme voimme selittää ajatusmaailmaamme Helsingin Sanomien ymmällään olevalle toimitukselle.

 

Ensinnäkin, tapaamme ajatella leimaa se lähtökohta, että merkityksellisintä ei ole se KUKA sanoo, vaan MITÄ sanotaan. Sanat, jotka ovat jonkun tunnetun henkilön sanomia tai jonkun tietyn lehden sivuilla, eivät ole automaattisesti arvokkaampia kuin ne, jotka on lausunut tuntemattomampi taho tai jotka on kirjoitettu jonnekin muualle.

 

Kun oikeisiin taustatietoihin sovelletaan toimivaa logiikkaa, faktoista kyetään johtamaan kestäviä johtopäätöksiä, jotka ihmiset ovat myös valmiita ostamaan, kun he saavat tutustua koko perusteluketjuun ja vakuuttua sen aukottomuudesta.

 

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kyseessä on silti ollut ammottava puute suomalaisessa politiikassa ja yhteiskunnallisessa kommentoinnissa.

 

Ilmaisena sisällöntuottajana tarjoamme veloituksetta esimerkin logiikasta Helsingin Sanomien vapaaseen käyttöön. Jos ingressinne esittelemiä lähtökohtia sovelletaan lehtenne tilaajamääriin, voitaneen päätellä, että suomalaisista 93 prosenttia ei tarvitse Helsingin Sanomia.

 

Todellisuudessahan perinteisen median närkästymisessä onkin kyse nimenomaan mielipidemonopolin horjumisesta. Pari suurta mediaa on tottunut asemaan, josta ne monoliittitornista ohjailevat yhteiskunnallista mielipidettä haluamaansa suuntaan. Toimituskunta on käyttänyt merkittävää valtaa päättäessään, kenen mielipiteen se suostuu julkaisemaan, ketä nostetaan ja ketä painetaan alas. Tamperelaisen toimittajakoulun kasvateille täytyy tuntua tuskaisalta, kun tuo valta lipeää hiljalleen sormista.

 

Huomannette, että me emme edes pyytäneet Helsingin Sanomia julkaisemaan tätä vastinetta. Yleisö löytää sen kyllä meidän omilta sivuiltamme.

 

Portinvartijana seisovat päätoimittajat eivät pysty enää hiljentämään moniäänistä yhteiskuntaa, vaan sosiaalinen media on mahdollistanut satojen tuhansien suomalaisten tavoittamisen kenelle tahansa, jonka tuottama sisältö on riittävän tasokasta ja mielenkiintoista.

 

Se ei silti tarkoita sitä, että me olisimme tarinan kapinallinen ja vaihtoehtoinen sisällöntuottaja. Parahin Helsingin Sanomat, tässä on ehkä päässyt käymään niin hassusti, että teistä on itsestänne tullut vaihtoehtoajattelijoita. Pari päivää sitten lehtenne isoin otsikoin paheksui, että sukupuoli on ihmisille merkityksellinen tekijä deittailussa, ja jokin aika sitten tarjositte koko aukeaman leveydeltä tilaa esitellä ajatusta, kuinka ”valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon”.

 

Kirjoititte kolumnissanne:

 

“Jos haluat viestillesi suuren yleisön, se saattaa onnistua perinteisen suomalaismedian keskustelupalstoilla Twitteriä paremmin. Parhaiden suomalaismedioiden moderointi suodattaa myös alatyyliä ja vihapuhetta paremmin kuin Twitter-yhtiö.”

 

Ei kiitos. Tarjous kuulostaa siltä vanhalta käytettyjen autojen kauppiaalta, joka katkerana toivoi että koko internet räjäytettäisiin, elektroniset hömpötykset unohdettaisiin ja palattaisiin takaisin hyviin vanhoihin aikoihin.

 

Paperilehtien mielipidepalstojen merkitys ei koskaan enää  palaa, ja kun moni perinteinen media on sukeltanut mukaan laitavasemmiston woke-aatteisiin, ne ovat marginalisoineet itseään ja vaurioittaneet uskottavuuttaan. Ei ihme, että ihmiset etsivät tilalle maalaisjärkeä ja länsimaiseen vapausaatteeseen pohjaavia ajatuksia muualta.

 

Päivän Byrokraatti edustaakin ideologisesti juuri niitä arvoja, joille länsimaisen yhteiskunnan kukoistus on rakennettu: klassista liberalismia ja siihen kuuluvia arvoja kuten oikeuksien tasa-arvo, sanan- ja mielipiteenvapaus, muut yksilönvapaudet ja markkinatalous. Kommentoimme asioita tätä arvotaustaa vasten ja tuemme aatemaailmaamme edistäviä poliitikkoja eri puolueissa.

 

Jos ajattelumme huojuttaa suomalaista politiikkaa, se johtuu luultavasti vain siitä, että esittämämme ajatuksemme ovat hyviä.

 

Tilanteeseen on joka tapauksessa syytä tottua. Internet on tullut politiikkaan aivan siinä missä muuhunkin elämään, ja sosiaalisen median vaikutus kasvaa vaaleista toiseen. Vielä kymmenen vuotta sitten poliitikkojen piti lähteä kampanjoimaan torien laidoille, jos he halusivat saada äänensä kuuluviin ilman median suodatusta. Tulevaisuudessa poliittinen kampanjointi ei tapahdu enää torien laidoilla.

 

Se tapahtuu täällä.

 

* * *

 

PB:n ajatuksiin voit tutustua somekanavillamme mm. Twitterissä ja Facebookissa sekä kotisivuillamme osoitteessa www.paivanbyrokraatti.com. Alla linkki PB:n tulevaisuusstrategiaan, joka kuvaa laajalti poliittista ajatteluamme ja tarjoamaamme kehityssuuntaa Suomelle.

 

>> PB:n tulevaisuusstrategia Suomelle

 

Julkaisemme pian myös suositusehdokaslistamme kuntavaaleihin.

Saatat tykätä myös

PB: Tapaus Pink Room – feminismi ja sananvapaus
PB: Päivä jona Twitteristä tuli mahtavampi kuin Yhdysvaltain presidentti
PAB: “Twitteristä on tullut New York Timesin päätoimittaja”
PB: Voisiko Yle kirjoittaa samaan sävyyn räpätädeistä kuin setämiehistä?

5 vastausta

  1. Ceterum censeo

    Vai on Hesari taas tuohtunut sosiaaliselle medialle yleensä ja Päivän Byrokraatille erikseen. Kohtuullinen kunnianosoitus sekin. Olisiko moiseen mahdollisesti syynä levikkitarkastuksen uusien lukujen ilmestyminen ja mahdollisesti levikin putoaminen 200 000 alapuolelle. Tämä on tietysti vain arvaus.
    Ei käy kieltäminen, etteikö lehdistön ahdinko olisi välillä omiaan herättämään myötätuntoa, mutta se myötätunto katoaa oitis, kun katsahtaa, minkälaista sisältöä ja minkälaisella asenteella toimittajakunta tuottaa. Sinänsä pienenä sivuhuomiona, hämmästyttää myös se, että parasta journalistista tasoa nykyisin edustavat iltapäivälehdet ja ilmaisjakelulehdet. Hesarin kohdalla kehitys on omalta kohdaltani ollut seuraava. Ensin sisältö herätti ärtymystä. Sitten sisältö herätti niin paljon ärtymystä, että sanoin tilauksen irti. Sitten alkoi tulla erikoistarjouksia höystettynä selityksillä toimituksellisen taso parantumisesta. Tein kokeeksi määräaikaistilauksen ja petyin. Seuraavien erikoistarjousten kohdalla ilmoitin, että en katso aiheelliseksi enää maksaa, koska edellinen maksullinen tilaus oli paha pettymys. No, nyt ollaan ilmaistarjouksen jälkeen siinä vaiheessa, että ilmaistarjouksetkaan eivät enää kelpaa ja kahvilan pöydässäkin (silloin kun kahvilat olivat vielä auki) Hesari jäi katsomatta.
    Aikoinaan opin, että myyjän kannattaa olla tyytyväinen niin kauan kun asiakas reklamoi, sillä silloin hän on vielä asiakas ja asiakassuhde voidaan pelastaa tuotetta ja palvelua parantamalla. Sitten, kun asiakas ei vaivaudu edes reklamoimaan eikä ottamaan vastaan ilmaistarjouksia, mitään ei ole tehtävissä.

  2. Maurizio

    Hesari on katkera, koska heille tulee päivä päivältä vaikeammaksi pakkosyöttää omaa puolueettoman uutisvälityksen kaapuun kiedottua woke- ja viherideologiaansa suurille massoille. Eli taantuvan, merkitystään menettävän ja maailmankatsomuksellisesti muumioituneen äänitorven ininää, jota on itse asiassa tässä yhteydessä _ilo_ kuunnella :D

  3. Tietokonenuori

    Voisiko PB kirjoittaa seuraavaksi kirjoituksen uudesta tekijänoikeusdirektiivistä kun Suomen lakeja aletaan tänä vuonna säätämään direktiivin mukaisiksi. Kiinnostaisi myös kuulla PB:n näkemykset piratismista.

Kommentoi