18
elo
2018

PB: Kritiikkiä Kokoomuksen vihapuhetyöryhmälle

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Kokoomuksen puoluejohto, jonka perustama vihapuhetyöryhmä on ollut yksi suurimpia mediatilaa saaneita uutisia tällä viikolla.

 

Vaikka jo nykyinenkin lainsäädäntö antaa perusteet puuttua esimerkiksi uhkailuun, vainoamiseen ja kunnianloukkauksiin, jonkinlaisena keskustaoikeistolaisena pidetty puolue näkee silti ”vihapuheessa” Suomen kiireellisimmän poliittisen haasteen.

 

Näin siitäkin huolimatta, että akuutin huolenaiheen luulisi muodostavan myös läntisestä rajanaapuristamme, humaaniuden suurvallasta Ruotsista, kuuluvat uutiset levottomista kranaattilähiöistä ja palavista autoista. Meillä kun on kaikki syy olettaa, että tekemillämme poliittisilla valinnoilla samat ongelmat voivat pian ilmetä myös Suomessa.

 

“Vihapuhe ja nettikiusaaminen ovat ilmiö, joka huolestuttaa meitä ja suomalaisia laajasti. Se on syy, joka tutkimuksen mukaan eniten heikentää ihmisten turvallisuudentunnetta”, Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo väittää.

 

Yllättäviin ja intuition vastaisiin tutkimustuloksiin vetoaminen yleensä edellyttäisi tutkimuksen lähteen kertomista. Koska tätä lähdetietoa ei uutisista tai kokoomusministerien sosiaalisen median kanavista ole hakemallakaan löytynyt, Päivän Byrokraatti päätti etsiä tukea Orpon väitteille saatavilla olevista tuoreimmista tutkimuksista.

 

Tutkimus, johon ministeri Orpo mitä ilmeisimmin viittaa, on sisäministeriön tilaama ja tilintarkastusyhteisö KPMG:n sekä tasa-arvotiedolla liiketoimintaa tekevän WoM:n (World of Management Oy) selvitys nimeltä “Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille?” (25.5.2018).

 

Tutkimuksen otsikko ainakin on hauska. Se kuulostaa siltä kuin legendaarisen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon fraasi “Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille.” olisi kokenut punavihreän täysremontin.

 

Kansalaisten turvallisuudentunnetta kartoittavan raportin ongelmat alkavat jo haastateltavien valinnasta. Laajaan otantaan perustuvan kansalaiskyselyn sijaan tutkijat ovat valinneet haastateltaviksi kapean ja vähälukuisen sekä ennen kaikkea mielipiteiltään vinoutuneen joukon erilaisia kovaäänisiä aktivisteja, kansalaisjärjestöjä ja julkishallinnon ihmisiä.

 

”Kyselytutkimuksen” haastateltujen listalta löytyy mm. Ihmisoikeusliitto, Juutalainen seurakunta, Maahanmuuttovirasto, Miestutkimuksen seura, Monikulttuurinen naistenliitto Monika, Saamelaiskäräjät, Suomen Punainen Risti, STM:n tasa-arvoyksikkö, Suomen Islamilainen Neuvosto, Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Transtukipiste ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto. (Katso koko lista alhaalla olevista liitteistä)

 

Listalta toki edelleen puuttui vakiosuosikeista mm. SETA, Aseistakieltäytyjäliitto sekä Greenpeace. Vahinkoja sattuu parhaimmillekin asiakkaansa toiveiden perusteella tutkimuksia laativille konsulteille.

 

Kaiken kaikkiaan kyselyn vastaanottajana oli 212 henkilöä, joista vain 53 henkilöä vastasi. Otosta voidaan pitää millä tahansa tutkimusmittarilla erittäin kapeana.

 

Haastateltavien erittäin vinon jakauman lisäksi myös tutkimuksen kysymykset ovat vinoutuneita ja johdattelevia. Moni kysymys on kuin itsensä kopio pienellä identiteettipoliittisella twistillä.

 

Turvallisuudentunnetta horjuttaviksi tekijöiksi on ehdotettu eri muotoista häirintää, syrjintää ja vihapuhetta. Mukana on mm. “Seksuaalinen väkivalta”, “Vihapuhe”, “Seksuaalinen häirintä”, “Sukupuoleen perustuva häirintä”, “Muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä häirintä”, “Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä uhka, häirintä tai rikos”, “Etniseen tai kansalliseen alkuperään perustuva uhka, häirintä tai rikos”, “Uskontoon tai vakaumukseen perustuva uhka, häirintä tai rikos”.

 

Myös muutamia perinteisiä uhkatekijöitä oli mukana: “Omaisuusrikokset”, “Liikenneonnettomuudet”, “Kodin ja vapaa-ajan tapaturmat”, “Järjestäytyneen rikollisuuden uhka”.

 

Sen sijaan uutisissa esiintyneet turvallisuudentunnetta horjuttavat teemat oli joko sivuutettu tai kuitattu laveasti. Esimerkiksi World Economic Forumin listaamat ihmiskunnan suurimmat turvallisuusriskit kuten joukkotuhoaseet, äärimmäiset luonnonilmiöt, ympäristökatastrofit ja vesikriisit loistivat poissaolollaan.

 

Muita turvallisuuskysymyksiä, joista mielipidettä olisi voitu kysyä, mutta jotka kuitenkin tutkimuksessa sivuutettiin, ovat esimerkiksi suuronnettomuudet, terrorismi, sotilaalliset konfliktit, väkivaltarikollisuus ja tuoreimpana joukkoraiskaukset.

 

Yleisemmin tutkimuksessa käytetyt menetelmät ja löydökset oli raportoitu heikkotasoisesti. Raportti ei anna lukijalle läpinäkyvää ja selkeää kuvaa siitä, miten ja miksi esim. kyselyssä oli päädytty kyseiseen kysymyspatteristoon ja haastateltavien joukkoon. Tämä olisi erityisen tärkeää varsinkin silloin, jos kysymykset ja näkemysten kerääminen ovat otannaltaan vinoutuneita.

 

Menetelmävalinnat tulisi muutenkin aina perustella. Toki tässä tapauksessa perustelua ei tarvitse arvailla, mikäli KPMG:n tutkimusta on rahoittanut sukupuolten tasa-arvoon keskittynyt konsulttitoimisto. Sinällään WoM tekee arvokasta lobbaustyötä omien tavoitteidensa puolesta, mutta tutkimustyön etiikkaan ei kuulu poliittisen agendan värittämä ohjailu.

 

Jokaisessa kelvollisessa tutkimuksessa myös keskustellaan rehellisesti menetelmien rajoitteista, jotka vaikuttavat löydösten luotettavuuteen, yleistettävyyteen ja johtopäätösten sekä niistä johdettavien suositusten antamiseen.

 

Raportin perusteella lukija ei voi tietää, millä menetelmällä vastauksista esiteltyjä löydöksiä on johdettu.

 

Esimerkiksi minkäänlaista, edes välttävän kattavaa, datataulukkoa ei ole tarjolla. Raportissa on lähinnä visualisoitu turvallisuudentunnetta heikentäviä kohteita epämääräiseen sanapilveen. Lisäksi diagrammeissa on esitelty muutamien eri turvallisuuskohteiden prosentteja ilman selvää kytköstä kyselymenetelmään ja vastauksiin.

 

Huomiota kiinnittää myös se, että raportissa viitataan oikeusministeriön 2016 erityisesti vihapuheesta laatimaan selvitykseen. Tuo selvitys tutki kuitenkin nimenomaan niitä lukuisia elämän osa-alueita, joihin vihapuhe vaikuttaa, EIKÄ niitä lukuisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten turvallisuudentunteeseen.

 

Vaikka vihapuhe olisikin vinoutuneesti valittujen vastaajien keskuudessa yleisin turvallisuudentunteeseen vaikuttava tekijä, ongelman vakavuudesta ja kiireellisyydestä ei voida KPMG:n raportin perusteella todellisuudessa sanoa yhtään mitään. Läpinäkyvyyden ihanteen yli on tallottu sakealla proosalla, jonka jäljiltä lukijalla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia itse tutkimukseen liittyen.

 

Kaikista yllä mainituista epäkohdista huolimatta raportti ehdottaa melko rohkeita suosituksia tasa-arvotyöstä ja vihapuheen nostamisesta yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Päivän Byrokraatti ei olisi yllättynyt, mikäli Kokoomuksen johto olisi saanut tämän raportin näkemyksistä perusteellisen katsauksen juuri ennen kesälomien alkua.

 

Ministerimökkien laiturin nokassa onkin ehkä luettu aivan vääriä papereita. Valtakunnanpolitiikkaa näytetään tehtävän ideologisesti tilattujen nollatutkimusten pohjalta.

 

Päivän Byrokraatti toivoo, että mikäli Kokoomuksen ministeriryhmällä on lähteenään jokin muu tutkimus kuin tämä läpi käymämme KPMG:n raportti, se tuotaisiin äkkiä julkisuuteen arvioitavaksi. Kokoomuksen vihapuhetyöryhmän, sekä viime kädessä koko puolueen uskottavuus likipitäen huutaa tämän lähdetiedon julkistamisen puolesta.

 

Lopuksi vielä todettakoon, että Kokoomus on ollut kolme vuosikymmentä vallassa tässä maassa. Silti suomalainen poliittinen keskusteluympäristö on vihersosiaalidemokraattisempaa kuin missään muussa länsimaassa – jopa Ruotsi mukaan lukien. Kokoomus on valunut kokonaisvaltaiselta ajattelumaailmaltaan puolueeksi, jota Elina Lepomäki kirjassaan osuvasti vertaa urheiluseuraksi.

 

Toivottavasti ensi vaaleissa Kokoomuksen suurina teemoina nähdään jotain muutakin kuin ”harrastusmahdollisuudet nuorille”, kuten viime kuntavaaleissa, tai ”vihapuheen kitkeminen sosiaalisesta mediasta”.

 

Tämä alati velkaantuva ja harmaantuva maa tarvitsee vahvempaa visiota. Näin ei voida jatkaa.

 

IL 14.8.2018

 

KPMG:n raportti 25.5.2018

 

World Economic Forum 17.1.2018 – These are the biggest risks the world faces

 

World of Management Oy kotisivu

 

Oikeusministeriön vihapuheselvitys 2016

 

 

Saatat tykätä myös

PB: Tapaus Pink Room – feminismi ja sananvapaus
PB: Päivä jona Twitteristä tuli mahtavampi kuin Yhdysvaltain presidentti
PAB: “Vapaa ajattelu elää synkkää aikaa”
PAB: “Twitteristä on tullut New York Timesin päätoimittaja”

3 vastausta

  1. Konsulttiallergikko

    Sanan “tutkimus” yhdistäminen konsulttitalon rustaamaan paperipumaskaan on todella valitettava ilmiö josta ei tulla pääsemään eroon.

    Konsultti ei maksavaa kättä pure. Lisäksi hyvä konsultti pyrkii pääsemään asiakkaan iholle, jolloin mahdollisuudet tuottaa maksajan egoa hyväileviä powerpointteja paranevat. Tyytyväinen asiakas maksaa laskun, ja tilaa pian toivottavasti myös uuden raportin, jota voidaan tarvittaessa toki kutsua myös tutkimukseksi (mikäli asiakas näin haluaa).

    Vihapuhe – mikä ihana sana ja upea leimakirves. Jokainen voi määritellä vihapuheen merkityksen itse, ja juuri omaan agendaan sopivalla tulokulmalla, jota oma somekupla sitten helposti vielä vahvistaa.

  2. Realisti

    Meillä menee Suomessa näköjään niin hyvin, että “vihapuhe” on se suurin ongelma. Kuka sen määrittelee? Voiko 10v päästä määritellä sen uudestaan? Mites 50v? Onko uskonnon tai aatteen kritisointi vihapuhetta? Voiko esim. tilastojen käyttäminen olla tulevaisuudessa rasismia? Tyhmien ideoiden takia sananvapaus pitää olla absoluuttinen ja meidän aikuisten pitää vaan kestää ne twitter trollit. Paina blockkia ja elä kuplassa tai parempi “JUST WALK AWAY FROM THE COMPUTER”.
    Netti on siitä mielenkiintoinen, että kun näkee näitä kaiken maailman artisti feministi marxisteja huutelemassa milloin mitäkin niin jos heitä korjaa kylmällä faktalla olet “ahdistelija”.
    Kumpi on suurempi uhka, se että kohtaat väkivaltaa vai että joku tuntematon ihminen onnistuu pahoittamaan mielesi koska on erimieltä vaikkapa abortista?

    Ainoa asia mihin pitäisi kiinnittää huomiota on tuo lasten kiusaus joka jatkuu koulun ulkopuolella, koska he eivät osaa käsitellä asioita yhtä hyvin kuin aikuiset (vaikka tuntuu tuottavan muutama ilkeä twiitti PTSDn kriisin monelle).

  3. Eerikki

    Kiitos jälleen tutkivasta journalismista PB .

    Kuvaa Suomen median nykytilaa, että satiirisivusto on tutkuvan journalismin kärki ja työkseen uutisia jalostavat toistavat sellaisenaan vallanpitäjien esitykset vailla kritiikkiä mm. lähdeaineistoon.
    Erityisesti tutkivaa otetta odotan Ylelta ja päivälehdiltä, niiltä jotka saavat työstä palkkaa ja resursseja myös on. Toimituksen valinta on käytetäänkö resursseja Pippan pepun ihailuun tai oliko jollain tähdellä housut jalassa vai tutkitaanko esim millä alueella ja ammateissa väitetty työvoimapula on – samaan aikaan maassa on työttömänä ja vajaatyöllisenä satojatuhansia ihmisiä. Ja on varmasti merkityksellisempi asia työttömille, yrityksille ja Suomelle kaikkiaan kuin mainittu vihapuhe.

    Ajattelin, että voisin äänestää Kokoomuksen ehdokasta kun J. Katainen ja A. Stubb ovat siirtyneet tuottoisimpiin hommeleihin ja pölhöpopulismi puolueesta toiveenani poistuu. Tämän kirjoituksen perusteella ei tarvitse Kokoomuksen ehdokkaita vaalikoneista edelleenkään tutkailla.

Kommentoi