PB: Sähköpyörien hankintatuki ei ole luvattua normien purkua vaan uusi tukihimmeli
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa liikenne- ja viestintäministeriö, jonka ehdotus sähköpolkupyörien hankintatuesta on taas uusi markkinamekanismeja tuhoava himmeli. Mikäli kiireellisenä ajettava laki pääsee voimaan, määrää se veronmaksajat antamaan kullekin sähköpyörän ostajalle 400 euroa.
Päivän Byrokraatin tekemien selvitysten mukaan Suomessa on tapahtunut valtamedian salaama vallankaappaus Vihreiden ja Vasemmistoliiton toimesta. Palkintokomitealla ei toki ole tästä muuta näyttöä tai todisteita kuin juuri tullut ehdotus, mutta eihän se kerta kaikkiaan voi olla norminpurkuun sitoutuneen porvarihallituksen kynästä.
Mihin edes tarvitaan vasemmistoa, jos shampanjasosialistit itse ideoivat jopa uudet irrationaaliset tulonsiirrot?
Hankintatuki avaa mainion mahdollisuuden lisäansioihin. Tällä hetkellä halvimmat sähköpyörät maksavat verkkokaupassa 529 euroa. Sellaisia kannattaa neljänsadan alennuksella perheen hankkia jo muutama, ja käydä kauppaamassa ne markkinahintaan rajan takana.
Ja jos pyörien hinta laskee vielä vähän, odotettavissa on valtava meteli vaateliailta tuensaajilta, kun sosiaaliavustusten ammattioptimoijat nostavat metelin siitä, että 400 euron tuesta menee osa hukkaan. Alle neljänsadan hintaisista pyöräostoksista vaaditaan varmasti saada tuen loppusumma käteisenä.
Kansansatujen perusteella suomalaiset uskoivat ennen vanhaan, että liian lyhyttä peittoa voi jatkaa leikkaamalla sen päästä suikaleen ja ompelemalla sen peiton toiseen päähän. Nyt samat hölmöläiset luottavat siihen, että koko elämänsä voi elää muiden kustannuksella. Valitettavaa kyllä, tulonsiirrot toimivat kuitenkin siten, että ainakin työtä tekevät joutuvat ne myös maksamaan maailman korkeimpina veroina.
Keskiluokka rahoittaa ihan itse ne tuet, joiden varassa keskiluokka kuvittelee elävänsä.
Valtion kautta kierrätettynä hyvinvointi kuitenkin pienenee: sen sijaan että ihminen voisi itse ostaa työnsä tuloksilla jotain sellaista, mikä todella häntä miellyttää ja hyödyttää, hän saa verojen kautta kierrätettynä yhteensä hieman vähemmän ja ennen kaikkea vain jotain sellaista, mikä virkamiestä miellyttää ja hyödyttää.
Sähköpyörien tukemisellekaan ei äkkiseltään ole keksittävissä kuin kaksi edes jotenkuten ymmärrettävää syytä: kansalaisten kuntoilu ja se, että satojen miljoonien hintaiselle Kruunuvuoren sillalle saataisiin edes joku käyttäjä.
Kuntoilu ei ole hyvä syy. Sähköpyörä tukee kuntoilua vähemmän kuin soijavoimalla poljettava pyörä, eikä sitä paitsi liikunta näytä tilastojen mukaan edes vaikuttavan kansan ylipainoon. Tilastojen osoittama korrelaatio näyttää olevan juuri päinvastainen. Kausaliteetista voidaan sitten keskustella.
Eikä hyväksyttävä syy ole myöskään Kruunuvuoren silta. Oli pyörissä sähköä tai ei, suomalaiset eivät sääolosuhteiden vuoksi pysty tai suostu pyöräilemään yhdeksänä kuukautena kahdestatoista. Ja jos joku haluaakin tehdä itsestään tilastopoikkeuksen, se on hänen oma elämäntapavalintansa, eikä muiden pidä joutua sitä maksamaan.
HS 19.3.2018
Verkkouutiset 19.3.2018
Liikunnan määrä ja liikalihavuus korreloivat positiivisesti.
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Vihreillä on ristiriita siinä että haluavat sähköistä liikennettä mutta voimaloita saisi rakentaa. Ei niitä tosin tarvitakaan kun sähkö tulee töpselistä.
Sähköurakoitsijoille koittaa hyvät ajat. Mithän mahtaa tapahtua kerrostalon parkkipaikan sähköille kun päivätyössä käyvät laittavat kulkupelinsä lataukseen?
Mikä ihme siinä on, että veronmaksajat eivät vain tajua näiden kaikkien tukien menevän heidän omasta pussistaan? 20% tuloista maksetaan valtiolle ja sitten juhlitaan, kun sieltä saa pyöräkauppoihin 400 € takaisin. Valtion kassa on ihmisille kuin taika-arkku, johon vuosittain ilmestyy x-määrä massia ja on aina juhlan paikka, jos sieltä jaetaan jotain meillekin vähävaraisiksi itseämme luuleville keskiluokkaisille.
Tämän tuen lopputulos näkyy jo kilometrien päähän: Jos laki menee läpi, niin pyöräkaupat pistävät massatilaukset vireille, hinnat nousujohteelle ja alkavat mainostaa sähköpyöriä tämän tuen turvin, kunnes joka ikinen invaliidimummokin omistaa vähintään yhden. Sitten näitä mopoja seisoo joka pyörävarastot pullollaan, mutta varsinkin täällä Kehä III:n ulkopuolella porukka ajaa silti töihin omalla autolla.
Puhumattakaan siitä, että Suomen kolmen kesäkuukauden ulkopuolella pyöräilyinto saattaa vihreimmänkin pipon sisällä kokea pientä inflaatiota, jolloin valtio siis tukee erityisen näyttävästi käytännössä vain hetkellistä kesäkauden hupia. Ymmärtääkseni sähköpyörän käyttö talvioloissa myös vaatii jokseenkin harrastuneisuutta ja huolellisuutta, että akun saa pidettyä hyvänä. Onneksi tuki on vuosittainen, että talven ajan kylmän pyörävaraston perukoilla ruostunut ja kolhittu pötpyrä voidaan paskottuinen akkuineen kärrätä kaatopaikalle ja vaihtaa priimaan pyörään erittäin huokeaan valtion tarjoamaan hintaan.
Mistä näitä ideoita oikein kumpuaa?
Voi vekkuli kun pääsisikin joskus vain 20%:lla. Sen ihan mieluusti vielä maksaisi. Tanssisin joka päivä ripaskaa onnesta. Kolmanneksenkin vielä hyväksyisi.
Sähköpyörätukeen kaavailtu 16 miljoonan tukisumma vastaa n.40000 sähköfillarin hankintaa.
En osaa sanoa kuinka suuri osa sähköpyöristä päättää päivänsä lopulta latauksen aikana syttyvään tulipaloon, mutta maltillisena arvauksena heitän sen olevan puoli promillea laitekannasta.
Puoli promillea 16 miljoonan tukisummalla hankittavista pyöristä tarkoittaisi noin kahtakymmentä potentiaalista asuntopaloa. Kerrostaloasunnoissa (sähköfillarointi keskittynee pääosin asutuskeskuksiin) hyvät mahdollisuuden sitten vielä lisäbonuksiin naapurihuoneistojen savu- ja sammutusvesivahinkojen myötä?
Jos meillä olisi tutkivaa journalismia, journalistit kilvan rientäisivät selvittämään ehdotuksen takana olevien virkamiesten ja poliitikkojen kytkyjä sähköpyöräkauppiaisiin. Korrution lemu on niin ilmeinen. Tässä suhteessa tuo liikenne- ja viestintäministeriön kenttä kyllä kaipaisi perusteelisempaa ja syvällisempääkin penkomista kun muistetaan, missä kaikissa rahanhaaskaushankkeissa ja niiden yritelmissä se on kunnostautunut. On vahvasti kannattamattomaksi tiedettyjä ratahankkeita, kuten Tallinnan tunneli ja Jäämernrata . On satelliittivalvontahankkeita, pakollinen-alkolukko-kaikkiin-autoihin hankkeita, tieverkon yksityistämishankkeita ja ties mitä. Oli silloisen AKE:n tietojärjestelmähanke Palko, jonka aikatulu venyi vain 2,5 kertaiseksi, mutta kustannukset sentään nelinkertaistuivat, ku osa kustannuksista saatiin piilotettua hankkeen ulkopuolelle.
Eiköhän kaukoitään ole jo lähtenyt vähitään kymmeniä kyselyitä mitä erilaisimmilta jobbareilta siitä, miten halvalla sähköpyöräksi tulkittavan ritsan voisi saada Suoleen toimitettuna. Jos käytännössä käyttökelvottoman sähköfillarin saisi liikkeen takahuoneeseen vaikka 250€ hintaan ja ko. roska kävisi kaupaksi 350€ hintaan, niin massia tulisi jokseenkin hillittömästi – mainoslause voisi olla jotan tyyliin “osta meiltä sfillari 350€, kuittaa valtion tukiainen ja tee fillarista vaikka nätti kukkateline!!”
No, tietysti tämä voidaan välttää sillä, että viranomainen sertifio verohelpotukseen kelvolliset fillarit ja kauppiaat. Tällä saadaan taas mukavasti parannettua työllisyyttä, kun Tulliin tarvitaan 100 uutta sähköpolkupyöräntarkastajan virkaa ja elykeskuksiin vähintään saman verran virkamiehiä valvomaan, ettei sähköfillareita nyt ihan hillittömästi myydä “polkuvoimalla liikkuvien laitteiden” -huoneistossa (ehkä tavallisten ja spyörien myyntitilojen väliin pitäisi rakentaa 2,2 m väliseinä?)
Yritämättä mitenkään provosoitua, ihmettelen miten kapeakatsantoinen on päivän byrokraatin maailmankuva. Voin kertoa ihan esimerkkinä, että olen ollut vastentahtoinen hyötyliikkuja eli käytännössä työmatkapyöräilijä, johtuen siitä että lapsena asuimme niin lähellä koulua (4,8km) ettei kunta kustantanut bussilippua – eikä vanhemmat maksaneet. Joten pyöräilin aina kouluun – kesät ja talvet. Koulussa sitten hikoilin ensimmäisen puoli tuntia pulpetissa – eikä ollut mitenkään mukava olo.
Vuosi sitten aloin etsiä ratkaisua siihen, että autolla kotikaupungissani on yhä vähemmän ilmaisia parkkipaikkoja. Oli ärsyttävää maksaa joko parkkisakkoja tai useita euroja pysäköintimaksua, vaikka oli tullut käytyä kaupassa vain etsimässä ostettavaa – eikä sillä kertaa tullut edes ostettua mitään.
Ostin sähköavusteisen fillarin.
Tämän jälkeen on fillarilla matkaan lähtö ollut aina miellyttävää. Asumme alueella, josta kaupungille lähtiessä pitää aina kiivetä pitkä mäki. Nyt sen kiipeäminen ei enää ketuta. Kun menen fillarilla esim. kauppareissulle, ei sisätiloihin mennessä ala enää valua hiki. Pysäköinti onnistuu ilmaiseksi suoraan kaupan oven viereen. Fillarilla pystyy etenemään autoa suorempaa reittiä ja vuoden aikana on tullutkin tutustuttua kotikaupunkiini aivan eri tavalla. Enää maaston mäkisyys ei sanele reitinvalintaa.
Ja alkuinnostuksen jälkeen on tullut huomattua että töihin mennessä on kiva pudottaa avustustaso aivan minimiin ja ajaa kunnon hiki päälle – meillä töissä kun pääsee suihkuun. Kiva aloittaa päivä kuntoilulla ja kun lähtee hakemaan lapsia päiväkodista, voi ajaa vähemmällä hiellä – kovemmalla avustuksella. Lastenkuljetuskärry tulee sähköavusteisen fillarin perässä kuin itsestään – myös ne isot ylämäet.
Sähköavustus tekee fillaroinnnista kuin skootterilla ajamista. Sillä erotuksella että reittivaihtoehtoja on huomattavasti enemmän, ei tarvitse pelätä autojen seassa, ei liikennevakuutusmaksuja, eikä muitakaan pakollisia juoksevia kuluja.
Sähköavustus tekee fillarilla ajamisesta myös talvella mukavampaa. Lumipöpperössä fillari kulkee kevyesti. Parasta mielestäni on se, että voi pukeutua lämpimästi, eikä silti tule kauhea hiki.
Itse en luultavasti hyödy tuosta tuesta – koska en aio ihan heti vaihtaa fillariani. Mielestäni tuki olisi kuitenkin aivan mainio, koska se kannustaa toisenlaiseen liikkumismuotoon myös niitä, jotka eivät pyöräile. Moni nykyään tavallisella fillarilla työmatkansa ajava, ajaa työmatkaa kuntoilun vuoksi. He suhtautuvat sähköavusteisiin hyvin kielteisesti koska pitävät sitä huijaamisena.
Ymmärrän että autoilevaa ja jatkuvasti korkeampia veroja maksavaa, nyppii tällainen avustus. Mutta miksei nypi kaivostuet, kehitysapu ulkomaille, tms. jotka kustantavat veronmaksajille miljardeja – ei kymmeniä miljoonia. Onko syynä kateus vai joku muu?
Kommenttisi sisältää sen omahyväisen vireen, että valitsemasi elämäntapa fillarointeineen olisi arvokkaampi kuin jonkun toisen elämäntapa, jossa käytetään jotain muuta kulkuvälinettä, ja siksi sinun ja aatekumppaniesi tulee muita ylempinä sivistää alempaa moukkaluokkaa, ja ohjata heidät parempien (autottomien) elämäntapavalintojen ääreen. Eikös niin?
Hienoa, että olet löytänyt hyvän ratkaisun sähköpyöräistä elämääsi ja erityisesti siitä, että ostit pyörän omilla rahoillasi.
Miksi minun ja kaikkien veronmaksajien pitäisi maksaa tukea sinulle, että voit ostaa toisen tai vaikkapa kolmannen sähköpyörän?
Esityksen “pikkusummaa” ei valtiolla ole verotuloina keränttynä vaan lisävelkaa ottamalla siirretään tulevaisuuden veronmaksuksi…kuten ne 4 000 M€ jo nyt hyväksyttyä menoa ja tukea.
Siis valtion tulee maksaa kollektiivisesti korvausta kouluaikoinasi kokemistasi vääryyksistä. Toivottavasti et vaadi korvausta käyttämättömistä lapsuuden sairaalamaksuista hyvän fyysisen kunnon ja normaalipainon takia.
Itse vaadin valtiolta korvausta kävelyharrastukseeni kuuluviin kenkiin ja sähkökäyttöiseen ylämäkituuppariin. Työnantajakin vaatii kävelemään 200 metrin päässä olevalta parkkipaikalta toimistolle
Taitaa olla kyseessä aprillipila, etuajassa oleva sellainen….
Olen juuri aikeissa ostaa sähköpyörän, mutta en silti voi olla ihmettelemättä tämän hallituksen ideoiden ja toimien kummallisuutta!
Pyörätieverkostoon investointi sentään myös työllistäisi ihmisiä ja tämä tuki tulee lisäämään pääasiassa vain kelvottomien halpalaitteiden myyntiä.
Jopa täällä on ääliömäistä hölpötystä sähköpyöristä, poikkeuksena sentään Tapani Kosusen kirjoittama.
Suunnitelma sähköpyörien hankintatuesta nyt tällä erää valitettavasti kaatui, mutta toivottavasti se jossain mitassa joskus toteutuu. Tosin kaavailtua 400 euron tukisummaa, jonka sitten vielä voisi saada jopa kerran vuodessa, pidän vähän ylimitoitettuna, ennemmin asettaisin tuen johonkin 20-30 prosenttiin hankintahinnasta, eikä sitä useammin kuin kerran viidessä vuodessa tarvitse, jos sitäkään. Ja nimenomaan asettaisin sen prosenttimääräiseksi, että kannustettaisiin ihmisiä vähän panostamaan laatuunkin.
Mitä tulee niihin höpinöihin että sähköpyörän voi saada 529 eurolla tai sitäkin halvemmalla, niin ehkä voikin, mutta jos haluaa halvan ja hyvän sähköpyörän, niin sitten voi ostaa sekä sen 529 euron pyörän että hyvän. Köyhällähän ei kuitenkaan ole varaa halpaan, joten köyhän on syytä jättää 529-euroinen ostamatta ja tyytyä vain hyvään.
Meillä on vaimolla hyvä sähköavusteinen pyörä, hintaluokasta yli tuhat euroa ostettu. Itse kuljen työmatkat ihan sähköttömällä pyörällä joka ikisenä päivänä ympäri vuoden, mutta mitä olen satunnaisesti kruisaillut vaimon vehkeellä, niin voin uskoa, että joka ei muuten jaksa pyöräillä, niin kyllä sähköavusteisella voi hyvinkin jaksaa.
Asia on ihan tutkitusti niin, että monet, jotka kulkevat päivittäin töihin autolla eivätkä voi ajatellakaan sen vaihtamista polkupyörään, ovatkin sitten sähköpyörän saatuaan valmiita ainakin suuren osan vuodesta kulkemaan sillä. Ja tämähän on kyllä ekologista, sillä vaikka vähän sähköä kuluu, niin se on kuitenkin vain murto-osa siitä energiankulutuksesta, mitä auto kuluttaa. Todella innokas pyöräilijä, kuten minä, ei halua sähköpyörää, vaikka ilmaiseksi saisi.
Entäpä se markkinoitten vääristäminen? Toki, yhteiskunnan tuki on aina markkinoitten vääristämistä, mutta jos kerran markkinaehtoinen toiminta johtaa siihen, että ihmiset kulkevat autoilla töihin, ja tuen avulla ainakin osa autoista jää talliin ja vaihtuu sähköpyörään, niin silloin nimenomaan siihen suuntaan markkinoita kannattaa vääristää. Ekologisista syistä.