PB: Britanniassa vankilatuomio koiran natsitervehdyksestä

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa sanan- ja mielipiteenvapauden viholliseksi taantuva Iso-Britannian oikeuslaitos. Yksi viime viikon erikoisimpia uutisia on näet tapaus, jossa natsitervehdyksen mopsille opettanut mies todettiin syylliseksi viharikokseen, ja häntä uhkaa nyt vankilatuomio.

Youtubessa Count Dankula -taiteilijanimellä tunnettu skotlantilainen Mark Meechan julkaisi vuonna 2016 videon, jolla hänen tyttöystävänsä koira mm. nosti tassua “Sieg Heil” -tervehdyksen kuultuaan. Video lähti leviämään sosiaalisessa mediassa odottamattomalla tavalla, ja sitä on katsottu jo 3 miljoonaa kertaa.

Poliisi pidätti Meechanin viharikoksesta epäiltynä. Oikeudessa mies puolustautui vetoamalla liberaalien arvojen kannattamiseen, sananvapauteen ja hyvään huumorintajuun. Meechan on kiistänyt tukevansa minkäänlaista suvaitsematonta tai autoritaarista ideologiaa. Twitterissä Count Dankulan virallisella tilillä on lähes 84 tuhatta seuraajaa, ja hänen esittelytekstissään lukee: “En ole natsi, mutta koirani on.”

Outoa kyllä, tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaan vertailukohta löytyy Norjan ja Viron välissä sijaitsevan Suomen historiasta. Keväällä 1941 välirauhan aikana suomalainen Tor Borg joutui Saksan suurlähetystöön kuulusteltavaksi Jackie-koiransa takia. Borgin vaimo oli tunnettu natsi-Saksan vastustaja ja hän oli antanut koiralle lempinimen Hitler. Kuulusteluihin Borg joutui, koska koiralla oli erikoinen tapa nostaa käpälää aina Hitlerin nimen kuullessaan.

Toisin kuin nyt, koiran tekemää roomalaista tervehdystä ei suinkaan pidetty tuen osoituksena natseille, vaan ulkoasiainministeriö tutki tapausta kolme kuukautta saadakseen Borgin oikeudenkäyntiin Hitlerin loukkaamisesta. Koska koira ei kuulusteluissa tunnustanut eikä todistusaineistoa muutenkaan kertynyt, asia ei koskaan edennyt sen pidemmälle.

Brittien oikeuslaitos on asiassa natseja tiukempi, ja tulkitsee tapauksen huumorin sijaan vakavaksi viharikokseksi. Muut taas pitävät koiran tekemän tervehdyksen sijasta brittien oikeuslaitosta huonona vitsinä. Jopa juutalainen koomikko David Baddiel on osoittanut tukensa Meechanille.

Meechan olisi jäänyt tuomiotta, jos koira-parka olisi älynnyt tukea jotain muuta massamurhaaja-aatetta. Esimerkiksi youtube-videot koiralla olevista Stalinin viiksistä, sen päähän laitetusta baskerista Che Guevaran tapaan tai internationaalin ulvomisesta tuskin olisivat tuoneet isännälle tuomiota. Oikeuslaitos kun on viharikoksissa hyvin valikoiva tuomittavien viha-aatteiden suhteen.

Jostain syystä myös suomalaiset ovat kovin suopeita ajatukselle sananvapautensa menettämisestä. Vaikka Meechanin tapaus on herättänyt kansainvälisesti huikeaa huomiota, suomalaisessa mediassa se on käytännössä kokonaan sivuutettu. Ainoastaan Seiska-lehti on tehnyt jutusta lyhyen raportin.

Eipä silti, ei täysjärkisessä maassa koiran temppuilun pitäisikään ylittää uutiskynnystä. Mutta vielä tärkeämpää on, että sen ei pitäisi myöskään ylittää syytekynnystä. Jos valtamedia hoitaisi tehtäväänsä kunnolla, juuri nyt käytäisiin vilkasta keskustelua oikeusjärjestelmän prioriteeteista ja sananvapaudesta.

Nimittäin, sananvapaus on muiden ulottuvuuksiensa lisäksi vaihtoehto väkivallalle, ja keino käsitellä yhteiskunnan ongelmia ilman voimankäyttöä. En ehkä vedä sinua turpaan, jos voin laillisesti purkaa turhautumiseni sanomalla, että olet ihan saatanallinen mulkku.

On sinänsä ymmärrettävää, että äärimmäisen groteski ja synkillä aiheilla vitsailu eivät sellaisenaan viihdytä osaa ihmisistä. Yksilöllisestä huumorintajusta riippumatta on absurdia, jos oikeusjärjestelmän tehtäväksi jää erikseen arvostella huumorin mauttomuutta tai potentiaalista loukkaavuutta.

Joskus jopa äärimmäisen provosoiva ja kumartelematon performanssi voi toimia arvokkaana yhteiskunnallisena happotestinä. Reaktio tai reagoimattomuus tuo esiin sellaista tietoa yhteiskunnasta, johon pelkkä teoreettinen ja jargoniin hukutettu pienen yleisön asiantuntijakeskustelu harvoin yltävät.

Myös Meechanin oikeudenkäynti ja keskustelu sen ympärillä kertovat omaa kieltään oikeusjärjestelmän realiteeteista, yhteiskunnassa piilevistä asenteista, kaksoisstandardeista ja loogisista valmiuksista ymmärtää sananvapautta ja kulttuuria. Niin Iso-Britanniassa kuin Suomessakin.

Seiska 21.3.2018

The Telegraph 20.3.2018

BBC 7.1.2011