PB: Suomen apteekkijärjestelmä sortaa vanhuksia ja eriarvostaa köyhiä & kipeitä
Päivän Byrokraatti -palkinnon kerää Suomen apteekkijärjestelmä, joka eriarvostavuudessaan hakee vertaistaan maailmassa.
Tällä kertaa emme edes tarkastele asiaa ravintoketjun yläpäästä, jossa hyvin harvalukuinen eliitti on katsottu rahanpainoluvan, anteeksi, siis apteekkiluvan arvoisiksi. Etuoikeutettuun kiltaan kuuluu kuutisensataa jäsentä, ja tuo luku on vuodesta toiseen säilynyt suurin piirtein samana. Suuremmissa kaupungeissa kiltaan kuuluminen takaa, että apteekkari pääsee miljoonatuloihin.
Myös vähäväkisemmillä paikkakunnilla apteekkari on aina alueellisen tuloeliitin kärkeä. Samanaikaisesti tuhannet apteekkilupakelpoiset proviisorit joutuvat tekemään koulutuksen pituuteen nähden vaatimattomasti palkattuja hommia, jotkut jopa vuosikymmeniä. Osa proviisoreista ei saa oman apteekkinsa perustamislupaa koskaan, vaan ammattitaidostaan huolimatta jää lasikaton alle koputtelemaan.
Proviisorit puurtavat juuri niitä hommia, joita apteekkareiden pitäisi täällä sohjon keskellä oikeasti olla tekemässä. Jos siis Espanjan Aurinkorannikon golfkentiltä millään ehtisivät.
Apteekkijärjestelmän tämän kertainen case-esimerkki tulee Savon sydämestä Kuopiosta, jossa Päivän Byrokraatin palkintokomitean satunnainen maakuntamatkailija haastatteli taannoin paikallisia apteekkipalvelujen suurkuluttajia.
Männistö ja sen ympärillä olevat lähiöt ovat Kuopion vanhaa kaupunginosaa, josta nuoret ovat viimeisten kymmenien vuosien aikana muuttaneet uusiin ja trendikkäämpiin kaupunginosiin, kuten Saaristokaupunkiin. Männistöstä on sen sijaan muodostunut “vanhainkotien saaristo”, sillä alueen ytimessä on lukuisia uusia vanhainkoteja sekä erityisryhmien laitoksia, joiden asukkaat käyttävät liikuntarajoitteisuudestaan johtuen vain aivan lähimpiä palveluita.
Näihin lähipalveluihin on vuosikausia kuulunut Apteekki, R-Kioski, K-Kauppa ja Ampiainen Pub (joka tietojemme mukaan ei kuulu Mehiläinen -konserniin). Alueen voimakkaan vanhainkotirakentamisen johdosta (kuvassa rakenteilla oleva Attendon palvelutalo) on palveluillekin syntynyt paljon lisäkysyntää, muun muassa kukkakauppa ja toinenkin kaljapubi, nimeltään Pörriäinen.
Sen sijaan iät ja ajat Männistön torin laidalla sijainnut apteekki muutti alueelta pois helmikuussa 2017. Nimenomaan sinne Saaristokaupungin ja keskustan välimaastoon, automarketin kupeeseen, jossa varakkaampi ja hyvävoimaisempi kansanosa päivittäin liikkuu.
Kerrataanpa tässä kohtaa apteekkareiden liiketoiminnan merkittävimpiä taloudellisia vaikuttimia, mikä kokonaisuudessaan selittää tätä käsittämätöntä kehitystä:
– Reseptilääkkeiden katteet ovat säännellyt ja siitä syystä matalat. Niiden jakelu väestölle ei ole apteekkarille taloudellisesti mielenkiintoinen bisnes, mutta tuo sinänsä asiakkaita apteekkiin.
– Reseptilääkkeistä (kuten myös itsehoitolääkkeistä) saatava tulo kohdistuu apteekkarin henkilöyhtiöön, joka on erittäin jyrkän progressiivisen verotuksen kohteena.
– Lisäksi niin sanottu volyymisidonnainen apteekkimaksu (ts. apteekkareille asetettu liikevaihtosidonnainen lisävero) lisää entisestään apteekkarin henkilöyhtiön veroprogressiota. Apteekin tuotteista ne, jotka eniten asiakkaitaan hyödyttävät, ovat samalla katteiltaan matalimpia ja niiden myynti on kaikilta osin rankimmin verotettua.
– Apteekkien “huuhaa-osasto” sen sijaan voidaan organisoida myynnillisesti apteekkarin omistamaan osakeyhtiöön, kunhan on huolehdittu siitä, että tämä osakeyhtiö maksaa tietyn osuuden apteekin kuluista ns. käyttömaksuna.
– Apteekkarin osakeyhtiön kautta apteekin asiakkaille voidaan myydä kaikenlaista vitamiini- ja luonnontuote-eliksiiriä sekä ennen kaikkea kauneudenhoitotuotteita. Vichyt, Givenchyt, EsteeLauderit ja Dr.Möllerit ovatkin alkaneet kattaa jo yli 50 %:ia apteekkien hyllypinta-alasta. Ja miksipä eivät täyttäisi, sillä niitä myyvästä osakeyhtiöstä apteekkari voi taseen ja ns. matemaattisen arvon kasvettua tulouttaa huomattavasti kevyemmin verorasittein kuin siten, että toiminta olisi järjestetty henkilöyhtiön kautta. On julkinen salaisuus, että näissä vitamiineissa ja ekomeikeissä myyntikatteet ovat kautta linjan n. 75 – 90 %:n tasoa.
– Apteekkarit ovat siis kannustettuja ennen kaikkea siihen, että apteekki on sellaisella paikalla, että sinne saapuu lääkeostosten yhteydessä asiakkaita, joilla on varaa käyttää rahojaan luonnontuote- ja kauneudenhoitohumpuukiin. Siis Kuopiossa sinne Saaristokaupungin kupeeseen.
Palatkaamme alkuperäiseen case-esimerkkiimme Kuopion Männistöön, jossa on valtaisa kasvava tarve lähellä oleville apteekkipalveluille. Alueen vanhukset, liikuntarajoitteiset sekä muukin väestö asioivat lähellä, ja harvempi edes pystyy “köyhänä ja kippeenä” tulonsiirtojen saajana omistamaan autoa. Köyhälistönä he vain eivät ole apteekille kovin mielenkiintoinen asiakaskunta, vaikka olisivat kuinka kipeitä.
Apteekkari on toki kaikessa laupeudessaan jättänyt suljetun apteekin oveen matkustusohjeet kaupungin eteläpuolelle bussilinjalla numero 8 (ks. kuva ja ohje), jotta rollaattori-ihmiset voivat rullailla sinne julkisilla yhteyksillä (3,30 euroa per suunta) hakemaan viikoittaiset lääkeannoksensa. Päivähän siinä reissussa kuluu, sillä apteekissahan pitää vielä jonottaakin, koska sen verran harvassa niitä suurimmissakin kaupungeissa on.
Toki totta puhuen taksikyydeillähän Suomessa apteekkiin ajetaan, tätäkin varten olemme kehittäneet oman subventiojärjestelmämme mm. eläkeläisille.
Vaihtoehtojen runsaudesta ei paikallista apteekkiverkkoa ainakaan voida syyttää. Männistöstä pääsee käytännössä vain autolla myös pohjoisen suuntaan Päivärannan markettialueelle, jonka apteekkarilla on ainakin kadunvarsikylttien perusteella tuhdimpi mainosbudjetti kuin Citymarketilla (ks. kuva). Eikä aukioloajatkaan kovin palvelualttiilta vaikuta, vaan putiikki on auki silloin, kun se apteekkarille työehtosopimusten mukaisesti on edullisinta.
Päivän Byrokraatti kysyy havaintojensa pohjalta eduskunnan päättäjiltä seuraavat kysymykset:
– Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että apteekkeja voisi toimilupaehtojen täyttyessä vapaasti perustaa sinne, missä niille on aitoa kysyntää?
– Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että apteekit voivat antaa alennusta köyhille ja kippeille muistakin tuotteista kuin vain Givenchyn ripsiväristä, Vichyn maskarasta sekä mintunmakuisesta Möllerin kalanmaksaöljystä?
– Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että apteekkareiden liiketoiminnan verotuksellisina kannusteina käytetään lääkkeiden mahdollisimman hyvää saatavuutta, alhaista hintaa sekä joustavia aukioloaikoja?
Päivän Byrokraatin haastattelema Männistön senioriasukas kiteytti keskustelujen päätteeksi kovin osuvasti: “Eekös sitä meijjän pittäis nykyjään ellee markkinatalloovessa?”
Touché.
Siinä oli ennen apteekki.
Vaan ei ole enää.
Apteekki lähti varakkaampien asiakkaiden luo.
Rakenteilla oleva Attendon palvelukoti Männistössä.
Apteekin mainostaminen kannattaa, oikealle yleisölle.
Osa peruspalveluista on edelleen tarjolla. Pub Ampiainen.
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
No jo oli joutava juttu. Apteekkitoiminta on liiketoimintaa ja lailla säädelty sen mukaisesti. Mikä kateuden henki tällaisen kaunakirjoituksen saakaan aikaan. Ihmisten ostokäyttäytyminen on muuttunut ostoskeskusten vuoksi, siksi niihin S- ja K-kauppakeskukset hakevat apteekkeja ja viinakauppoja, ja nämä myös haluavat asiakasvirtojen luokse. Kirjoituksenne vetöaa kateuteen ja kaunaisuuteen. Joutavaa. – En ole apteekkari enkä koskaan ollutkaan.
Hetkinen millä tavalla se on kateutta, että PB haluaa vapauttaa apteekkitoiminnan? Ymmärräsitkö kirjoituksesta miten apteekit toimivat?
Se että jollekin valikoidulle jengille on annettu lupa suoraan painaa rahaa on järjetön, on monia asioita mitä ei tässä maassa pysty järjellä selittämään, isot AY-liikkeet, pakkoruotsi, taksilait, apteekkiluvat ja alko ovat muutamia hyviä esimerkkejä. Voit selittää ne “mutulla” mutta et juuri järjellä.
Ps. Se “lääketurvallisuus” on juuri mutua mistä ei ole mitään näyttöä
Onhan tämä lupakäytäntö täysin järjetön yhtälö: Fimea ylhäältä käsin määrittelee alueet, joilla apteekki saa toimia ja x määrän lupia per alue ja asettaa nämä luvat “vapaaseen hakuun”, jossa ansioitunein hakija saa kyseisen luvan itselleen. Fimea siis käytännössä toimii kuin mafia, mutta sillä erotuksella, että tällä toiminnalla on lain suoja ja turva.
Systeemiä perustellaan lääketurvallisuudella ja laajan apteekkiverkoston turvaamisella. En vain oikein näe miksi lääketurvallisuus vaatii nimenomaan kiinteän Fimean määrittelemän määrän lupia. Voin sanoa tasan satavarmasti, että Suomessa on enemmän apteekkarin virkaan päteviä proviisoreita, kuin se vähän päälle 600, joille Fimea luvan myöntää. Ei ole olemassa mitään perustetta sille, miksi apteekkilupa ei voisi olla vapaasti kaikkien haettavissa ja se voitaisiin suoraan myöntää jokaiselle pätevyytensä osoittavalle henkilölle. Ainut riski mitä tästä seuraisi olisi se, että Fimean suojeluun tottunut vanhan kaartin apteekkarikunta saattaa joutua ulos bisneksestä, kun yllättäen alalle rynniikin joukko uusia yrittäjiä uusine parempine ideoineen.
Apteekkiverkoston laajuuden turvaaminen taas perustuu varmaan sellaiseen hassuun kuvitelmaan, että kun verkostoa rajoitetaan, niin olemassa oleville apteekeille turvataan kysyntä ja siten olemassaolo. Tämä kuulostaisi teoriassa ihan hyvältä, jos se ei kuulostaisi niin markkinoiden manipuloimiselta. Fakta kuitenkin on, että apteekkari on jopa kaikkein syrjäisimmällä paikkakunnalla melkein poikkuksetta kylän varakkain henkilö. Ihan turha tulla siis väittämään, että apteekkitoiminta ei muka kestä kilpailua. Verkoston laajuutta ja lääkkeiden saatavuutta haja-asutusalueilla ei taas edistä millään tavalla se, että pelkästään verkossa toimivat apteekit on Suomessa lailla kielletty. Verkkoapteekillakin pitää siis olla aina luvanvarainen alueeseen sidottu toimipiste, jolloin “haitallista kilpailua” ei pääse tältäkään suunnalta syntymään.
Tavallisen kansan on ihan syytäkin kyseenalaistaa järjestely, jossa vapaan kilpailun sijaan määritellään yrityksille omat turfit, joille muilla ei ole asiaa. Mahdollista vain apteekkaripiireissä… ja järjestäytyneessä rikollisuudessa.