PB: Häkkisänkyjen ehdoton kielto pitäisi peruuttaa

Päivän Byrokraatti -palkinnon aiheena on tällä kertaa julkisuudessa noteerattu oikeusasiamiehen päätös, joka kieltää häkkisänkyjen käytön hoitolaitoksissa. Käyttökielto aiheuttaa valitettavan paljon huolia joillekin kehitysvammaisten perheille, jotka kaipaavat sängyn hoidettavalle antamaa turvaa.

Päivän Byrokraatti tutki asiaa, ja kielto perustuu ilmeisesti virheelliseen, tai ainakin tarpeettoman tiukkaan laintulkintaan.

Häkkisänkyjen kieltoon johtanut tapahtumaketju sai alkunsa, kun Suomen oikeusasiamiehen toimisto teki vuonna 2017 tarkastuskäynnit kahteen kehitysvammaisten palveluasumisyksikköön, ja tulkitsi niissä käytettyjen häkkisänkyjen tulleen kategorisesti kielletyiksi ihmisoikeusloukkauksena. Tulkinta perustuu kannanottoon Euroopan kidutuksen vastaisen komitean vuosiraportissa vuonna 2006.

Näin siitäkin huolimatta, että mainittua raporttia seuranneiden kymmenen vuoden ajan samoissa sängyissä ei nähty mitään ongelmaa.

Päivän Byrokraatti luki vuosiraportin ja noteerasi, että siinä asetettu kielto ei ole täysin ehdoton, vaan raportissa todetaan, että häkkisänky voi olla ihmisoikeusloukkaus. Lisäksi lausuma näyttää koskevan vain häkkisängyn käyttöä psykiatrisissa hoitolaitoksissa.

Oikeusasiamiehen toimisto päätti kuitenkin soveltaa lausumaa myös kehitysvammaisten hoitoon, ja kirjasi tarkastuskäyntien jälkeen antamaansa päätökseen kehotuksena, että häkkisänkyjen käytöstä luovuttaisiin, ja niiden sijaan löydettäisiin vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Epävirallisesti oikeusasiamiehen toimisto on antanut ymmärtää, että kyseessä olisi huomattavasti kehotusta tiukempi ohje. Esimerkiksi Ylen taannoisessa uutisessa oikeusasiamiehen toimistosta kommentoitiin kieltoa näin:

– Häkkisängyn käyttö on niin poikkeuksellinen vapautta ja yksityisyyttä rajoittava toimenpide, että oikeusasiamies katsoi, että mikään suostumus tai hoitoon vetoaminen ei voi oikeuttaa häkkisängyn käyttöä.

Kidutuksen vastaisen komitean lausuma on joustavampi. Siinä vapautta rajoittavia toimenpiteitä pidetään viimesijaisena hoitokeinona (“a measure of last resort“).

Käytännössä hoitolaitokset ovat ottaneet oikeusasiamiehen uuden linjauksen määräyksenä, ja vaikka lain mukaan hoitolaitoksen johtajalla onkin viimekätinen päätöksentekovalta häkkisängyn käytöstä, yksikään laitos ei ole uskaltanut toimia vastoin oikeusasiamiehen tahtoa.

Se on kummallista, sillä tismalleen samoja perusteluja voisi soveltaa myös pinnasänkyjen kieltämiseen. Häkkisänky ei ole mikään keskiaikainen kidutusväline, vaan se on käytännössä vain pinnasänky aikuisillekin sopivassa koossa. Suurin rakenteellinen ero on häkkisängyn laidassa oleva ovi, jota käytetään, kun isokokoista hoidettavaa ei voida nostaa laidan yli. Kuva häkkisängystä löytyy alla linkatusta Ylen uutisesta.

Loogisesti täytyisi siis kai ajatella, että analogisen tulkinnan mukaan myös isä ja äiti turvautuvat ”poikkeukselliseen vapautta ja yksityisyyttä rajoittavaan toimenpiteeseen” kun he laittavat vauvansa nukkumaan. Kaikki meistä kuitenkin tietävät, että vanhemmat ”loukkaavat lapsensa ihmisoikeuksia” vain siksi, ettei vauva putoaisi sängystä ja satuttaisi itseään.

Aivan samasta syystä myös kehitysvammainen voi tarvita turvallista nukkumista varten häkkisängyn.

Häkkisängyllä voi toki loukata ihmisoikeuksia, jos ihmistä pidetään sellaisessa läpi päivän, mutta kun sänky on tavalliseen tapaan yö- ja päiväunia varten, sen laidat luovat vain turvallisuutta hoidettavalle.

Koska hyvään Päivän Byrokraatti -juttuun kuuluu aina sisällyttää ainakin yksi keskimääräistä pöhkömpi vertauskuva, mainittakoon, että myös sinappi voi olla ihmisoikeusloukkaus, jos sitä tunkee tuoliin sidotun uhrin sieraimiin, mutta kinkkuvoileivässä sinappi on silti herkullisen maukasta.

Osalle kehitysvammaisista häkkisängyn korvaavaa ratkaisua on vaikea löytää. Jos hoidettava on vilkas karkailemaan sängystä ja herkkä loukkaamaan itsensä, ei jäljelle jää juuri muuta keinoa kuin sängyn vierellä päivystävä yöhoitaja. Paitsi että tuo ratkaisu on kallis, se on myös hoitajille äärettömän raskas. Sängyn viereltä ei voi poistua hetkeksikään, ei edes wc-reissun ajaksi, sillä vahinko voi tapahtua koska tahansa.

Osalle vammaisista ratkaisu voi olla anturi, joka hälyttää hoitajan, kun sänky tyhjenee, mutta vahinkoherkälle hoidettavalle tämä ratkaisu ei sovi. Yksikin putoaminen tai sängystä karkaaminen voi muodostua kohtalokkaaksi.

Ainakin pienten lasten vanhempien on helppo samaistua tilanteeseen ja pohtia omakohtaisesti, kuinka vaikeaa olisi korvata näppärä pinnasänky.

Kun resurssit hoitokodeissa ovat rajallisia, yöhoitajia ei riitä joka sängyn viereen. Monesti vuorossa on vain kaksi yökköä. Jos toinen on varattuna ja jossakin syntyy hätätilanne, sängyn vieressä oleva hoitaja on puun ja kuoren välissä. Hän ei voi hoitaa hätätilannetta jättämättä samalla valvottavaansa heitteille.

Oikeusasiamiehen toimiston pitäisikin ottaa tilanne arvioitavaksi uudelleen. Tarpeellista hoitovälinettä ja turvalaitetta ei saa ottaa kokonaan pois käytöstä vain siksi, että jossain komiteamietinnössä erehdytään. Riittäisi, kun oikeusasiamies vain ohjeistaisi häkkisängyn oikeasta käyttötavasta.

Yle 29.8.2018

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu

Euroopan kidutuksen vastaisen komitean vuosiraportti 2006