PB:n minihaastattelussa Tere Sammallahti, Wille Rydman ja Jocka Träskbäck

Päivän Byrokraatti kutsui minihaastatteluun kolme suositusehdokastaan eri vaalipiireistä: Uudeltamaalta Tere Sammallahti (kok 169), Helsingistä Wille Rydman (kok 216) ja Pirkanmaalta Jocka Träskbäck (kok 40). Esitimme kandidaateille kaksi tiukkaa kysymystä, katsotaanpa miten he vastasivat:

1) Oletetaan, että Suomi ajautuu tämän vuoden lopussa taantumaan. Toimit Suomen pääministerinä. Kuvaile, minkälaisella talouspolitiikan kombinaatiolla aiot luovia Suomen ulos taantumasta. Kerro samalla myös, missä määrin olet valmis sallimaan julkisen velan kasvun. Minkälainen EKP:n rahapolitiikka tukisi tässä tilanteessa Suomen tavoitteita parhaiten?

TERE: “Viimeistään taantumassa olisi hyvä avata kunnolla työmarkkinasääntelyä, purkaa yleissitova TES ja heivata työmarkkinajärjestöt ulos eduskunnasta. Palkankorotukset julkisella sektorilla jäädytettäisiin ja tietysti julkishallinnon rönsyjä karsittaisiin. Täytevirkojen lakkauttaminen julkishallinnosta pitäisi tehdä mahdolliseksi ja julkisella sektorilla pitäisi käynnistää YT-neuvottelut tarvittaessa. Tarkoitus ei ole välttämättä leikata valtion ydintehtävistä vaan vähentää tehottomuutta ja tarpeettomien tehtävien maksutaakkaa veronmaksajien harteilta. Velkaraha on työkalu, jota voidaan käyttää matalasuhdanteen halpojen hintojen aikana esim. julkisen infran korjausvelan paikkaamiseen sillä ehdolla, että on vielä varaa velkaantua. Julkisen sektorin velkakatoksi voitaisiin ottaa esim. 40-50 % BKT:sta, joskaan vuoden lopussa alkavan taantuman kanssa jouduttaisiin varmasti tinkimään siksi aikaa, että tarvittavat rakenteelliset uudistukset saataisiin ajettua läpi. Velkakaton myötä velkojen takaisinmaksu olisi aina ykkösprioriteettina talouden noustessa sen sijaan, että julkista sektoria paisutetaan loputtomiin.

Jos pari euromaata vielä ajautuu Kreikan kaltaiseen kriisiin, ei ole kohta olemassa EKP:n rahapolitiikkaa, jolla olisi mitään väliä. Tällä hetkellä Suomi ei voi odottaa EKP:lta erityistä apua, koska korot ovat edelleen alhaalla eikä sitä työkalua ole enää käytössä. Huolimatta euroalueen vakausmekanismeista, EKP:sta jaettavasta helikopterirahasta ja loputtomasta uskosta eurooppalaisten kansojen keskenäiseen solidaarisuuteen, vuoden lopussa alkava taantuma todennäköisesti tuhoaisi ainakin euron, jos ei koko EU:ta. Mitä se tarkoittaisi talouspoliittisesti Suomelle? En ole tarpeeksi fiksu edes arvatakseni, mutta ainakin pari todella laihaa vuotta olisi edessä. Viimeistään silloin Suomi joutuisi tekemään ne rakenteelliset uudistukset, joita nyt on venytetty vuosikymmeniä.”

WILLE: “Ilmoitan, että valtio ei lähde menonlisäyksiin perustuvaan elvytyspolitiikkaan. Siihen tällä kansakunnalla ei ole varaa. Vuodesta 2009 alkaen sitä yritettiin, ja tuloksena oli Euroopan heikoin talouskasvu ja valtionvelan kaksinkertaistuminen muutamassa vuodessa. Menoja joudutaan karsimaan selvästi ja siltä osin kuin taloutta elvytetään, se tehdään veronkevennyksinä. Talouteen saadaan lisää dynamiikkaa, kun valtio vetää vähemmän välistä. Alijäämäinen budjetti voidaan tehdä korkeintaan kerran vaalikaudessa ja muutoin on päästävä ylijäämäiseen tai tasapainoiseen budjettiin. EKP:n tulee huolehtia rahapolitiikassaan siitä, että inflaatio pysyy kurissa. Matalia korkoja on syytä toivoa taantuman olosuhteissa, vaikka pitkällä tähtäimellä korkojen olisikin syytä nousta terveemmälle tasolle.”

JOCKA: “Uusi taantuma on väistämättä edessä. Aika näyttää kuinka syvä siitä tulee, mutta ennusmerkit ovat huolestuttavat. Suomen tulee keskittyä erityisesti julkisen talouden sopeuttamiseen ja maan kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseen. Nämä toimet vaativat merkittäviä rakennemuutoksia, joita ei ole vieläkään kyetty toteuttamaan. Taantumassa tai jopa lamassa julkisen velan maltillinen kasvu on väistämätöntä, mutta se tulee pitää tiukalla talouspolitiikalla mahdollisimman pienenä. Suomi velkaantuu nyt suhdanteen huipullakin, joten vyötä täytyy kiristää entisestään.

EKP:n pitäisi pyrkiä elvyttävään rahapolitiikkaan, vaikka tehokkaat keinot siihen alkavatkin olla käytettynä. Lisäksi EKP:n tulee pyrkiä varmistamaan luottamusta pankkien välillä mahdollisessa kriisitilanteessa. Ohjauskorkoa EKP tuskin pääsee kovin nopeasti nostamaan, koska inflaatio on kaukana tavoitellusta kahdesta prosentista.”

2) Kuvitellaan, että ensi syksynä alkaa uusi turvapaikanhakija-aalto Eurooppaan, joka on laajuudeltaan vähintään yhtä suuri kuin vuoden 2015 siirtolaisaalto. Miten toimisit tässä tilanteessa Suomen pääministerinä? Kuvaile myös, minkälaisia eurooppalaisia ratkaisuja pyrkisit ajamaan tilanteeseen Euroopan Unionin tasolla.

JOCKA: “Eurooppaan ei saa enää syntyä vuoden 2015 tilannetta, jossa turvapaikanhakijat matkustivat vapaasti Euroopan halki Suomeen, joka tarjosi jokaiselle raja yli tulleelle sinisilmäisesti all inclusive -turvapaikkaloman. Pakolaisaalto tulee pyrkiä pitämään EU-alueen ulkopuolella sijaitsevissa leireissä, jossa UNHCR määrittelee ketkä saavat pakolaisstatuksen. Maltillinen määrä aidosti apua tarvitsevia kiintiöpakolaisia tulee sijoittaa tasaisesti EU-maihin painottaen lapsia, naisia ja lapsiperheitä.

EU-maiden tulee ensisijaisesti vahvistaa unionin ulkorajoja, mutta rajojen pettäessä Suomen tulee ottaa rajatarkastukset käyttöön. Omalla rajallaan Suomen tulee ryhtyä noudattamaan Dublinin sopimusta palauttamalla pakolaiset jo rajalta edelliseen EU-maahan, kuten EU-tuomioistuin on Kroatian ja Serbian osalta linjannut.”

WILLE: “Jos Suomeen pyrkii turvapaikanhakijoita toisesta Schengen-maasta, pysäytän hakijat rajalle ja totean, että heillä on ollut Dublin-asetuksen mukaisesti velvollisuus rekisteröityä siinä maassa, johon ovat ensimmäisenä saapuneet – Suomi ei siis ota heitä vastaan. Jos hakijoita tulee itärajan yli, kyseinen raja-asema suljetaan väliaikaisesti ja aloitetaan neuvottelut venäläisten rajaviranomaisten kanssa. EU-tasolla edellytän, että turvapaikanhakijoita ei päästetä ollenkaan eurooppalaisiin satamiin, vaan heidän asiansa käsitellään jo lähtöpisteessä.”

TERE: “Uuden turvapaikkakriisin edessä EU:n ja Suomen tulisi pyrkiä viemään apu kriisimaiden lähelle sekä estää massasiirtolaisuus Eurooppaan. Apu on tehokkaampaa ja sitä riittää useammalle, kun se annetaan kriisimaan lähellä. Dublin-asetuksesta tulee pitää kiinni. Turvapaikkaa tulee voida hakea tarvittaessa myös Suomesta, mutta tulijoille pitää lähettää vahva viesti, että paperinsa tahallaan hukanneet menevät käsittelyjonoissa jonon perälle, eikä turvapaikkoja jaeta kuin todennettavissa olevissa tapauksissa humanitaarisen suojelun alkuperäisten periaatteiden mukaisesti. Turvapaikkaan siis ei riittäisi sota kotimaassa tai kotimaan yleinen turvattomuustilanne.

Paperitta tänne tulleet ja turvapaikkahakemuksesta hylsyn saaneet tulee säilyttää niin, että suomalainen viranomainen tietää jatkuvasti, missä kukainenkin on. Sellaista tilannetta ei saa päästä syntymään, että maassa on tuhansia paperittomia ulkomaalaisia, joiden olinpaikkaa tai henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. EU:n rooli tällaisessa kriisissä olisi koordinoida EU-maiden antamaa apua niin, että se kohdistuu tehokkaasti. EU voisi myös koordinoida teknologista tukea kriisimaihin, jos kyse on teknologialla lievennettävissä olevista kriiseistä. Toki EU todellisuudessa olisi hyvin tehoton ja MEP:t, parlamentti ja komissio todennäköisesti tuhlaisivat vuosia ennen kuin mitään konkreettista apua olisi mihinkään saatu lähetettyä. Siksi en usko, että EU kestää uutta pakolaiskriisiä.”

Vaalihuoneistot auki huomenna sunnuntaina 14.4.2019 klo 9-20. Ehdokkaasi omassa vaalipiirissäsi voit tarkistaa Päivän Byrokraatin suosituslistalta.