7
huhti
2019

Päivän Byrokraatin suositusehdokkaiden maahanmuuttopoliittisia linjauksia

Oikeusministeri Antti Häkkänen – Päivän Byrokraatin suositusehdokas hänkin (Kok, Kaakkois-Suomi 40) – otti myös kantaa ISIS-palaajiin. Oikeusministeri oli samaa mieltä kuin Päivän Byrokraatti ja Oulun ehdokkaamme Janne Heikkinen (Kok, 122); ISIS:n toimintaan osallistuneet on vietävä kansainväliseen tuomioistuimeen tuomiolle ja eristettävä suomalaisesta yhteiskunnasta.

 

Kas siinäpä lisää pohdittavaa sille Journalistiliiton lakimiehelle, joka mielsi ISIS-terroristien arvostelun ehkä kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

 

Päivän Byrokraatin suositusehdokkaat edustavat enimmäkseen erittäin rationaalista suhtautumista kehitysmaista tulevan maahanmuuton ja sen aiheuttamien haittojen torjumiseen, sekä erityisesti poliittisen islamin aiheuttamiin turvallisuusuhkiin.

 

Tällä saralla ansioitunein ehdokkaamme on sotatieteiden maisteri Atte Kaleva (Kok, Helsinki 204), joka tunnetaan yhtenä Suomen johtavista ääri-islamin ja islamilaisen terrorin tutkijoista. Yksi Kalevan johtoteemoista on, että islamin uskonnon ja islamistisen terrorismin välistä yhteyttä ei saa valkopestä, vaan islamin (kuten minkä tahansa muunkin aatteen) arvostelu on oltava mahdollista ilman syytöksiä rasismista tai vihapuheesta. Eräässä viimeaikaisessa blogikirjoituksessaan Kaleva toteaa:

 

”Erilaiset fundamentalistit ja heidän suosijansa ovat aina pyrkineet pyhään tai johonkin muuhun ylevään vetoamalla rajoittamaan arvostelijoidensa sananvapautta. Vähemmistöjen suojelun varjolla on usein yritetty ajaa erilaisia, erittäin harmillisiakin poliittisia agendoja.”

 

Myös Kaleva on samoilla linjoilla Janne Heikkisen, oikeusministeri Häkkäsen ja Päivän Byrokraatin kanssa:

 

”Kansainvälisesti ajatellen terroristiseen järjestöön liittyneet ja sen toimintaa tukeneet henkilöt pitää tuomita YK-tuomioistuimessa paikan päällä Syyriassa tai Irakissa. Suomi kantaa vastuunsa omista jihadisteistaan maksamalla tuomioiden täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset. Maanpettureita emme halua takaisin maahamme.”

 

Toinenkin suositusehdokkaamme Helsingissä, Mia Nygård (Kok 210), vaatii niin ikään realismia maahanmuuttopolitiikkaan:

 

”Me suomalaiset olemme olleet kovin sinisilmäisiä. On menty kansainvälisten sopimusten taakse. On haluttu olla EU:n malliesimerkkejä maahanmuuttoasioiden käsittelyssä. Vasemmistoliitto, SDP ja Vihreät ovat vastustaneet jo vuosia kaikkia maahanmuuton kiristykseen tai paperittomien palautuksiin liittyviä toimia. Hallituspuolueet ovat taiteilleet suvaitsevaisuus- ja rasismisyytösten välissä.

 

Suomessa on haluttu hillitä kaikin tavoin maahanmuutosta käytävää keskustelua. Maahanmuutto on kuitenkin aihe, josta meidän pitää uskaltaa puhua. Ilman leimautumisen pelkoa, ilman pelkoa rasismisyytöksistä. Työperäisestä maahanmuutosta olemme varmasti samalla linjalla.”

 

Ei kahta ilman kolmatta. Myös kolmas suosituksemme Helsingissä, Wille Rydman (Kok 216), edustaa samaa linjaa:

 

“Suomi tulee säilyttää yhteiskuntana, jossa lasten voi antaa kulkea kouluun omatoimisesti eikä naisten ja ikäihmisten tarvitse öisellä kadulla pelätä. Se ei ole mahdollista, jos rajojen annetaan vuotaa. Työteliäät osaajat ovat luonnollisestikin tervetulleita, mutta islamilainen radikalismi ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan sopeutumaton väki tulee käännyttää heti ovelta takaisin.”

 

Punavihreään päin kallellaan olevalla lehdistöllä on tapa leimata tällaisia selväjärkisiä ja suoraselkäisiä mielipiteitä jopa ääriajatteluksi. Suuri osa journalisteista on itse huomaamattaan ajautunut poliittisen kentän äärilaitaan, eikä tahdo suvaita muita kuin omaan ahtaaseen maailmankuvaansa mahtuvia näkemyksiä. Pirkanmaan suositusehdokkaamme Jocka Träskbäck (kok 40) on kommentoinut tätä ilmiötä:

 

”Leimaaminen estää asiallisen keskustelun tärkeästä aiheesta, josta suomalaisten pitäisi puhua merkittävästi nykyistä enemmän. Varsinkin jos haluamme säilyttää nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevaisuudessa.

 

Yksi asiallisen keskustelun esteistä on maahanmuuton terminologia, sillä esimerkiksi äärioikealla ei selvästikään tiedetä mitä kiintiöpakolainen tarkoittaa, saati että niitä voisi ajatella myös jonkinlaisena ratkaisuna. Yhtä lailla tarveharkinta ja siitä luopuminen tuntuvat olevan monille varsinainen ajatusten musta aukko. Suomalaisten päitä sekoittavat lisäksi – tahallaan tai tahattomasti – esimerkiksi kolumnistit, jotka eivät erota pakkopalautettavia työperäisestä maahanmuutosta.”

 

Jocka on tässä oikeassa. Kaikkea maahanmuuttoa ei pidä niputtaa yhteen, vaan hyväksyä se tosiasia, että koulutettujen ihmisten työperäinen maahanmuutto hyödyttää Suomea ja kouluttamattomien turvapaikanhakijoiden maahanmuutto Suomen sosiaaliturvan piiriin on Suomelle rasite.

 

Jocka jatkaa:

 

”Vuonna 2015 Suomeen tulleista merkittävä osa ei paennut halki Euroopan vainoja, vaan heidän motiivinsa oli taloudellinen*. Toisin sanoen tulla Suomeen turvapaikkalomalle. Passit hukattiin matkalla ja ennen rajaa keksittiin uudet nimet, iät, kotimaat ja tarinat. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat naiset, lapset ja lapsiperheet jäivät virumaan pakolaisleireille, koska heillä ei ollut mahdollisuutta maksaa ihmissalakuljettajille matkasta Suomeen. Vastaanottokeskuksiin päästyään turvapaikkaturistit ryhtyivät vaatimaan lisää rahaa, parempaa ruokaa ja laadukkaampaa majoitusta. Kas kun eivät vaatineet matkanjärjestäjältä rahojaan takaisin, kun lomakohteen laatu ei vastannutkaan esitteen lupauksia. Näitä herroja on sittemmin palautettu takaisin kotimaihinsa, kun turvapaikkahakemukset on todettu perusteettomiksi ja loma on loppunut siihen. Kun turvapaikanhakijan hakemus hylätään ja henkilö jää siitä huolimatta Suomeen, on hän laittomasti maassa. Vihervasemmisto käyttää näistä ihmisistä pumpulinhöttöistä termiä ”paperiton”.”

 

Hämeessä ehdokkaamme Francis McCarron (kok 10) on myös ottanut tähän ongelmaan kantaa, ja hakee mallia Tanskasta:

 

”Millään keinoin ei rikollisuutta voi kitkeä yhteiskunnasta kokonaan, mutta huomiota herättävän laaja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden syyllistyminen rikoksiin on ihmisille syystäkin vaikea pala.

 

Tiukka lakiin ja yhdessä sovittuihin käytäntöihin perustuva linja maahanmuutossa on hyväksi kotimaan väestölle ja maahanmuuttajille itselleen. Ihmisten oikeudentunto edellyttää lisäksi sitä, että maahan tulevat osoittavat kunnollisuutensa.

 

Ongelmana ovat olleet käytännöt, jotka meillä Suomessa eivät ole toimineet tehokkaasti ja toivotulla tavalla, erityisesti rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien karkottamisessa. Tanska on paininut samojen ongelmien kanssa ja hakee niihin nyt melko uniikkia ratkaisua. Tanskan uudessa mallissa rikoksesta tuomitut turvapaikanhakijat siirrettäisiin eristetylle saarelle, josta tulisi ”lähtökeskus” näille rikollisille. Näin heitä kyettäisiin kontrolloimaan tarkasti ja pystyttäisiin varmistamaan, että paluu kotimaahan onnistuu mahdollisimman sujuvasti.

 

Emme Suomessa välttämättä tarvitse saarta, mutta riittävä etäisyys muuhun yhteiskuntaan järjestynee Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa. Olennaista on, että turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten, joista voidaan tuomita vankeutta, tulee johtaa automaattisesti karkotukseen Suomesta. Jos se ei ole välittömästi mahdollista, kulkee heidän tiensä tällaisen ”saaren” kautta.

 

Yhtä lailla pitää pitää huolta, että vaaralliseksi tiedetyt henkilöt eivät pääse asettumaan Suomeen laittomina maahanmuuttajina. Heidän paikkansa on saaressa ja sitten pois.”

 

Franen ehdotus ei todellakaan ole huono. Näemme länsinaapuristamme, kuinka pohjoismaisenkin yhteiskunnan turvallisuus voi horjua holtittoman kehitysmaista tapahtuvan maahanmuuton myötä. Emme voi antaa saman kehityskulun tapahtua myös Suomessa.

 

 

 

IL 7.3.2019

 

 

Atte Kalevan blogi (Helsinki 204)

 

Mia Nygårdin blogi (Helsinki 210)

 

Wille Rydmanin kampanjasivu (Helsinki 216)

 

Jocka Träskbäckin blogi (Pirkanmaa 40)

 

Francis McCarronin blogi (Häme 10)

 

Saatat tykätä myös

PB: Pakolaispolitiikka
PB:n suositusehdokkaat kuntavaaleissa 2021
PB: Tutkimuksen mukaan vasemmiston kannatus olisi pienempi, elleivät ihmiset aliarvioisi omaa suhteellista tulotasoaan
EUROPARLAMENTTIVAALIT 2019 SUOSITUSLISTA

7 vastausta

  1. Juha

    Toisenlainen tulokulma:

    Nämä suomalaiset ISIS-taistelijat ovat meidän lahja maailmalle. Voisiko pohtia, että ovat sitten myös meidän vastuullamme, mikä tarkoittaisi, että kotiin tuomittavaksi.

    Tilannetta voisi verrata siihen, etten kippaa paskojani naapurin tontille, tai jätä naapurin tontille karannutta vauhkoontunutta koiraa kunnan vastuulle.

    Tietenkin vastavuoroisesti emme pyri hoitamaan naapurimme pihan lakaisua tai jätehuoltoa, vaan sälytämme vastuun hänelle.

  2. Veijo Hoikka

    Luettuani blogin kokoomustähtien jämäkät mielipiteet totesin, että joku nyt yhtälössä mättää. Kokoomuksen päättävät tahot eivät todellakaan ole olleet noiden ajatusten mukaisesti toimivia poliitikkoja. Näinköhän nuo kapinalliset mahtuvat jatkossa kokoomuksen orpoon arvopohjaan. Eiköhän kyseessä ole tyypillinen vaalienalustäkyjen viskely vaalikarjan natusteltaviksi.

    1. Janne

      Nimenomaan, noiden puheiden sallimisella tässä vaiheessa poliitista sykliä yritetään estää vuotoa perussuomlaisiin. Kokoomuksen maahanmuutolinjaan em. ehdokkaiden mielipiteillä ei tule olemaan mitään vaikutusta. Tämän johdosta Atte Kaleva, tai Wille Rydman eivät tule saamaan minun ääntäni, vaan ääni menee Jussi Halla-Aholle. Vasta kun kokoomus palaa mielensäpahoittamistrendien mukaan heittelehtivästä veltosta ajopuusta oikeaksi selkärangan omaavaksi puolueeksi, palaa ääneni kokoomukseen. Ei ennen sitä.

  3. Petetty

    Näissä vaaleissa ei minulta enää ääntä Kokoomukselle heru. Viimeksi meni ääni Lepomäelle, ja tuloksena oli Orpon ja Mykkäsen sosiaalidemokratia. Rydman on ollut kuvioissa pitkään.

    Fakta on se, ettei Kokoomuksen puoluejohtoa kiinnosta mitä markkinaliberaalien ja maahanmuuttopolitiikkaa ajavien ehdokkaiden henkilökohtaiset ajatukset ovat, kunhan puheillaan kalastelevat niitä ”no jos tällä kertaa”-äänestäjiä.

    Kokoomuksen kenttää ei kiinnosta heivata Orpoa ja Mykkästä sinne SDP:hen jonne he kuuluvat. Täten minua ei kiinnosta äänestää heitä enää.

    Suorastaan v*tuttaa tulla kusetetuksi moisella tavalla. Eduskuntavaaleissa meni ääni Lepomäelle ja kuntavaaleissa Simon Elolle. Ensimmäinen on ajatuksineen puolueessa täysin yksin, ja jälkimmäinen on Suomen historian häpeällisimpiä takinkääntäjiä.

    Äänestäjältä voi demokratiassa ryöstää äänen vain muutaman kerran, nyt se menee protestina Perussuomalaisille. Puolue tuskin enää hajoaa koska ei ole enää Soinia joka äänestäjiensä kustannuksella halusi ministerinpestin joutsenlaulukseen.

    1. Down goes Jyrki

      Minulle suurin petturi oli Jyrki Katainen joka, veti hyvän kampanjan, tämän jälkeen Persut eivät kelvanneet, mutta muodosti hallituksen jonka oli enemistö vihervasemmisto, tekivät älyttömiä päätöksiä ja sitten lähti karkuun kesken PM kauden (tarkoitus oli vissiin aina päästä Brysseliin) ja jätti meille miesbimbon twiittailemaan. Jyrkihän väitti joskus 2008 et Suomi tarvitsee 1.8 miljoonan maahanmuuttajaa 2020 mennessä.
      Muistan myös legendaarisen pakkoruotsi äänestyksen puoluekokouksessa, minkä Jyrki kuittasi “ei me tätä ajeta eteen päin”.

      Orpolle annoin mahkut, mutta Elinaa olen aina fanittanut, vähän pelottaa ettei Elinaan ja hänen sielunveljiä päästetä lähellekään päätöksen tekoa elleivät sitten jossain vaiheessa pääse kammettua valtaan.

      Menee omakin ääni persuille vaikka en mikään duunari ole ja suhtaudun avoimesta TYÖperäiseen maahanmuuttoon kuten filippiiniläisiin, mutta olen myös realisti ilmastonmuutoksessa ja se juna on kyllä täysin lähtenyt käsistä kaikilla muilla
      paitsi Persuilla.

    2. ksee

      Eurovaalien suhteen Kansallinen Sekoomus on myös täysi hazardi – periaatteessa tekisi mieli äänestää Eija-Riitta Korholaa, mutta ääni Seikoomukselle eurovaaleissa on käytännössä ääni ph-Pietikäiselle – joten ei kiitos. Jotenkin käsittämätöntä, että jälkimmäisenä mainittu akka äänestää EP:n tilastojen mukaan aivan kuin demareiden ja vassareiden edustajat. Tästä huolimatta viime eurovaaleissakin vihervassari-Pietikäinen sai puoluejohdon ja -koneiston täyden tuen – samalla kun Eija-Riitta jätettiin käytännössä aivan tyhjän päälle käymään vaalikamppailuaan yksin omin voimin.

      On muuten harvoin vatuttanut äänestäminen yhtä paljon kuin viime eurovaalien jälkeen ääliö-Sirpan tullessa valituksi ja Eija-RIitan jäädessä ulkopuolelle…

      Sinänsä joku pätkäpääministeri Alexandru Stupido osoittautui ylevistä puheista huolimatta aika turhaksi puheenjohtajaksi, mutta umpisuomettuneen puoluekoneiston seuraajaksi ajama vihervasemmistolainen Orpo on kyllä ollut täysi katastrofi – varsinkin, kun samalla piikkipaikoille pääsi nousemaan Muy Kakkasen kaltaisia nollia, joiden ainoa fuktio näyttää olevan olla vihreämpi kuin vihreät ja enemmän vasemmalla kuin vasemmisto.

      Ikävä faktahan tästä meidän kansandemokratiasta on se, ettei meillä ole ensimmäistäkään oikeistolaista eduskuntapuoluetta (persutkaan eivät ole mitään oikeistoa (saati ääri-) vaan ennemmin vasemmistokonservatiiveja).

Kommentoi