11
touko
2021

Elpymisrahasto ja moraalikato

Suomen eduskunta päättänee huomenna EU:n elpymisrahaston hyväksymisestä. Onnettomasti neuvotelleelle Suomelle paketti tarkoittaa n. 5 miljardin euron lahjoittamista eteläisille jäsenmaille.

 

Vaikka esimerkiksi eduskunnan valtiovarainvaliokunta painotti päätöksessään, että paketin tulisi olla ainutkertainen, eikä rahoituspaketista saisi muodostua ennakkopäätöstä, juuri niin on kuitenkin käymässä ja muun väittäminen on itsepetosta.

 

EU:n komissio on viimeksi eilen arvioinut, että elvytyspaketista tulee pysyvämpi toimintamalli, ja suurten jäsenmaiden mahtipoliitikoista niin Macron, Draghi kuin Merkelkin ovat viestineet samaa.

 

Erkki Tuomiojalle pisteet rehellisyydestä: suunnilleen ainoana hallituspuolueiden edustajana hän totesi asian olevan juuri näin.

 

Suurille jäsenmaille paketti sopii hyvin. Sillä tasataan saksalaisille ja ranskalaisille pankeille kertyneitä Italian luottojen riskejä, Italia saa jatkaa muiden kustannuksella velttoa talouspolitiikkaansa ja yhteisvaluuttaan liittyvien valuvikojen aiheuttamien ongelmien pintautuminen siirtyy taas ainakin vuodella-parilla eteenpäin.

 

Nuo ongelmat tietenkin samalla myös pahenevat, mutta maton alle lakaisua voinee harrastaa niin kauan kuin EU:ssa vain on sellaisia jäsenmaita, joiden luottoluokitusta vastaan velkaantumista voi jatkaa.

 

Joka tapauksessa nyt tehdään suuri päätös, joka muuttanee EU:ta pysyvästi. Me tosiasiallisesti hyväksymme EU:n perussopimuksesta poikkeamisen ja sen, että jatkossa ei enää vedota ”no bailout” -sääntöön tai kieltoon rahoittaa EU:n budjettia velalla.

 

Mikäs siinä, voihan tällaisiakin päätöksiä toki tehdä, ja jotkut innokkaat federalistit ovat kertoneetkin hinnan olevan heille hyväksyttävä vastine siitä, että EU ottaa askelia kohti liittovaltiota. Valitettavasti muutokset kuitenkin tehdään salamyhkäisesti hivuttamalla, eikä käymällä suoraselkäistä keskustelua perussopimusten sisällön muuttamisesta.

 

Päivän Byrokraatin on vaikea uskoa, että pienen jäsenmaan etu on sallia tehtyjen sopimusten rikkominen. Dublinin sopimuksen osalta tehtiin jo näin, ja nyt toimintamalli näyttää vakiintuvan. Järjestelmässä, jossa sopimuksia ei tarvitse kunnioittaa, suuret jäsenmaat voivat kävellä pienten yli.

 

Me PB:ssä emme kannata liittovaltiokehitystä, mutta vaikka kannattaisimmekin, emme ainakaan pitäisi jäsenvaltioiden taloudellista yhteisvastuuta terveenä pohjana liittovaltiomallille. Nyt me siirrymme sitä kohti. Uudet pelisäännöt näyttävät palkitsevan moraalikadosta ja velkaantumisesta tulee kisa, jossa kunnollisille jää musta pekka. Historian opetukset huomioiden, emme ole aivan varmoja, mahtaako tämä olla voittava strategia.

 

Uuteen peliympäristöön lienee pakko yrittää sopeutua. Ehkä Suomen kannattaa tehdä samantyyppisiä ratkaisuja kuin nettosaajamaissa: panostaa mahdollisimman matalaan verotukseen, korkeaan velkaantumiseen ja avokätisiin etuuksiin. Kun kerran yhteisvastuuseen mennään, ei kannata vapaaehtoisesti omaksua vastuunkantajan ja laskun maksajan roolia.

 

Esimerkiksi Italian malli perustuu juuri yllä olevaan. Italia priorisoi yksityistalouksien ostovoimaa ja viis veisaa valtiontaloudesta. Valtiolla on velkaa jo yli 2600 miljardia euroa (luku ei sisällä kirjoitusvirhettä), minkä lisäksi eurojärjestelmän sisäisessä ns. Target 2 -laskennassa Italian keskuspankilla on reilusti yli 500 miljardin velka muille keskuspankeille.

 

Selvää on, ettei Italia voi koskaan selvitä veloistaan, mutta näin voi silti toimia, koska sekä italialaiset että velkojat laskevat, että muut euromaat kuitenkin lopulta kuittaavat laskun.

 

Täytyy vain toivoa, että Suomea kohdellaan samalla tavoin, emmekä löydä itseämme tilanteesta, jossa meitä ei velkaannuttuamme halutakaan pelastaa yhtä innokkaasti kuin Italiaa.

 

* * *

 

Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa suomalaisilla kansanedustajilla on vielä yhden vuorokauden ajan käsissään mahdollisuus kääntää historian kulku. Jokainen kantaansa pohtiva kansanedustaja saattaa olla se, joka päättää maanosamme tulevaisuuden. Annammeko Euroopan Unionille vielä mahdollisuuden kehittyä terveellä pohjalla olevaksi talousliitoksi vai sallimmeko sen luisumisen loputtomien pelastuspakettien kaaokseksi? Nämä ovat vaihtoehdot.

Saatat tykätä myös

PB: Suomalainen maksaa metsien ennallistamisesta 84 kertaa enemmän kuin saksalainen
PB: Helsingin Sanomien käyttämä terminologia pyrkii muokkaamaan ajatteluanne
PB: Elpymisrahasto
PB: LEI-tunnus ylibyrokratian välikappaleena

5 vastausta

  1. Kimmo Käyhkö

    Minusta on järjenvastaista, että jäsenmaille (eteläisille) annetaan AVUSTUSTA, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Me taas JOUDUMME maksamaan avustusta varten otettavan lainan viimeiseen senttiin! Ymmärrän, että eteläisillä valtioilla ei ole kovin hyviä mahdollisuuksia suoriutua veloistaan nykyisellä taloudenpidolla, mutta voisivathan ne antaa vakuuksia, esim. maata ja saaria?
    Olemmeko muuten varmoja siitä, että kaikki avustukset menevät laillisiin kohteisiin eikä mikään osa mene rikollisjärjestöille?

    1. ksee

      Meidän sosialistihallitus on muutenkin osoittanut täyden piittaamattomuuden maan tulevaisuudesta – kunhan vain on rahaa jaettavaksi. Tuskinpa tässäkään tapauksessa ministeriden päätä paljoa painaa se, miten lainat joskus maksetaan – tärkeintä on saada pari miljardia lisää jaettavaksi omiin lempiprojekteihin ja omiin vaalipiireihin.

      Italian suhteen lienee jo aika selvää, että suurin osa rahoista valuu mafian taskuihin. Suunnitelman ytimenähän näyttää olevan “investoiminen” Etelä-Italian infraan ja palveluihin. Tähän asti ko. mustaan aukkoon kaadetut EU-varat ovat päätyneet rikollisjärjestöjen hyväksi – ja saa olla aika naivi, jos olettaa tällä kertaa tapahtuvan jotain muuta.

  2. Hara

    Eija-Riitta: “Tämä on niin tyhmää informaatiovaikuttamista, että jokaisen kusetettavan suomalaisen silmät pitäisi nyt aueta. On selvää, ettei Dombrovskis voinut julkaista tuota twiittiä englanniksi koska se olisi asiallisesti vale.”

  3. Dickie

    Suomi kuittaa aikanaan velkansa ottamalla miljoonia “ympäristöpakolaisia”, onhan meillä tilaa!!!!!!!