Nyt tiedämme, miksi satuolennot hankkivat kalastuslupia Juutuanjoella

Päivän Byrokraatti kirjoitti lauantaina Juutuanjoen kalastusluvista ja Metsähallituksen järjestelmän tukkineista satuolennoista. Kuvittelimme, että keksityt nimet olisivat jääneet järjestelmään sen testaajalta, mutta näin ei ollutkaan. Totuus on tarua ihmeellisempää.

Päivän Byrokraatti ilmestyy Ylä-Lapissa ilmaisjakelulehtenä, joka jaetaan kun postinkantaja tulee leikkaamaan nurmen. Inarin korkeudella ilmestymme siis noin pari viikkoa vuodesta, mutta suunnitelmissamme on laajentaa, mikäli Posti alkaa myös pukkaamaan lunta. Joka tapauksessa, tämänkertaisesta aviisistamme oli muste tuskin ehtinyt kuivua, kun Poca Hontas, Pertti Eräreikä, Robin Hood ja Hessu Hopo jo astelivat Ivalon aluetoimitukseemme vaatimaan oikaisua.

Todellisuudessa satuhahmojen takana oli eräs paikallinen kalamies, joka osallistui kauden alkaessa 8.5.2017 pidettyyn mielenosoitukseen Ylä-Lapin asukkaiden kalastusoikeuksien puolesta. Hän huomasi, että Metsähallituksen järjestelmä oli jostain syystä avattu ilmoitettua aiemmin, joten hän osti mielikuvitusolentojen nimiin kaikki mielenosoituspäivälle myynnissä olleet luvat, jotta kaikki mielenilmaisuun osallistuvat henkilöt olisivat samassa asemassa – ilman lupia.

Mielenosoituksen taustalla on 2016 voimaantullut uusi kalastuslaki ja Metsähallituksen päätös asettaa Juutuanjoki kalastusrajoituksien piiriin. Joella ikiaikaisesti kalastaneet paikalliset ovat tästä alkaen samalla viivalla turistien kanssa, ja he saavat heittää siimaa omaan kotijokeensa ainoastaan maksua vastaan ja vain siinä tapauksessa, että ehtivät hankkia yhden päiväkohtaisista luvista. Esimerkiksi kesäkuuksi lupia on myynnissä vain 4 kpl vuorokautta kohden. Luvat myydään heti kauden alussa loppuun.

Joen rannassa asuvan henkilön pitäisi siis osata jo toukokuun alussa päättää, mihin aikaan vaikkapa heinäkuussa hän haluaa mennä heittämään uistinta. Jos omat aikataulut ja sääennuste eivät tuolloin ole vielä selvillä, tai jos ei muuten ehdi osallistua lupakilpailuun, voi vain seurata turistin kalastusta omalta terassilta. Sen sijaan esimerkiksi Norjassa vastaavat järjestelmät huomioivat paikallisten oikeudet, ja alueen asukkailla on mahdollisuus hankkia kohtuulliseen hintaan koko kesän mittainen kausilupa.

Metsähallitus perustelee Juutuanjoen rajoituksia kalakantojen suojelulla. Taustalla on taimenkantojen romahdus pari vuosikymmentä sitten. Sitä ei tosin tietenkään aiheuttanut vapakalastus, vaan Inarinjärvellä 80-90 -luvuilla sallittu ryöstötroolaus.

Oheisessa uutislähetyksessä (56 s. eteenpäin) haastateltu Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Ari Savikko kertoo, että nytkään todellinen huolenaihe ei olisi vapakalastus Inarinjärveen laskevilla joilla. Kaikuluotaintutkimusten mukaan Juutuanjokeen nousee seitsemäntuhatta taimenta vuodessa, ja näistä turistien ja paikallisten vavat nostavat vain 200-300 kalaa.

Erityisen järjenköyhää asiassa on, että Metsähallituksen rajoituksissa ei ole mitään logiikkaa. Paikallinen, jolla ei ole oikeutta heittää perhoa Juutuanjokeen, saa kuitenkin täysin laillisesti mennä 400 metrin päähän Juutuanjoen vesistön kalastusalueiden väliin jäävälle Solojärvelle tai Inarinjärvelle ja laskea näihin pyydyksiä. Kukin kuntalainen saa 20 pyydysmerkkiä Inarinjärveen tai 10 merkkiä muihin vesistöihin, ja kutakin pyydysmerkkiä kohden saa veteen laskea enintään 60-metrisen verkon, kolme katiskaa tai pitkänsiiman, jossa on maksimissaan 100 koukkua.

Jos jokainen kuntalainen käyttäisi tämän mahdollisuutensa, ei Inarinjärveen laskevilla joilla uisi enää edes alimittaista vesikirppua.