Urheaa yrittäjyyttä: Alppilan Kenkä
Päivän Byrokraatti kävi tänään kenkäostoksilla kaupassa, jossa on asioinut jo parin vuosikymmenen ajan. Haluankin kertoa teille sen kauppiaasta esimerkkinä sitkeästä yrittäjyydestä.
Tarina koskee Alppilan Kenkää, joka on perinteinen kivijalkakauppa hieman Helsingin ydinkeskustan ulkopuolella, stadilaisten hyvin tunteman Brahen kentän kupeessa. Kaupalla on historiaa jo puoli vuosisataa, josta suurin osa nykyisen yrittäjän, ja sitä ennen hänen vanhempiensa ylläpitämänä. Jossain vaiheessa liike oli suorastaan Päivän Byrokraatin hovihankkija, sillä esimerkiksi Lloydin pukukengät löysin aikanaan ensimmäisen kerran juuri tästä liikkeestä.
Tulin kenkäostosten lomassa jutelleeksi vuosien varrella tutuksi tulleen kauppiaan kanssa ja kuulin, kuinka vaikeita viime vuodet ovat olleet. 2008 alkanut lama ja korkeat verot ovat syöneet ihmisten ostovoiman, eikä kenkäostoksiin ole tahtonut enää löytyä rahaa. Ymmärtäähän sen. Jos rahat riittävät juuri ja juuri asuntolainan lyhentämiseen ja perheen aamupuuroon, jalkaan kelvannee vähemmänkin kiiltävä popo.
Ilmiö on sikäli tuttu, että kurjistuminen alkaa vasemmistolaisissa talousjärjestelmissä aina samalla tavalla. Ensin tingitään ylellisyyksistä, sitten jo välttämättömyyksistä ja kohta raha ei riitä edes talojen ja ympäristön ylläpitoon. Siten kaikesta tulee vähitellen rapistunutta, vanhaa ja harmaata. Tai siis “aitoa”, kuten markkinatalouden vastustajat asian romantisoivat.
Tarinassamme Alppilan Kengän kauppias olisi selvinnyt vielä talouden kurjistumisesta suorin selin, mutta pahaksi onneksi kesken vaikeuksien piti löytää rahaa myös kiinteistön julkisivuremonttiin ja pariin muuhun yllättävään kuluun. Niinpä mustat numerot muuttuivat tilikirjassa punaisiksi ja yrittäjän arjesta tuli selviytymistaistelu.
Tavallinen palkansaaja – saati sitten leppoisaa elämää viettelevä virkamies – eivät saata kuvitellakaan sitä turvattomuutta, missä yrittäjä elää. Mitään turvaverkkoa ei ole, ja yksin yrittäjän onnistumisen varassa on paitsi perheen elatus, myös työntekijöiden hyvinvointi. Onneksi yrittäjät ovat sitkeitä. Niin myös esimerkkitapauksemme.
Ylitsepääsemättömältä vaikuttavasta haasteesta mentiin yli, kun kauppias päätti rohkeasti myydä kotinsa ja investoida rahat yrityksensä pelastamiseen. Riskinotto kannatti, sillä nyt pitkästä aikaa kauppa kannattaa taas ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Hyvä niin, sillä Päivän Byrokraatti tarvitsee kenkänsä!
Tämä tarina sitkeästä yrittäjästä on myös Päivän Byrokraatin kädenojennus hyvälle miehelle ja rautaiselle ammattilaiselle kenkäkaupan tiskin takana. Mikäli käy niin onnellisesti, että juttumme myötä joku lukijamme löytää tiensä kaupungin mukavimpaan kenkäkauppaan, voittajia ovat paitsi suomalainen yrittäjyys, myös tuo lukija, joka pääsee nauttimaan Alppilan Kengän 50-vuotisalennuksista.
Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Emme myöskään tiedä, yhtyykö kauppias poliittisiin mielipiteisiimme, joten älkää moittiko ainakaan häntä niistä! ;)
Alppilan Kenkä, Porvoonkatu 15
Tuttu kauppa ja samaa mieltä! Monesti ollut sitä paitsi aika nätit tytöt myyjinä…
Hyvä juttu. :)
Oi! Alppilan Kengassa on kayty jo kakarana ostoksilla 40 vuotta sitten ja myohemmin nuorena stadiaisena. Nostagiaa!
Stadin ainoa kauppa josta saa koko Sebagon valikoiman, ja jos hyllystä on loppu myy kauppias ikkunasta tai nukelta kengät jalasta. rspct!
Ja itse henkilökohtaisesti käyn ostamassa Lloydini sieltä. Jostain syystä aina parempi ja paremmalla maulla hankittu valikoima kuin muissa Lloydia myyvissä kaupoissa.