PB: Suomi100

Palkintokomitea onnittelee 100 vuoden ikään ehtinyttä Suomi-neitoa antamalla lahjaksi visakoivusta Virossa valmistetun Päivän Byrokraatti -palkinnon.

Yleensä satavuotiaalle pidetään juhlavia ja hymisteleviä puheita, joista ei arvostelevaa sanaa löydä, mutta arvokkain lahjamme, jonka me voimme antaa sinulle Suomi-neito, on suorapuheisuus. Joskus vain on suurinta rakkautta kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat.

Ja sinulla, rakas Suomi-neito, ei mene kovin hyvin.

Olet kovia kokenut ja viimeisen karhuhyökkäyksen jäljiltä yksikätinen sekä mekkosi menettänyt. Silti et ymmärrä huolehtia turvallisuudestasi, etkä huoli suojelusta ystäviltä, jotka sitä tarjoavat. Jakomielisesti sinä jopa yrität selittää karhun kaveriksesi, ja uskot, että karhu ei puraise uudelleen, jos sinä et sitä uhkaa. Rakas Suomi-neito, ei karhu oikeasti luule, että sinä rimpula voisit koskaan olla mikään uhka. Pedot vaan puhuvat pehmoisia, eikä niitä pidä arvostella sanojensa, vaan tekojensa pohjalta.

Mutta nyt kun karhu raatelee muita reviirinsä asukkeja, ei sinulla ole sen suhteen välitöntä vaaraa. Meitä huolestuttaa paljon enemmän, miten sinulla menee taloudellisesti. Kehitys ei näytä kovin hyvältä ja sinulla on paljon loisiakin.

Oletko kuullut sellaisesta termistä kuin ”dead cat bounce”? No, se on peräisin rahoitusmarkkinoilta, ja tarkoittaa sutkausta, jonka mukaan ”kuollut kissakin hypähtää asfaltista hieman, kun sen pudottaa katuun tarpeeksi korkealta”. Sinun taloutesi hiljattainen pieni suhdannepyrähdys on juuri tällainen kuolleen kissan ponnahdus.

Ikävä kertoa totuus, mutta samaan aikaan, kun Suomi on kärvistellyt pudotuksessa tai korkeintaan seissyt paikallaan vuodesta 2008 lähtien, muu maailmantalous on kasvanut kovaa vauhtia jo vuodesta 2009. Samanaikaisesti maailman pörssien yleisindeksit ovat karkeasti mitattuna 3-4 -kertaistuneet. Se, että sinä saat vasta 2017, aivan kasvusyklin lopulla, aikaiseksi muutaman positiivisen luvun, ei ole mikään erityinen saavutus.

Päinvastoin, pitää ihmetellä, että näissä olosuhteissa sitä ei ole tullut onnettomallakaan talouspolitiikalla jo aiemmin: korkotaso on ollut pitkään ennätyksellisen elvyttävä, raaka-aineiden kuten öljyn, metallien ja sähkön hinnat ovat viihtyneet suhteellisen alhaisella tasolla ja lisäksi tärkeimpien vientimarkkinoidemme talouskasvu on jo pitkään ollut vahvasti noususuuntainen.

En halua loukata, mutta kyllähän sinä Suomi-neito olet aktiivisesti tehnyt kaiken mahdollisen tuhotaksesi oman taloutesi. Mikä tuo työehtosopimusten yleissitovuuskin on? Miksi sinun pitää kehittää näitä omia pikku ideoitasi, vaikka ne kaikkialla muualla maailmassa todetaan huonoksi, ja hirttäytyä niihin, vaikka sokea Reettakin näkee, että omintakeisesta järjestelmästä on pelkkää haittaa? Eihän sinulla vain ole alkava dementia?

Ja se julkinen sektorisi. Voi luoja. Tiedätkö, ei sinulla oikeasti ole varaa tällaiseen tuhlaukseen. Vaikka sinulla on lähes maailman korkeimmat verot, eivät kerätyt verotulot riitä lähellekään siihen, mitä sinun julkishallintosi kuluttaa erilaisiin turhanpäiväisiin toimintoihin. Juttelin sinua hoitavien ekonomistien kanssa, ja heillä on harvinaisen suuri yhteisymmärrys siitä, että etuusperusteinen julkisen talouden kustannuspaine on vain voimakkaasti kasvamassa tulevalla vuosikymmenellä.

Miten sinut saisi ymmärtämään tämän? Kuulostaa siltä, että ”jakovara” houkuttaa sinua enemmän, ja että vaikka kuinka yritän kertoa sinulle realiteetteja, haluat taas hyvittää ”Sari Sairaanhoitajaa” palkankorotuksilla ja keksiä vain joukon uusia hyviä tarkoituksia, mihin verovaroja voisi käyttää. Sairaushan tuo on. Katso nyt syvälle silmiini, kun kerron sinulle tämän – sinä elät jo nyt velaksi. Ei sinulla ole varaa tähän.

Kyllähän me sen ymmärrämme, että julkisella sektorillasi on myös paljon tarpeellisia ihmisiä erilaisissa hyödyllisissä ammateissa. Opettajat, sairaanhoitajat, lääkärit, vanhustenhuoltohenkilöt, poliisit, palomiehet ja sotilaat ovat tietenkin kaikki niitä tekeviä käsiä, joiden työn varaan sinun hyvinvointisi on aina perustunut, ja tuleekin perustua.

Ongelmallista on vain se, että sinä et rakas Suomi-neito huomaa, että näissä arkista kädentyötä vaativissa tehtävissä on enää yhä harvempi julkisen sektorin työntekijä. Julkinen sektori on paisunut kuin pullataikina täysin tarpeettomiin tehtäviin ja sellaiseen paperinpyöritykseen, josta saattaa olla yhteiskunnalle jopa suurempaa haittaa kuin hyötyä. Vaikka tietty määrä hallintoakin toki tarvitaan, luvut alkavat olla aivan epäsuhteessa. Laskelmia on tehnyt esimerkiksi KHT Pauli Vahtera, jonka arviossa hyödyllisiä käytännön työn suorittajia taisi olla suuntaa antavasti noin 250 000 henkilöä, mutta julkisen sektorin koko palkkalista ylsi yli 650 tuhanteen.

Mitä sinä oikein puuhaat, Suomi-neito? Tämähän tarkoittaa vain sitä, että yhä useampi julkisen sektorin palkollinen on se kafkamainen byrokraatti, esimies tai johtaja, jonka tehtävänä on miettiä sitä, mitä suorittavan portaan henkilöstön tulisi ja olisi soveliasta tehdä. Heitä on niin paljon, että poliitikot kalastelevat heidän ääniään ja vaikka tuo porukka vetää kaikki konkurssiin, heidän työpaikkoihinsa koskeminen on silti poliittinen mahdottomuus.

Nykyinen pääministerisikin näyttää siirtyneen kosiskelemaan tätä porukkaa. Ja voi turkasen turkanen mihin se johti. JHL:n puheenjohtajakin tarttui välittömästi pääministerin löysiin puheisiin ja julisti jäsenistölleen: ”Hyviä uutisia maan hallitukselta ennen kunta-alan sopimusneuvottelujen alkua. Nyt on varaa palkankorotuksiin.”

Kai sinä ymmärrät, mitä tapahtuu maalle, jossa poliittiset helppoheikit määräävät palkankorotuksista? Etkö oppinut mitään Jyrki Kataisesta ja hänen täysin edesvastuuttomista ”tasa-arvo-tupo” -puheistaan?

Tämä on nyt vähän monologi, rakas Suomi-neito, kun et sinä näytä vastaavan huoleemme, mutta kyllä minä ihmettelen sitäkin, että mihin on muutamassa vuodessa kadonnut pääministeri Sipilän liikemiesvaisto ja talousosaaminen?

Olisiko Juha Sipilä, ”the yritysjohtaja”, oikeasti lähtenyt omissa yrityksissään ajamaan palkankorotuksia tilanteessa, jossa firma on tehnyt persnettoa viimeiset 9 vuotta? Firmassa, jossa liikevoittoprosentti on jatkuvasti pakkasella suurin piirtein 5-10 %? Firmassa, jossa liikevaihto saadaan aikaan ”asiakkaita” eli veronmaksajia pakottamalla ja jossa merkittävä osa firman palkansaajista on äänestämässä toimitusjohtajaa ja sen johtoryhmää säännöllisesti valtaan sillä perusteella, miltä johdettu liiketoiminta sen työntekijöiden perspektiivistä näyttää? Firmassa, jonka päivittäinen operatiivinen rahoitus perustuu pitkälti siihen, mitä äänestysoikeudettomat ja syntymättömät lapset aikanaan pystyvät verojen muodossa valtiolle maksamaan, jotta firmaan kertyneet velat voitaisiin mitenkään maksaa takaisin?

En minä väitä sinua huonoksi naiseksi, rakas Suomi-neito, mutta sieltä alushameesi helmasta kuitenkin juuri tämänkaltaista firmaa näyttää pyörittävän toimitusjohtaja Juha Sipilä. Ja hän on kyllä ilmeisen kykenemätön toteuttamaan kestävää ja vastuullista muutosta firman talouteen.

Se on sääli, sillä Juha Sipilän vaalilupauksissa oli valtava määrä lupauksia muutoksesta. Mekin palkintokomiteassa uskoimme niihin, ja muutoksen agendalla hänet huudettiin valtaan. On uskomatonta, että vallan saatuaan hän ei kuitenkaan uskalla käyttää sitä. Miksi satojen miljoonien omaisuuden kerännyt mies on ylipäätään huolissaan poliittisesta tulevaisuudestaan? Miksi hän ei vaan vie läpi uudistusta, jota kansakin tukee?

Sipilällä oli jo kautensa alussa kerran kuristusote ay-liikkeestä, mutta sitten jokin pelästytti hänet ja hän päästi irti. Nyt kaikki tuntevat Sipilän miehenä, joka pelästyy ensimmäisestäkin poikkeavasta sanasta, ja joka ei siksi saa enää mitään hankkeitaan läpi.

Ei siksi, että vaihtoehdot olisivat yhtään parempia. Vasemmistohallitus valitsisi vielä paljon suoremman tien helvettiin.

Mutta, kai juhlapuheeseen pitää yrittää löytää jotain positiivistakin, joten katsellaanpa yhdessä tarkemmin tätä kulunutta vaalikautta – löytyisikö sieltä jotain lääkkeitä ongelmiisi, rakas Suomi-neito? Mitä uudistuksia ”reformihallituksemme” on aidosti saanut aikaan? Me Päivän Byrokraatissa pystyimme nopeasti listaamaan ainakin seuraavat kansalaisten elämään ja taloudelliseen toimeliaisuuteen liittyvät paljon rummutetut uudistukset.

Hyviä uudistuksia näyttäisivät olevan:

• Parkkikiekkojen vapauttaminen muoto- ja värisääntelystä

• Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen

• Taksiliiketoiminnan tiettyjen rajoitusten purkaminen

• Rautatieliikenteen vapauttaminen kilpailulle

Suurimmasta osasta hyviä uudistuksia näyttää vastanneen Anne Berner. Väärään suuntaan taas mennään, tai ainakin seisotaan paikallaan, näillä seuraavilla uudistuksilla:

• Väliaikaisten veronkorotusten, eli etupäässä solidaarisuus/kaunaveron jatkaminen (ts. kireämmän progression betonointi)

• SOTE-uudistus, jossa hallintoon ollaan lisäämässä välihallintoporras, jonka tehtävistä noin puolet liittyy maatalouteen. Perustettavia maakuntia luonnollisesti pitää olla aivan helvetillinen määrä, jotta maakuntasatraapeille on töitä.

• Kilpailukykysopimus, joka käytännössä tuhosi mahdollisuudet uudistaa Suomen työmarkkinoita, ja joka toteutettiin siten, että työpaikoilla tosiasiallisesti lisättiin byrokratiaa.

• Innovaatiosetelikokeilu, josta voi lukea lisää myös Päivän Byrokraatin aiemmasta kirjoituksesta.

• Hankintalainsäädännön kokonaisuudistus. Kuka edes tietää, mitä tällä aidosti uudistettiin?

Eikä tuo hallituksen loppukausikaan näytä kummoisia lupaavan. Toiveajattelusta ja lillukanvarsien nypläämisestä voi lukea lisää hallituksen toimintasuunnitelmasta vuosille 2017-2019.

Rakas Suomi-neito, jokainen vähänkin lukutaitoinen voi todeta, että nykyinen hallituksesi tulee vielä nostamaan julkisia menoja oikein rankalla kädellä. Eikä se edes jää tähän hallituskauteen, sillä monet professorit, mm. Matti Virén ovat tuoneet esille huolensa siitä, että luvatut SOTE-säästöt ovat tosiasiallisesti täyttä haihattelua ja että 18 maakunnan välihallintohimmeli – Jan Vapaavuoren sanoin – on enemmänkin Keskustan maakuntakusetus kuin maakuntauudistus.

Voi luoja, mitä me sinun kanssasi oikein teemme. Ei sinua saa rukkapieni kuntoon kasvattamalla julkisia menoja ja ottamalla lisää velkaa, etkä sinä myöskään oikein ymmärrä, että nyt pitäisi vihdoin luopua holhouksesta ja valtion roolista joka pahuksen elämänalalla. Kyllä me sinusta pidämme, mutta monesti olisi silti parempi, kun vain seisoisit taka-alalla, ja antaisit meidän tehdä (laissez-nous faire).

Älä nyt suutu, mutta siksi meistä palkintokomitealaisista moni onkin muuttanut. On paljon maita, jotka eivät yhtä maanisesti tarjoa apuaan pyytämättä joka helkutin asiaan, ja lähetä siitä tolkutonta laskua veropäivänä. Me tulemme kyllä takaisin, jos sinä vähän muutat tapojasi.

Se vaan ei nyt pelkillä korupuheilla eikä komiteamietinnöillä onnistu. Nyt tarvitaan poliitikkoja, jotka ovat valmiita tuhrimaan kätensä työntämällä ne saveen ja tekemään niitä kipeitä päätöksiä, joita tässä tilanteessa tarvitaan.

Kaikesta huolimatta, oikein hyvää syntymäpäivää sinulle, rakas Suomi-neito. Ota nämä neuvot vastaan, niin sinä näet vielä toisetkin 100 vuotta. Elä ja kukoista!