4
syys
2021

Covid-19: Aika palata normaaliin

Päivän Antibyrokraatti -palkinnon saa Tanskan kuningaskunta, jonka hallitus ilmoitti maan luopuvan koronarajoituksista, koska 10.9.2021 lähtien epidemiaa ei enää luokitella yhteiskunnalliselle kriittiseksi taudiksi. 

 

Sen kummemmin asiaa selvittelemättä, Tanskan ratkaisussa lienee kyse samantyyppisestä perusoikeuksien suojaa koskevasta arvioinnista kuin Suomen perustuslain sisältämä välttämättömyyskriteeri. Perustuslain 23 §:n 1 momentin mukaan:

 

Perusoikeuksista voidaan säätää lailla tai laissa erityisestä syystä säädetyn ja soveltamisalaltaan täsmällisesti rajatun valtuuden nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Lailla on kuitenkin säädettävä tilapäisten poikkeusten perusteet.”

 

Aivan samalla tavalla kuin Tanska on päätynyt pitämään koronaepidemiaa ei-kriittisenä, myös Suomen tulisi tarkastella uudelleen rajoitustoimien välttämättömyyttä. Syynä on tietenkin rokotteiden antama suoja.

 

* * *

 

Suomessa jo yli neljä miljoonaa ihmistä on saanut ensimmäisen rokoteannoksen. Toisen annoksen saaneita on 2,8 miljoonaa. Rokotukset kattavat jo nyt kaikki riskiryhmät ja pian aikuisväestöstä kaikki ne, jotka rokotteen haluavat ottaa. Aiempia virusvariantteja vastaan rokotteet olisivat olleet jopa niin tehokkaita, että epidemia olisi tällä rokotekattavuudella tukahtunut. Deltavarianttia vastaan leviämistä ei nykyisellä rokotesukupolvella saada estettyä, mutta täysi rokotussarja on kuitenkin tehokas suoja taudin vakavaa muotoa vastaan.

 

Tätä mieltä on myös Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet, jonka mukaan tuplarokotetut voivat palailla normaaliin, vanhaan arkeen: ”Jos täysin rokotettuna ei voi elää normaalisti, niin sitten ei voi varmaan koskaan elää normaalisti”.  

 

Riskiä kantavat enää lähinnä ne, jotka omasta valinnastaan ovat ottamatta rokotetta. Vaarallinen pandemia muuttui foliohattujen epidemiaksi.

 

Sivumennen todeten, Tanska lakkauttaa myös koronapassin, jota Suomen vasemmistohallitus vasta suunnittelee. Ei sille mitään tarvetta enää olekaan. On turha enää rajoittaa ihmisten vapautta sellaisen viruksen vuoksi, jonka aiheuttamalta taudilta kaikki halukkaat voivat suojautua.

 

Aiemmin passille toki olisi voinut ollakin tarvetta – samoin kuin monille muille toimille. Jos Suomi ei olisi sinisilmäisesti luottanut pelkkiin EU:n yhteishankintoihin, vaan olisi ostanut rokotteita Tanskan tavoin myös suoraan, olisi rokotekattavuus saatu paljon nopeammin riittäviin lukemiin. Samaten jos Suomi olisi hoitanut rajaturvallisuuden asianmukaisesti, ei talous olisi ottanut niin suurta iskua kuin nyt on nähty. Suuria yksittäisiä rajojen yli laajenneita epidemia-aaltoja ovat olleet mm. Lappeenranta 02/2020, Turku 01/2021 ja Pietari 06/2021. Yhdestäkään kerrasta ei ole opittu mitään.

 

Törkein tapaus oli, kun STM kielsi helmikuussa 2020 Eksoten hoitohenkilöstöä menemästä Lappeenrannassa Italian lentoja vastaan. Hoitohenkilöstön sijaan matkustajia oli vastassa nippu A4-monisteita.

 

* * *

 

Fiksusti toimivan Tanskan kanssa vastakkaista ääripäätä edustaa Uusi-Seelanti, jonka vasemmistolainen pääministeri Jacinda Ardern ilmoitti rajoitusten olevan ikuisia: ”Maan rajat eivät ikinä palaa normaalitilaan”. Myös Australia on vienyt perusvapauksien rajoittamisen äärimmilleen. Olot muistuttavat lähes poliisivaltiota, ja voimankäyttö rajoituksia rikkovia kohtaan tuntuu kohtuuttomalta.

 

Kyllähän mekin kannatimme epidemian alussa lyhyttä lockdownia tartunta-aallon tukahduttamiseksi, mutta siitä olisi ollut apua vain, jos Suomi olisi samalla huolehtinut rajakontrollista. Nyt kun rokotteet ovat jo tarjolla, ulkonaliikkumiskielloissa ei ole enää mitään mieltä.

 

Päivän Byrokraatin palkintokomitealle anglosaksisten maiden olematon perusoikeussuoja on tullut yllätyksenä ja pettymyksenä. Hylätty arvosana. Siinä suhteessa Pohjoismaille on pakko antaa tunnustusta: me huolehdimme ihmisten vapauksista paremmin.

 

Tosin ei välttämättä vasemmistomme ansiosta. Myös Suomessa vasenta laitaa edustava ministeri Krista Kiuru (sdp) on vannonut ikuisten rajoitusten nimiin ja kerran rakennetun kontrollin höllääminen näyttää olevan ministereillemme vastenmielistä. Ehkä vasemmistolaisuuteen on sisään rakennettu tarve kontrolloida ihmisiä.

 

Hieman pelottavaa on se, että monilla näistä toimista on panikoituneen kansan hyväksyntä. Tavoittelemme nollariskiä. Kuitenkin Suomessa on todennäköisepää joutua sairaalaan liikenneonnettomuuden kuin koronainfektion seurauksena.

 

* * *

 

Talouden vapaudesta on Suomessa huolehdittu muita vapauksia huonommin. Monille toimialoille asetetut rajoitukset ovat kryptoniittia työllisyydelle ja talouskasvulle. Tähän liittyen tulisi muistaa, että myös yritysten toiminnalle asetetut rajoitukset ovat perusvapauksien rajoituksia – taloudellista toimintaa on tarkoitettu suojaamaan perustuslain 18 §:ssä säädetty elinkeinovapaus ja oikeus työhön.

 

Kun toimintarajoituksista säädettiin, perusteluna käytettiin koronan levinneisyyslukuja. Nyt tuo mittari ei ole enää relevantti, koska taudin vakavalta muodolta on mahdollista suojautua rokotteella. Käytettävien mittareiden tulisikin tätä nykyä seurata sairaalahoitoon joutuneita vakavia tapauksia ja erityisesti tehohoitokapasiteetin riittävyyttä.

 

Näiden mittarien perusteella rajoituksille ei ole enää tarvetta, eivätkä ne varsinkaan ole välttämättömiä. Koska välttämättömyyskriteeri ei täyty, voidaan sanoa jopa, että voimassa olevat rajoitukset ovat mahdollisesti tai jopa todennäköisesti perustuslain vastaisia.

 

Viivästely rajoitusten purkamisessa ei ole mikään pikkujuttu, sillä yrityksille ja niiden omistajille aiheutettu vahinko ei katoa hetkessä, vaan jäljet näkyvät pitkään taloudessamme.

 

* * *

 

Yksi rajoituksista raskaimmin kärsivistä aloista on matkailu- ja ravintola-ala. Yökerhotyyppisessä liiketoiminnassa toimivat yritykset ovat menettäneet liikevaihtonsa lähes kokonaan, mutta myös muut alan yritykset ovat pulassa.

 

Esimerkiksi hotelli- ja ravintolatoimintaa pyörittävä Scandic Hotels menetti vuonna 2020 lähes kaksi kolmannesta liikevaihdostaan (2019: 430 milj. eur, 2020: 164 milj. eur) Tällaista iskua vastaan ei voi suojautua minkäänlaisilla sopeutuksilla. Kiinteät kulut ovat niin suuret, että vaikka yritys tekisi mitä, se sukeltaa väistämättä pakkaselle. Niin myös Scandicin tapauksessa. Vuoden 2019 liki 70 miljoonan euron käyttökate romahti vuonna 2020 jopa 47 miljoonaa miinukselle.

 

Miksi käytämme Scandicia esimerkkinä? Siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden vertailla Suomea ja Ruotsia. Scandicilla on molemmissa maissa täsmälleen samanlaista liiketoimintaa, samassa kokoluokassa. Ennen koronaa Scandicin liikevaihto oli Ruotsissa n. 1,5 x Suomen Scandicin liikevaihto, eli suhteessa maan väkilukuun ketju on molemmissa maissa samansuuruinen. Tuet Ruotsissa ovat turvanneet liiketoiminnan jatkoa huomattavasti paremmin kuin Suomessa.

 

Ruotsin Scandic sai vuonna 2020 koronatukea n. 33 miljoonaa euroa, Suomen sisaryhtiö 1,8 miljoonaa euroa. Ruotsin myöntämä tuki on peräti 18-kertainen, vaikka rajoitukset ja niistä aiheutuva haitta liiketoiminnalle ovat olleet Suomea pienempiä. Suomen antama tuki kattaa yhtiölle aiheutuneista tappioista vaatimattomat 2,6 prosenttia.

 

* * *

 

Normaalisti Päivän Byrokraatti ei tietenkään huutelisi minkäänlaisten yritystukien perään, mutta koronarajoitukset muodostavat poikkeustilanteen. Kyse ei ole normaalin liiketoimintariskin toteutumisesta, vaan hotellit ja ravintolat on lailla määrätty rajoittamaan liiketoimintaansa sen vuoksi, että me kaikki olisimme turvassa.

 

Kustannus siitä, että yksi määrätään luopumaan elannostaan toisten suojelemiseksi, kuuluisi jakaa määräyksestä hyötyjien, eli koko yhteiskunnan kesken. On täysin perusteltua sanoa, että kyseessä ei ole edes tuki, vaan korvaus.

 

Väitämme, että yritysten toiminnan kieltäminen ilman käypää korvausta saattaa jopa rikkoa perustuslain 15 §:ssä säädettyä omaisuuden suojaa: ”Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.”

 

* * *

 

Suomalaisten yritysten kurja tilanne ei johdu siitä, etteikö Suomi olisi käyttänyt rahaa. Kyllä on, ja reippaasti. Suomen valtio on ottanut koronan varjolla reippaasti yli 20 miljardia velkaa, mutta yrityssektorin oikein suunnatun auttamisen sijaan maamme on käyttänyt varat luodakseen löysää kuntasektorille, nostaakseen pysyviä julkisia kuluja, ylläpitääkseen veronmaksajien rahalla pyörivää kolmatta sektoria ja tukeakseen hyviä hakemusten kirjoittajia. Yhtenä erikoisimmista esimerkeistä eräs blogisti, joka kävi kuittaamassa satatuhatta euroa. Eikä se ollut edes Päivän Byrokraatti.

 

Ilmeisesti kyse on vasemmistohallituksen aatteellisesta inhosta yritysmaailmaa ja yksityistä sektoria kohtaan. Ravintola-, tapahtuma- ja kulttuurialoja on lyöty vailla lääketieteellistä perustetta, eli ideologisin perustein. Ja lyödään edelleen. Tässä esimerkkinä mm. urheilun ja teatterien rajoitusten valtavat erot.

 

Ruotsin demarihallitus ei pode samaa inhoa. Ruotsi on kohdentanut rahaa koronasta eniten kärsineille aloille ja elvyttänyt taloutta huomattavilla veronkevennyksillä. Ruotsi on keventänyt työn verotusta miljardeilla euroilla, korottanut kotitalousvähennyksen määrää, helpottanut työnantajan sivukuluja nuorten työntekijöiden osalta ja antanut investoinneista ylimääräisen hyvityksen yritysverotukseen.

 

Silti (ja ehkä siksi) Ruotsi on velkaantunut maltillisemmin kuin Suomi. Vuonna 2019 maan julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 35,2 prosenttia (Suomi 44,2 %) ja vuotta myöhemmin 42,6 prosenttia (Suomi 53,1 %). Vuonna 2021 Ruotsin velkasuhde on ilmeisesti kääntymässä jo laskuun, Suomessa nousu jatkuu.

 

* * *

 

Mitä alimitoitetuista tuista aiheutuu? No muun muassa se, että suomalaisten yritysten taseet ovat nyt tyhjentyneet ja ne kärvistelevät henkitoreissaan. Alan yrityksillä ei ole enää investointi- eikä riskinottokykyä, ja markkinamme ovat puolustuskyvyttömiä valtauskohteita paremmassa kunnossa oleville ulkomaisille kilpailijoille. Kotimainen yrittäjyys on vaarassa.

 

Suomessa ravintola-ala olisi jo syksyllä 2020 tarvinnut tuekseen 350 miljoonan euron paketin, mutta siitä toteutui vain pieni osa. Viinien ulosmyynnin salliminen olisi myös ollut alalle iso apu varastojen tyhjentämisessä, mutta se ei hallituspuolueille käynyt, koska alkoholi. Nytkin ravintola-alaa voisi auttaa esimerkiksi laskemalla alkoholin arvonlisäveron ruoan kanssa samalle tasolle, mutta sekään ei vasemmistolle tai keskustalle käy, koska alkoholi.

 

Tämä on tosi iso asia. Ravintola-alalla työskentelee 90 000 ihmistä ja hotellit mukaan lukien noin 140 000 ihmistä. Välittömät vaikutukset koskevat paitsi näitä ihmisiä, myös heidän perheitään.

 

Vaikutukset ulottuvat myös majoitus- ja ravintola-alan ulkopuolelle. Liike-elämän intressien hylkääminen luo Suomesta kuvan huonona sijaintipaikkana yrityksille. Toisin ilmaistuna, Suomen maariski on huomattavan suuri. Yrittäjien virta Suomesta ulos jatkuu.

 

Vähintä, mitä tässä vaiheessa voi vielä tehdä, olisi palata pikaisesti normaaliin. Annetaan yritysten toimia ja työllistää, annetaan eurojen taas kiertää taloudessamme. Korona on rokotesuojan myötä enää pikkuriesa, me pystymme elämään sen kanssa.

 

 

Kansikuva: Wikipedia Commons

Saatat tykätä myös

PB: Hallitus noudattaa asiantuntijasuosituksia – paitsi jos ne eivät miellytä
PB: Helsingin Sanomien käyttämä terminologia pyrkii muokkaamaan ajatteluanne
PB: Suomi lipsuu Itä-Euroopan varallisuusryhmään
PB: Elpymisrahasto

Kommentoi