PAB: EU-komissio puolustamassa suomalaisten kansalaisvapauksia
Päivän Antibyrokraatti -palkinto tuplana jäillä kaadetaan asetelman tietty kummallisuus tiedostaen Euroopan Unionin komissiolle, joka on maanantaina 8.10.2018 antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa tyrmännyt sosiaali- ja terveysministeriön haaveet kieltää alkoholin etämyynti.
Suomi kiirehti heinäkuussa notifioimaan KKO:n ns. Visnapuu-tuomion jälkeen esityksen, jossa yli 2,8 prosenttia alkoholia sisältävien juomien etämyynti Suomeen sekä tähän liittyvä maahantuonti kiellettäisiin.
Aihepiiriin perehtyneet palkintokomitean jäsenet kiinnittivät jo tuolloin huomiota STM:n esittämiin perusteluihin, joiden mukaan Visnapuu-tuomio muka tarkoittaisi samalla, että kaikki etämyynti on kiellettyä. Epäselväksi on jäänyt, millä perusteella näin voi väittää, koska kuten KKO:sta on vahvistettu esimerkiksi Viini-lehdelle, tuomio alkoholirikoksesta annettiin luvattoman vähittäismyynnin perusteella. Koko tapaus ei siis edes käsitellyt etämyyntiä sen varsinaisessa muodossa, ja esimerkiksi maahantuontia koskeva osa teosta jätettiin kokonaan syyksi lukematta.
Komission yksityiskohtaisessa lausunnossa todetaan selkeästi, että esityksessä ehdotettu kielto on Euroopan Unionista tehdyn sopimuksen 34. artiklan vastainen, eikä komissio myöskään ole vakuuttunut siitä, että 36. artiklassa mainitut poikkeamisperusteet täyttyvät. Sosiaali- ja terveysministeriössä sepitettyjen perusteluiden mukaan etämyynti pitää saada kieltää, koska asialla on merkittäviä kansanterveysvaikutuksia.
Tällä hetkellä ilmeisesti vajaan prosentin verran kokonaiskulutuksesta oleva etämyynti on siis niin merkittävä kansanterveydellinen uhka, että sosiaali- ja terveysministeriön mukaan sen perusteella Suomi pitää voida kytkeä irti EU:n sisämarkkinoista.
Suomalaisten alkoholinkulutus on keskimäärin noin 10 litraa puhdasta alkoholia vuodessa henkeä kohti. Prosentti tästä on yksi desilitra. Määrä vastaa suunnilleen sitä alkoholimäärä, joka on yhdessä pullollisessa viiniä. Ja koska alkoholin suurkuluttajat vastaavat leijonanosasta koko väestön kulutuksesta, todellisen mediaanisuomalaisen kohdalla etämyydyn alkoholin osuus kulutuksesta vastannee todellisuudessa noin yhtä keskiolutpulloa.
Jokainen voi kuvitella, miten komission virkamiehet koettavat imeä poskia sisään ja purra huultaan tutkiessaan näennäisen vakavahenkisinä Suomen sosiaali- ja terveysministeriön kansanterveyshöpinöitä esimerkiksi näiden lukujen valossa.
Oma kysymyksensä on, että STM toisaalta väittää etämyynnin jo olevan kiellettyä. Siksi voi erikseen pohtia, miksi sitä sitten nyt haetaan kiellettäväksi. Kielletään varmuuden vuoksi kahteen kertaan?
Asian puhuvana päänä toimivan hallitusneuvos Ismo Tuomisen logiikka menee suunnilleen sillä juoksutuksella, että etämyynnin on oltava kiellettyä, koska muutenhan se olisi sallittua. Jos taas tämä mentäisiin julkisesti myöntämään, se tarkoittaisi, että Tuominen ja muutamat hänen kollegansa ovat viimeiset yhdeksän vuotta puhuneet lööperiä. Siis valehdelleet, muun muassa julkiselle sanalle, suurelle yleisölle, toisille viranomaisille, EU-komissiolle ja myös kotimaan päättäjille kuten eduskunnalle ja kulloisellekin peruspalveluministerille. Viimeksi Annika Saarikolle (kesk.). Eli etämyynti on kiellettyä (vaikkei ole), koska eihän se saa olla sallittua!
Ministeriön virkamiesten syöttämän informaation varassa toimiva Saarikko on sivumennen sanoen hankalahkossa välikädessä. Hän on tullut ministeriksi vasta äskettäin ja joutunut siksi olemaan ehkä tavallista enemmän virkamiesten esittämän informaation varassa. Jos Saarikolla olisi ollut enemmän avustajakuntaa tai aikaa itsellään, hänen olisi omakohtaisesti kannattanut tutustua esimerkiksi itse esittelemäänsä alkoholilakiin, siitä viime vuoden lopulla annettuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon, KKO:n Visnapuu-tuomion sisältöön ja muutamaan keskeiseen EU-oikeustapaukseen.
Päivän Byrokraatti jää seuraamaan sosiaali- ja terveysministeriön etämyynti-kujanjuoksua. Suuntaa sille näyttää alkoholiasioissa aiemminkin ansioitunut Keskustan kansanedustaja Pekka Puska, joka on rientänyt julkisuuteen vähättelemään komission yksityiskohtaisen lausunnon merkitystä. Puskan mukaan se on virkamiehen lähettämä, ehkä korkeintaan toiveeksi tai ehdotukseksi tulkittava kirjelmä, joka ei velvoita Suomea mihinkään.
Elämäntyöpalkinnon Päivän Byrokraatilta jo saanut Puska ottaa tässä aika rohkean lähestymistavan, sillä Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258. artiklan mukaan komissio voi viedä jäsenvaltion tuomioistuimeen, mikäli se jättää huomiotta lausunnossa esitetyt näkemykset.
Tämä lukee myös komission lausunnossa, johon Puskalla ei ehkä ole ollut aikaa tutustua, kuten ei ilmeisesti Saarikollakaan.
HS 9.10.2018
IL 9.10.2018
IS 9.10.2018
Verkkouutiset 10.10.2018
Viini 5.7.2018
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Tää on sama juttu ku kameratolppatutkien kans. Parantaa liikenneturvallisuutta. Jees jees…
On jotenkin runollista, kuinka jopa Pekka Puska on tämän etämyyntiapokalypsin uhatessa havahtunut Suomen alkoholimonopolin aiheuttamaan yhdenvertaisuusongelmaan. Johtopäätös on vaan edelleen se, että pitää kieltää lisää, eikä suinkaan alkaa purkamaan kotimaista monopolia, joka saattaa oman maan kaupat eriarvoiseen asemaan ulkomaisten etämyyjien kanssa:
“Sen sijaan, jos ulkomaalaiset kaupat saisivat etämyydä suomalaisille yli 5,5 prosentin tuotteita, niin perustuslain mukaan sama oikeus pitäisi antaa myös suomalaisille kaupoille. Eli tämä merkitsisi täysin vapaata alkoholin myyntiä Suomessa – ja ‘Kossua kioskeista ja huoltoasemilta’.” Puska kertoo Vekkouutisille.
Kaunista katsottavaa on myös se kuinka kepeästi pieni valhe karkaa puritaanin huulilta. Hänhän siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa istuu näitä lakeja puimassa, joten heillähän on kaikki valta päättää, että yksityisenkin viinakaupan tulee olla Alkon kaltainen erillisliike, eikä kossua siis tarvitse tuoda kioskeihin tai huoltoasemille. Toki onhan Alkoilla jo pitkät perinteet esimerkiksi R-Kioskien ja ns. perhemarkettien _kylkeen_ sijoittumisesta, mutta tätä ei ehkä kannata Puskalle kertoa, koska siitä seuraavaa hepulia ei halua kukaan nähdä. Jos siis vaarallinen juoppo pääsee siihen kioskille harjoittamaan toista pahettaan, eli valtion hallinnoimaa uhkapelaamista, niin miksei tämä samalla voisi poiketa Alkossakin?
Ehkä haluaisinkin viedä tätä asiaa takaisin myös ihan sinne perusjuurille ja esittäisin kysymyksen, miten Alkon monopoli muka suojelee tätä kansaa viinanhimolta? Yksityiset viinakaupat noudattaisivat tasan samoja lakeja kuin Alkokin nykyisellään. Liiketila olisi oltava lain mukainen, se olisi auki silloin kun laki sallii, eikä sieltä esim. myytäisi viinaa juopuneille. Kaupat myös maksaisivat tasan samat verot valtiolle, kuten etämyyntiä harjoittavien ulkomaisten kauppojenkin tulee tehdä, jos haluavat toimittaa tuotteitaa Suomeen.
Sen voinemme ainakin todeta, ettei Alkon viinakauppa ole ainakaan sen vastuullisempaa, koska vastahan eräs ketjun liike kilpaili teekkarilauman kanssa siitä ehtivätkö nämä ostaa hyllyt tyhjäksi viinaksista. Alko vei voiton, alkoholia jäi vielä yli, mutta teekkarit lähtivät kotiin tuhansien alkoholilitrojen kanssa. Lehdille myymäläpäällikkö kehaisi, että tilanteeseen oli valmistauduttu ennakolta, eli oli varauduttu myymään niin paljon, kuin teekkarien lompakko vain kestää. Esimerkillistä toimintaa markkinatalouden näkökulmasta, mutta ei ehkä alkoholivalistusta jonkinlaisena nurkinkurisena sivutoimintanaan harrastavalta Alkolta.