PB: Ruotsidemarit haluavat maahanmuuton kuriin. Siis ne sosialidemokraatit.
Päivän Byrokraatti -palkinnon saavat Ruotsin sosialidemokraatit, jotka havahtuivat pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden maassa aiheuttamiin ongelmiin ja vaativat nyt tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Palkinto ei tule tästä havainnosta, vaan siitä, että edelliset pari vuosikymmentä sama johtopäätös on jäänyt tekemättä.
Ruotsin pääministeri Stefan Löfven piti muutama päivä sitten tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi Ruotsin ottaneen liikaa pakolaisia. Sosialidemokraatit ajavat sen vuoksi nyt maahanmuuttopolitiikkaan tuntuvia kiristyksiä. Maahan laskettavien turvapaikanhakijoiden määrää leikattaisiin radikaalisti, turvapaikanhakijat eivät saisi vapaasti valita asuinpaikkaansa, kielteisen päätöksen saaneiden poistamista maasta tehostettaisiin, eivätkä paperittomat saisi enää sosiaalitukia.
Ruotsin Maltillinen kokoomus eli Moderata samlingspartiet on jo aiemmin päätynyt samalle linjalle.
Molemmat puolueet ajoivat pitkään täysin päinvastaista politiikkaa, mutta tilanteen ovat muuttaneet melkeinpä eteläafrikkalaisiksi kohonneet rikosluvut, raiskausepidemia, kadulla lentävät käsikranaatit ja suuriin kaupunkeihin syntyneet no-go zonet, joihin jopa poliisi arkailee mennä. Yleinen tyytymättömyys on suurta, ja maahanmuuttokriittisiä ruotsidemokraatteja demonisoineet puolueet ovat joutuneet nielemään ylpeytensä ja omaksumaan identtisiä teemoja omaan politiikkaansa.
Kukaan ei uskalla enää esittää yhtä levottomia visioita kuin esimerkiksi keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf vuonna 2011. Hän kertoi tuolloin Ruotsissa olevan sijaa jopa 30 miljoonalle pakolaiselle.
Reagointi maahanmuuton seurauksiin on tapahtunut sangen myöhään, sillä demografinen mullistus lieveilmiöineen on ehtinyt jo pitkälle. Jotkut ovat ilmaisseet pelkonsa siitä, että etniset ruotsalaiset jäävät tulijoiden korkeamman lisääntyvyyden vuoksi vähemmistöksi omassa maassaan jopa siinäkin tapauksessa, että maahanmuutto loppuisi nyt kuin seinään. Perussuomalaisten mielipiteitä herättävä puheenjohtaja Jussi Halla-aho käyttää tästä raflaavaa nimitystä ”väestönvaihto”.
Päivän Byrokraatti halusi selvittää, mikä on totuus, ja pureutui siksi tarkasti Ruotsin tilastokeskuksen tarjoamiin lukuihin.
Ruotsin tilastokeskuksen lukujen mukaan maassa asui vuoden 2017 lopussa 10 120 242 henkeä. Näistä 8 243 192 (81,5 %) on syntynyt Ruotsissa. Sellaisia ruotsalaisia, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt Ruotsissa, oli 7 681 235 (75,9 %) ja vastaavasti Ruotsin tilastokeskuksen käyttämän määritelmän mukaisesti (molemmat vanhemmista syntyneet muualla kuin Ruotsissa) ulkomaalaistaustaisia oli 2 439 007 (24,1 %).
Jos käytetään tilastokeskuksen virallista määritelmää tiukempaa kriteeristöä, ja tarkastellaan ulkomaalaistaustaisina myös sellaisia henkilöitä, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt ulkomailla, ulkomaalaistaustaisten lukumäärä nousee 3 193 089:ään (31,6 %) ja vastaavasti ”alkuperäisten ruotsalaisten” lukumäärä laskee 6 927 153:een (68,5 %). Maahanmuuton sosiaalisia vaikutuksia tarkasteltaessa tämä ei kuitenkaan vaikuta järkevältä tarkastelutavalta, vaan tilastokeskuksen virallisen määritelmän mukainen tilastointi on relevantimpi.
Kysymys kuuluu, piileekö demografinen väestöpommi maahanmuuttajien lapsiluvuissa. Tällöin pitää tarkastella sitä, ovatko maahanmuuttajat – erityisesti ns. kolmansista maista tulleet – muuta väestöä nuorempia ja heidän perheensä monilapsisempia.
Syntyvyysluvuissa näkyy merkittävä ero siten, että Ruotsissa syntyneet naiset saavat keskimäärin 1,66 lasta, mutta Euroopan ulkopuolisista kehitysmaista (”low HDI excl. Europe”) muuttaneet keskimäärin 3,16. Rikkaista ja keskituloisista maista muuttavien lapsiluku on lähellä valtaväestön syntyvyyttä.
Tällä luvulla on merkitystä, sillä jos keskimääräinen lapsiluku on alle kahden, väestö kutistuu, ja jos lapsikuolleisuuden verran yli kahden, väestö kasvaa.
Köyhistä maista tulleita on Ruotsissa paljon, sillä ulkomailla syntyneistä yleisimpiin lähtömaihin kuuluvat mm. Syyria (172 258 henkilöä, 1,7 % koko väestöstä), Irak (141 000, 1,5 %), Iran (74 096, 0,7 %), Somalia (66 369, 0,7 %), Afganistan (43 991, 0,4 %), Eritrea (39 081, 0,4 %) ja Etiopia (19 358, 0,2 %).
Vertailun vuoksi, vielä vuonna 1990 Ruotsin suurimmat ulkomailla syntyneet ryhmät olivat suomalaiset (218 000, nyt 150 877, 1,5 %), norjalaiset (53 000, nyt 42 028, 0,4 %) ja tanskalaiset (44 000, nyt 40 563, 0,4 %). Ei-eurooppalaista ryhmistä suurimpia olivat tuolloin islamilaista vallankumousta paenneet iranilaiset (40 000, nyt yllä mainituin tavoin 74 096, 0,7 %) ja turkkilaiset (28 000, nyt 48 299, 0,5%). Maahanmuuton muuttunut rakenne ilmentänee sitä, että Ruotsin vetovoimatekijät ovat muuttuneet.
Suuren lapsiluvun vuoksi kehitysmaista lähtöisin olevien ulkomaalaistaustaisten suhteellinen osuus väestöstä tulee kasvamaan. Tutkimusten mukaan lapsimäärä säilyy valtaväestöä korkeampana ainakin vielä toisessa ja kolmannessakin polvessa, joten näiden ryhmien ikäluokan koko n. 2,5-kertaistunee kolmessa sukupolvessa ilman maahanmuuttoakin. (Jos ensimmäisessä polvessa 2 ihmistä saa keskimäärin 3,16 lasta, heitä on toisessa sukupolvessa 3,16 ja kolmannessa 4,99. Samaan aikaan kantaväestö supistuu siten, että jos ensimmäisessä polvessa on 2 ihmistä, toisessa on 1,6 ja kolmannessa 1,28. Näin siis olettaen, että syntyvyysluvut säilyvät ennallaan.)
Karkeasti laskien, yllä mainittujen kehitysmaataustaisten ryhmien vahvuus kasvaisi edellä lasketulla 3,16 lasta/perhe syntyvyystasolla kolmessa sukupolvessa nykyisestä 556 153 henkilöstä 1 387 602 henkilöön, samalla kuin kantaväestön lukumäärä laskisi 8 243 192 henkilöstä 5 275 643 henkilöön. Tämä hyvin yksinkertaistettu ja mutkia oikova laskutoimitus on vain suuntaa-antava, eikä ota millään tapaa huomioon esimerkiksi eliniänodotetta tai sitä, minkä ikäisinä lapset hankitaan missäkin etnisessä ryhmässä, ts. kuinka pitkiä sukupolvet ovat ajallisesti mitattuna.
Ruotsin tilastokeskuksen hakukoneella on erittäin työlästä saada tarkempaa dataa kehitysmaataustaisiin ryhmiin kuuluvien nykyisten ja tulevien lisääntymisikäisten määrästä, eikä tilastokeskus laadi tästä myöskään demografisia ennusteita. Sen sijaan tilastokeskuksen käyttämällä ulkomaalaistaustaisten määritelmällä on kuitenkin helppo selvittää kaikkien ulkomaalaistaustaisten määrä nuorissa ikäluokissa (0-29 vuotta). Nämä luvut ovat odotuksia yhdenmukaisemmat valtaväestön kanssa. Ulkomaalaistaustaisten osuus nuorista ikäluokista on 26,0 %, mikä on vain hitusen suurempi kuin ulkomaalaistaustaisten osuus koko väestöstä (24,1 %).
Jonkin verran demografiseen kehitykseen vaikuttaa toki myös se seikka, että ulkomaalaistaustaisen ryhmä on hieman muuta väestöä miesvaltaisempi. Tämä ero on paljon mielikuvia pienempi – vain muutamia prosentteja.
Näitä tietoja vasten väite, jonka mukaan ”etniset ruotsalaiset” jäisivät omassa maassaan vähemmistöksi siinäkin tapauksessa, että maahanmuutto loppuisi heti, ei pidä paikkansa. Niin tapahtuu korkeintaan yksittäisissä kaupungeissa, kuten Malmössä. Sen sijaan se pitää paikkansa, että kehitysmaataustaisten ihmisten suhteellinen osuus väestöstä tulee olemaan suuri. Toki jos humanitäärisen maahanmuuton annetaan jatkua hallitsemattomana, tilanne voi myöhemmin muuttua ja heistä voi tulla enemmistö.
Vaikka viikinkikansan häviämistä ei siis tämän tiedon valossa tarvitse vielä pelätä, se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö massiiviseen maahanmuuttoon muuten kytkeytyisi ongelmia. Suurin kysymys on, kuinka suuren maahanmuuttajamäärän Ruotsi voi menetyksellä integroida muuhun yhteiskuntaan. Hyvin nähtävästi ei ongelmitta ainakaan nykyisen suuruista määrää.
Jos sulautuminen jää tapahtumatta, maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä eivät välttämättä koskaan omaksu vastaanottavan yhteiskunnan arvoja, vaan he jatkavat omien kulttuuriensa mukaisten tapojen noudattamista. Tämä ei tietenkään ole itsearvoisesti ongelma, mutta siitä tulee sellainen, jos nuo tavat eivät kunnioita muiden oikeutta turvallisuuteen tai omaan kulttuuriinsa, vaan marssivat yli esimerkiksi oikeusvaltion ja demokratian pelisäännöistä. On tiedossa, että pinnan alla joissain vähemmistöissä eletään tosiasiallisesti esimerkiksi sharia-lakien mukaisesti, ja tasa-arvoon, uskonnonvapauteen ja sananvapauteen suhtaudutaan tavalla, joka on fundamentaalisella tavalla vastoin sekulaarien länsimaisten yhteiskuntien peruspilareita.
Se tie on vaarallinen, ja maahanmuuttokriittisten varoitteluihin ei siksi pidä suhtautua yksioikoisen ylimielisesti.
Yle 4.5.2018
Jutussa käytetty data on vuoden 1990 suurimpia maahanmuuttajaryhmiä lukuun ottamatta kerätty Ruotsin tilastokeskuksen hakukoneella.
Ruotsissa asuvien syntymämaat v. 2017 lopussa, sis. maat joista yli 10 000 henkilöä.
Expressen 25.9.2011
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Ruotsin tilastokeskuksen tietojen läpikäynti on hyvä alku, mutta vain raapaisee pintaa. “Ruotsin kansalaiksi” lukeutuu tänäpäivänä jo lukematon joukko eri etnisyyksiä ja todelliset prosenttiluvut ovat vielä huolestuttavampia etnisten ruotsalaisten näkökulmasta.
Varmasti näin, mutta on olemassa yksi erittäin hyvä argumentti sen puolesta, että tämä läpikäynti antaa aika hyvän ja todellisen kuvan. Nimittäin 1990 listalla ei paljon näy kehitysmaataustaisia maahanmuuttajia, joten pääosa heistä on saapunut tuon jälkeen. On erittäin epätodennäköistä, että tästä ryhmästä olisi vielä paljon kolmannen polven Ruotsissa syntyneitä, jotka “katoaisivat tilastoihin” kuvaamallasi tavalla.
Samalla korjaan yhtä väärinkäsitystä: etninen tausta on irrelevantti, eikä artikkelin kiinnostus kohdistu millään tapaa siihen. Ihmisen ihonväri ei sanele hänen käyttäytymistään. Sen sijaan kulttuurinen tausta on se, joka määrää kuinka hyvin integroituminen vastaanottavaan yhteiskuntaan onnistuu. Mitä erilaisemmasta yhteiskunnasta tullaan, sitä vaikeampaa sulautuminen toimivaksi osaksi uutta yhteiskuntaa on. Siksi maahanmuutto kolmansista maista on kaikkialla erityisen seurannan kohteena.
Todellisuudessa siitä ei ole mitään näyttöä, ettei rodulla olisi väliä. Oikeastaan päinvastoin, on paljon näyttöä siitä, että rotukin vaikuttaa kykyihin sopeutua länsimaihin.
Mutta toki ymmärrän, ettei tätä kannata myöntää, mielellään edes itselleen, jos haluaa olla hyväksytty Suomi-yhteisön jäsen.
Geenit pysyvämpänä tekijänä saattavat lopulta olla se suurin ongelma ”kotoutumisessa” sukupolvienkaan saatossa.
Totta kai silti aina joku yksilö voi voittaa kulttuurinsa, uskontonsa tai rotunsa asettaman painolastin.
On suorastaan ällöttävän kyynistä ja käsittämättömän läpinäkyvää, että juuri vaalien alla lähdetäänkin yhtäkkiä kalastelemaan ääniä politiikalla joka on käytännössä SD:n yksinomaisuutta tuossa maassa.
Suomalainen vihervasemmisto eittämättä alkaa nyt syyttämään Ruotsin Kokoomusta ja SDP:tä veretseisauttavasta rasismista, fasismista ja ksenofobiasta, eikö niin?
Kumman hiljaa ovat silti olleet.
Minä veikkaan täysin samaa, tarkoitus on kaapia takaisin tai estää Ruotsi Demokraatteja saamasta niitä ääniä jotka ovat kallistumassa sinne päin ja näin se edustuksellinen demokratia toimii, keskivertoäänestäjä on idiootti jolla ei ole aikaa eikä kiinostusta tutkia asioita ja tietysti eihän Ruotsissa edes ole aitoa demokratiaa, koska vähemmistö hallituksilla estetään SDn pääsy valtaan ja tekemään muutoksia.
Vihervasemmisto on ollut myös aika hiljaa Ranskan kommunistien ryötelystä ja riehumisesta, mietippä jos noin tuhat natsia maalaisia hakaristeja joka puolelle ja sytyttelisi autoja tuleen, mutta hei eiköhän juhlita Marxia lisää.
Lööf puhui maahanmuuttajista (“invandrare”), ei pakolaisista ja totesi, että muuttajien tulisi elättää itsensä palkkatyöllä tai yrittäjyydellä. Sinänsä 30 miljoonan asukkaan Ruotsi ei mielestäni kuulosta mitenkään mahdottomalta. Ruotsi olisi silloinkin väestötiheydeltään esimerkiksi nyky-Saksaa pienempi. Nykyiset väestötiheydet perustuvat lähinnä maan viljavuuteen, jolla on aika vähän tekemistä nykyisen tekniikan suomien mahdollisuuksien kanssa. Se on kyllä totta että tietyistä kulttuureista tulevien kotouttamisesssa olisi parantamisen varaa.
Joskus olen leikkinyt ajatuksella, tulisiko jonkin kansainvälisen hallintoelimen tukea maahanmuuttoa Islantiin, koska rakennusten lämmitys on maassa niin ekologisesti järjestettävissä. Ruoan kuljetuksen ympäristövaikutukset ovat tietääkseni korkeintaan samaa luokkaa lämmityksen kanssa.
Jos katsotaan vasemmiston narratiivista käsin, niin ihonvärihän on juuri se seilittävä tekijä. Valtaväestö on sisäsyntyisesti rasistinen, eikä sillä ole mitään vaihtoehtoa, kuin rodullistaa ihonvärin perusteella muita ihmisiä sosioekonomisesti huonompaan asemaan, jolloin näille jää vaihtoehdoksi vain syrjäytyminen ja koulujen polttaminen. Tämä ei ole täysin väärä kuvaus, ihmiset nimittäin tunnistavat hyvin herkästi, ketkä ovat samaa etnisyyttä itsensä kanssa ja suosivat omia muiden kustannuksella, mutta tämä ei päde pelkästään valtaväestöön, vaan on pääsääntöisesti voimakkaampi vähemmän kehittyneistä maista tulevilla hihmisillä. (näissä suositaan esim. laajasti serkusavioliittoja, koska ollaan mustasukkaisia ulkopuolisien suhteen) Tämä tilanne kärjistyy varsinkin demokraattisessa järjestelmässä, jossa jokainen etninen ryhmä voi ryhmittäytyä omaksi poliittiseksi voimaksi ja osallistua yhteiseen tulonjakoon. Maailman konflikteista, useimmat ovat juuri etnisten ryhmien välisiä konflikteja, joissa tapellaan paikallisten resurssien hallnnasta. Kehitysmaista tulevat ihmiset ovat pääsääntöisesti myös huomattavasti vähemmän teollisuusmaiden kantaväestöä huonommin tuottavia, eivätkä todennäköisesti pääse edes sille palkkatasolle, jossa työnteko olisi sosiaalitukia kannattavampaa. Toki, näistä maista tulevat ovat usein korkeampaa keksiluokkaa, eivätkä vastaa täysin lähtömaansa keskimääräistä tasoa, mutta silti selkeästi erilainen sosioekonominen sijoittuminen kärjistää konfliktia entisestään. Mitään varsinaista keinoa “sopeuttaa” tulijoita yhteiskuntaan ei ole, ellei näitä alunperin tarkasti rajata juuri lähtömaittensa tuottavaan yläluokkaan (joita tosin tarvittaisiin kipeämmin juuri siellä lähtömaissa) ja määriä pidetä niin pieninä, ettei varsinaista etnistä yhteisöä poliittisena voimana edes pääse mudostumaan.