PB: Ruotsin ja Suomen valtioiden osuus mediasta on epäterveellä tasolla
Päivän Byrokraatti -palkinnon saavat Suomen ja Ruotsin valtiot, joille on kehittynyt turhankin dominoiva asema maiden sähköisessä mediassa.
Tämä asema vain vahvistui, kun Telia Company AB (ent. Telia-Sonera) pari viikkoa sitten ilmoitti ostavansa Bonnier AB:lta Bonnier Broadcasting -liiketoiminnot. Näihin kuuluu muun muassa ruotsalainen TV4 ja maksukanava C More.
Jo entuudestaan Ruotsin yleisradiota, eli SVT:tä ja sen viittä televisiokanavaa kontrolloiva valtio on 37 %:n omistusosuudella suurin osakkeenomistaja myös Teliassa. Ruotsiin ei kaupan jälkeen enää jää sellaista valtiosta riippumatonta tv-kanavaa, joka lähettäisi uutisia.
Kauppa vaikuttaa myös Suomen mediakenttään, sillä myytyihin liiketoimintoihin kuuluu niin ikään suomalainen mainostelevisio Mtv3.
Kaupan jälkeen myös Suomessa valtioiden ote televisio-uutisista on yhtä tiukka kuin Ruotsissa. Uutislähetyksiä on vain neljä tv-kanavaa omistavalla Yleisradiolla ja myydyllä Mtv3:lla. Näiden lisäksi vain Nelosella on aiemmin ollut oma uutislähetys, mutta se ei kyennyt kilpailemaan valtion verorahoitteista uutispalvelua vastaan ja lähetykset lopetettiin vuonna 2013.
Valtiollisissa käsissä oleva media on vähintään periaatteellinen ongelma, sillä mahdollisuus väärinkäytöksiin ja poliittiseen ja ideologiseen mielipidevaikuttamiseen on sitä houkuttelevampi, mitä kattavammin uutisia välittävä mediakenttä on yksissä käsissä.
Vaikutus korostuu aikanamme, jona printtimedia valuu pikkuhiljaa alas, ja puhuttu sana korvaa kirjoitetun. Seikka, joka sivumennen todeten ei jää vaikuttamatta kansan yleiseen älykkyys- ja sivistystasoon.
Pahinta on se, että mielipidevaikuttamista voi pitkän ajan kuluessa tehdä hyvin hienovaraisesti ja huomaamattomin toimin. Jo pelkillä aihevalinnoilla, keskusteluohjelmien osallistujien kokoonpanolla ja leikkauksessa tehtävillä painotuksilla voi onnistuneesti vaikuttaa katsojien aiheesta tekemiin johtopäätöksiin. Kuka tahansa A2-keskusteluiltoja seurannut ymmärtänee tekniikan.
Hyvä esimerkki tuli taas eilen illalla, kun A-Studiossa käsiteltiin lentokoneen lähtöä estämään pyrkineen vihreiden lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tapausta ja palautusjärjestelmää. Studioon ei kutsuttu ketään laillisuusaatteen puolestapuhujaa, joka olisi kertonut, että koko turvapaikkajärjestelmä romahtaa, jos suojelua ei rajata sen tarpeessa oleviin, ja jos kielteisiä päätöksiä ei voida panna täytäntöön. Sama koskee laajemmassa mitassa koko yhteiskuntarauhan turvaavaa oikeusjärjestelmää, jos kansalaistottelemattomuus leviää päätösten yleisemmäksikin täytäntöönpanon estämiseksi.
Sen sijaan kameroiden eteen tuotiin kaksi samanmielistä: tutkijaksi tituleerattu Erna Bodström, joka tunnetaan kuitenkin ensisijaisesti “Right to live” ja “Stop Deportations” -liikkeiden aktivistina, ja sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, joka taas tunnetaan kirkon sisällä toimivan liberaalin Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivina.
Kaikki arvannevat A-Studion toimittajien poliittiset kannat.
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa valtio-omisteisen median ongelmiin on havahduttu, ja Telia toimikin kauppaa tehdessään vastoin Ruotsin valtion hallituksen tahtoa. Mediakentän liiallinen keskittyminen valtiollisiin käsiin ymmärretään Ruotsissa ongelmaksi läpi puoluekentän.
“Olen koko prosessin ajan sanonut yhtiön johdolle, että median monimuotoisuus on tärkeää ja että valtiolla ei pitäisi olla mitään kunnianhimoja omistaa markkinavetoista televisiota”, sanoo sosiaalidemokraatteja edustava elinkeinoministeri Mikael Damberg ja jatkaa: “Uskon, että viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. Nyt aloitamme keskustelut kilpailukysymysten valvonnan ja lähetyslupien suhteen. Keskustelua tullaan käymään myös valtion roolista mediatoimijana.”
Myös Ruotsin kokoomuspuolueen Moderaternan talousasioista vastaava Elisabeth Svantesson kritisoi kauppaa: “On syvästi ongelmallista, että valtio kaupan myötä nousee dominoivaksi toimijaksi mediamarkkinoilla.”
Sosialidemokraatit, Moderaterna ja keskustaoikeistolainen Liberalerna ovat yhtä mieltä siitä, että valtion tulisi nyt luopua Telia-omistuksistaan.
Samoista syistä ajan pitäisi olla kypsä sille, että tarkasteltaisiin myös Yleisradion alasajoa, yksityistämistä tai ainakin voimakasta leikkaamista sekä Suomessa että Ruotsissa. Yleisradiot ovat molemmissa maissa kolossaalisia verrattuina yksityisiin kilpailijoihinsa ja ne ovat myös ylivoimaisina kurjistaneet yksityisten medioiden elinmahdollisuuksia. Tästä vain yksittäisen esimerkin muodostaa juuri Nelosen uutisten alasajo.
Silloin kun media on yhtä valtiojohtoinen jossain banaanivaltiossa tai vaikkapa itänaapurissamme Venäjällä, osaamme automaattisesti sitä kritisoida ja näemme järjestelyyn liittyvät riskit muun muassa demokratian kannalta. Kukapa meistä ei olisi lukenut esimerkiksi kaupoista, joilla Venäjän valtiollinen öljy- ja kaasujätti Gasprom on hankkinut omistukseensa maassa ilmestyvät valtamediat yksi toisensa jälkeen, sulkeakseen niistä osan ja ohjatakseen loput hallitukselle myönteisille linjoille.
Oman maamme osalta elämme kuitenkin uskossa, että valtio-omistaja olisi jostain syystä täällä aina hyväntahtoisempi ja ongelmattomampi.
Ei se kuitenkaan sitä ole. Ylen televisiomonopoli syntyi 1964 Ylen sulauttaessa itseensä kaksi yksityistä toimijaa. Tuohon aikaan Yleisradio oli jo Neuvostoliiton ikeessä voimakkaasti politisoitunut, ja esimerkiksi radion puolella harrastettiin pitkiä sensuurilistoja moraalisista ja poliittisista syistä. Sama sensuuri iski myös televisioon, ja pitkän aikaa esimerkiksi suomenkieliset televisiouutiset raportoivat Neuvostoliiton asioista ja Suomen politiikasta hyvin kieli keskellä suuta. Tai sitten vasemmassa poskessa.
Noina aikoina “neuvostovastainen” oli samantyyppinen leimakirves kuin vaikkapa “äärioikeistolainen” tai “rasisti” nyt, eikä leimaamiselta välttynyt kukaan tyylipuhtaasta sosialidemokratiasta rahtuakaan oikealle päin erehtynyt.
Aikojen vaihdellessa toimitusten politisoituminen on välillä ollut näkyvämpää ja välillä hillitympää, mutta koskaan siitä ei voi päästä kokonaan eroon. Yleisradion johto nimitetään poliittisin perustein, ja televisio-ohjelmia, samoin kuin muuta mediaa, tekevät ihmiset. Ja ihmisillä tapaa olla poliittisia näkemyksiä, jotka vähintään alitajuisesti ohjaavat näiden toimintaa myös töitä ja tv-ohjelmia tehdessä.
Paljon reilumpaa saattaisikin olla, jos kaikki kanavat olisivat yksityisomisteisia ja edustaisivat avoimesti jotain näkemys- tai aatesuuntaa.
Tällöin asiakkaat voisivat ainakin valita, mille kanavalle he rahansa kantavat ja esimerkiksi millaista katsantokantaa vasten tehtyjä uutisia he haluavat seurata. Pelko siitä, että asiakkaat äänestävät jaloillaan on myös aina hyvä keino pitämään median kohtuudella asiallisena. Maksavaa yleisöä kun ei kannata suututtaa ylenmääräisellä propagandalla. Asiasta on juuri tällä hetkellä käynnissä käytännön testi Helsingin Sanomien levikintarkistuskeskuksessa.
Pakkoverolla rahoitetun Yleisradion suhteen tätä kontrollikeinoa ei ole.
Vaikka taso olisi kuinka luokatonta ja mielipidevaikuttaminen kuinka räikeää tahansa, jokainen meistä on sidottu valtionyhtiön asiakkaaksi, emmekä saa koskaan rahojamme takaisin. Edes silloin kun A-Studio vetää journalistisen etiikan kölin ali ja nauraa rasvaisesti päälle.
Uusi Suomi 20.7.2018
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
“Hyvä esimerkki tuli taas eilen illalla, kun A-Studiossa käsiteltiin lentokoneen lähtöä estämään pyrkineen vihreiden lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tapausta ja palautusjärjestelmää. Studioon ei kutsuttu ketään laillisuusaatteen puolestapuhujaa, joka olisi kertonut, että koko turvapaikkajärjestelmä romahtaa, jos suojelua ei rajata sen tarpeessa oleviin, ja jos kielteisiä päätöksiä ei voida panna täytäntöön”
Väärin, paikalle oli kutsuttu/pyydetty poliisijohtoa, sisäministeri, ihmisiä sisäministeriöstä… eivät tuleet paikalle
Yksi syy tietysti voi olla, että kun aiheena on vain jonkun vihreän kansalaistottelemattomuus, eivätkä sisäministeriö tai poliisi voi lennolla olleen oletetun pakkopalautettavan yksityisyydensuojan takia puolustautua millään konkreettisella todisteella, ei tilanne ole heidän kannaltaan kovinkaan ihanteellinen. Toisin sanoen heidän tehtävänsä olisi ollut vain istua studiossa ryöpytettävänä, voimatta sanoa juuri mitään omaksi puolustuksekseen.
Mitä itse aiheeseen, eli tv:n riippumattomuuteen tulee, niin sinällään lohduttava tekijä on kuitenkin se, että television merkitys on ihmisten tiedonsaannin kannalta pienenemässä, kun netti yhdistää ihmisiä uusilla tavoilla. Tässä on tietysti uhkansa ja mahdollisuutensa, kuten se, että valtion sijaan netti on puolestaan pitkälti monikansallisten yhtiöiden hallussa (Google, Facebook, Twitter, Amazon) mutta en näkisi, että riippumaton media on katoamassa ainakaan tv:n valtioistumisen myötä mihinkään. Se vain hakee uudet reitit.
Monikansallisten yhtiöiden valta on myös hyvin pelottavaa juuri tuossa kyvyssänsä kontrolloida julkisesti saatavilla olevaa sisältöä tai toiminnan rahoitusta. Tuonhan on usea vaihtoehtoisen politiikan esittäjä saanut kokea konkreettisesti mm. Paypalin taholta. Nyt viimeisimpänä Spotify alistui vasemmiston sensuurivaatimuksiin. Ikävää kehitystä.
Voihan sen pyynnön lähettää myös niille ketä tiedetään ettei pääse paikalle. Voidaam sitten luetella useita hienoja nimiä. Yhtään lakiin paneutunutta ei koko suomesta löytynyt. Jännä juttu…
Paikalle olisi voinut kutsua vaikka Jussi Halla-ahon, hän olisi varmaankin väitellyt onnistuneesti ko. “tutkijoita” vastaan – ainiin mutta eihän se ole tarkoitus YLEssä että kukaan puhuisi agendaa vastaan ja persuille ei muutenkaan enää anneta näkyvyyttä kun juudas on sieltä poistunut sinertävän hillotolpan äärelle.
Omistamisen keskittyminen luonnollisesti lisää entisestään yhdenmukaisuutta. Kuvitellaan kaiken olevan kunnossa, kun yleisön luottamus YLEn uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin on korkealla tasolla. Mutta kun kansalaisille syötetään jatkuvasti informaatiota vain yhdestä näkökulmasta, ja kun yksisilmäinen “moninaisuus” on oikein ohjelmiston perusohjeisiin kirjattu, niin sitä tuudittautuu kuvitelmaan, että ammatti-ihmiset eivät tahallaan harhaanjohda. Kuplassa elävät eivät edes ymmärrä johtavansa harhaan, ja siksi varmaan ovat siinä niin vakuuttavia.
Miksi suomalaiset ajattelevat Trumpista niin kielteisesti, aivan varmasti sen takia, että suomalainen media laajasti lyttää häntä. Yhdysvalloissa Trump on keikuttanut katsoja- ja tilaajalukuja yleisön osoittaessa kannatustaan Trumpille ja niinpä CNN on menettänyt suuren osan katsojistaan ja Trumpin naurettavuutta pilkkaava Mew York Daily News -lehti joutui irtisanomaan puolet väestään, kun iva ei enää myykään. Meillä ei ole vaihtoehtoja. On tyydyttävä, mitä tarjotaan, ja vieläpä maksettava vääristyneestä ja yksipuolisesta tarjonnasta.
Eniten ärsyttää maailmankuva, jota syötetään joka ohjelmassa, uusvasemmistolainen globalismi, monikulttuurisuus, LGBT-kysymykset, ilmastonmuutos moraalisena käskyttäjänä, kristinuskonvastaisuus, islam-kritiikin tuomitseminen, kategorisointi leimoja heittelemällä, tunteisiin vetoava uutisointi asiallisia asioita käsiteltäessä, sanalla sanoen sananvapauden rajoittaminen, poliittinen korrektius.
On hyvä että PB nostaa Ylen, ja sen poliittisen ohjauksen vaaroineen esiin. On pelottavaa, miten 71,43% Ylen päättävästä elimestä, hallintoneuvostosta, on oikeiston hallussa. Oikeisto voi siis halutessaan muokata uutisointiaan hallintoneuvoston kautta mielensä mukaisesti.
Valitettavasti SDP:n noin 19%, ja Vasemmiston sekä Vihreiden noin 5% edustus ei riitä kumoamaan oikeiston poliittista agendaa.
Mutta sitten hieman toiseen asiaan. Minua on jo jonkin aikaa hämmentänyt milloin PB:n mukaan virkamiehiin voi luottaa. Ylen ohjauksessa heihin ei voi luottaa, mutta kielteisen turvapaikkapäätöksen tekemisessä heihin tulisi luottaa. Olisiko mahdollista saada joku helppolukuinen yleisohje, miten virkamiehiin pitäisi suhtautua?
YLE:n tapauksessa siihen ei voi luottaa koska kyseessä on 100% yksipuoleinen linja. Tämä on omiaan herättämään epäilyksiä.
Analogiasi toimisi jos jokainen turvapaikkapäätös olisi aina kielteinen.
YLE teetti aikoinaan omia “tutkimuksiaan” kansan kannasta YLEä kohtaan. Kysmyksenasettelu oli mallia “tykkäätkö YLE:stä?”
Tulokseksi saatiin että 98% suomalaisista tykkäsi YLE:stä. Se oli prosenttiyksikön huonompi kuin Kim Jong-Ilin, ja kaksi ptosenttiyksikköä parempi kannatus kuin Saddam Husseinilla aikoinaan (99% ja 96%)
Hyvässä seurassa YLE tosiaan on.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, Yle on todella hyvässä seurassa diktaattorien kanssa. Johtuneeko siitä, että oikeisto johtaa ja ohjaa sen toimintaa? Myös itse kyseenalaistan Ylen journalistista linjaa.
Mitä tulee kysymykseeni PB:lle, milloin viranomaisiin voi luottaa, niin ymmärsit asian luultavimmin väärin. Pahoitteluni, jos en osannut muotoilla kritiikkiäni riittävän selvästi. Jos luet PB:n artikkeleita, he kehottavat luottamaan viranomaisiin, kun se sopii heidän agendaansa. Esim. edellisessä artikkelissa he sanovat ”Eli eiköhän nyt vaan anneta viranomaisille ja oikeusjärjestelmälle työrauha”. Jos jokin taas on heidän agendaansa vastaan, esimerkiksi tässä artikkelissa Ylen toiminta, ei viranomaisiin saisikaan luottaa. PB, kuten monet muutkin tahot, noukkivat ns. rusinat pullasta oman agendansa ajamiseksi. Siitä olen yllättynyt, että he oikeistolaisina kritisoivat oikeiston ohjaamaan mediaa. Onkohan PB alkanut siirtyä SDP:n leiriin?
Toimittajakunta eikä sisältö ole millään muotoa ole oikeistolaista.
PB ei kehota luottamaan viranomaisiin kun se sopii agendaansa, vaan kritisoi räikeätä propagandaa.
Jos kokeilet lukea juttua uudestaan, havaitset että YLE, virkamiesten pyörittämä laitos, glorifoi tuota virkamiehen kansalaistottelemattomuutta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa siis kaksi virkamieskuntaa ovat tukkanuottasilla. Vihjeenä sinulle, ja ihan järjestäänkin, jos tuossa pitää jommankumman viranomaiskunnan puolelle asettua, niin varma veto on se puoli jonka linja ei ole irvokkaan yksipuolinen. Eli YLE, joka on 100% propagandaa, vastaan turvapaikkapäätökset, joissa on edes illuusio kontrollista.
En siis tiedä mitä rusinoita ollaan poimimassa mistäkin pullasta, mutta mitä hyvänsä ansaa olit mielessäsi viritellyt ei nyt oikein ottanut osakseen.
PB on myös muuten jakanut joskus virkamiehillekin antibyrokraattipalkintoa.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen kanssasi samaa mieltä Ylen propagandasta. Mutta väitteesi siitä, että Ylessä virkamiehet tekisivät mitä itse mielii, on kohtuu absurdi.
Ylen oikeistolainen hallintoneuvosto on valinnut Ylelle oikeistolaisen hallituksen, joka on valinnut oikeistolaisen toimitusjohtajan (Kivinen on Kepulainen), joka on valinnut johtoryhmän, joka koostuu yksiköiden johtajista, jotka valitsevat omat johtajansa ja päällikkönsä, jotka valitsevat toimittajat.
Kysymykset joita sinun tulisi kysyä on siis
– Miksi oikeistolainen toimitusjohtaja sallii punavihreän yksipuolisen uutisoinnin
– Miksi oikeistolainen toimitusjohtaja on valinnut yksikön johtoon punavihreän, joka sallii punavihreän yksipuolisen uutisoinnin
Jos olet edelleen sitä mieltä, ettei oikeistolla ole mitään tekemistä Ylen uutisoinnin yksipuolisuuden kanssa, en voi valitettavasti auttaa enempää. Kaikkea hyvää ja mukavaa kesänjatkoa.
FutuDramalta meni koko blogin pointti ohi, kun oli ilmeisesti unohtunut punaiset lasit nenälle. Se on ihan tasan yksi ja sama mikä puolue siellä milloinkin on vallan kahvassa:
Ei tässä ole kyse mistään oikeisto vs. vasemmisto valtataistelusta, vaan blogissa haluttiin osoittaa ongelma siinä, että kaikki Suomen tv-uutiset ovat nyt valtiollisissa käsissä. Uskallan väittää puhuvani myös PB:n suulla, kun sanon, ettemme halua valtaan sen enempää oikeistolaista kuin vasemmistolaistakaan diktaattoria.
Viimeksi kun tarkistin, niin blogissa oli kyse nimenomaan liberalismista, eli siitä, että valtio puuttuisi mahdollisimman vähän ihmisten arkeen ja yrittämiseen. Luonnollisesti jokaiselle elämänalueelle soluttautuvaa valtiota kannattavat vasemmistolaiset ovat siis pääasiallinen vastavoima aatteelle, mutta se ei tarkoita, että se olisi yhtään enemmän kotonaan Kokoomuksen tai Keskustan parissa, jotka ovat ns. oikeistoksi jo aika kallellaan vasemmalle.
Onkin aika ironista, miten vasemmistolaiset aina projisoivat omaa aatettaan myös liberalismia kannattaviin: Kun puhutaan esimerkiksi Ylestä ja sen vasemmistoa suosivasta uutisoinnista, niin vasemmistolainen olettaa, että oikeistoliberaali vain haluaa omat kaverinsa sinne päättämään asioista. Vasemmistolaisen päässä oikeistolainen on siis vasemmistolainen, mutta väärässä. Loogista, eikö?
Jos aidolta oikeistoliberaalilta kysytään, niin koko ajatus valtiollisesta viihdettä ja uutissisältöä tuottavasta mediasta on loppupeleissä aika karsea, eikä sen toimintaa siis pitäisi ohjata yhtään kenenkään paitsi vapaan markkinatalouden.
Koko Suomen mediakentän puoluekanta on tutkitusti yli 80% vihervasemmistolainen.
Meinaat että YLE:llä on töissä tasan se viidesosa jotka eivät ole vihervasemmistolaisia?
YLE:n koko sisältö on räikeästi vasemmalle kallellaan, etenkin mitä maahanmuuttoasioihin tulee.
Toki jos sinulle kaikki Stalinista oikealle ovat oikeistolaisia, niin en valitettavasti voi auttaa.
Kaupallinen puoli tulee myös olemaan hyvin yksipuolinen mediakenttä sitten, kun YLE-määräisestä verottajasta joskus päästään. Esimerkiksi Ruotsissa jokseenkin kaikki kaupallisen puolen lehdet omistaa tasan 3 vanhan rahan sukua.
Niistä Suomessakin omistajavaltaa käyttävällä Bonnierilla on Ruotsissa hyvin laaja kontrolli pienten maakuntalehtien toimituksellisiin päätöksiin. Tämä siitäkin huolimatta, että nämä pienet lehdet keräävät julkista tukea. En nyt sitten tiedä miten on pyhiä yhteisiä agendoja, ja miten paljon omistajanvaltaa käytetään. Mutta ei tuo demokratian kannalta mikään terve ja moniääninen omistuspohja ole.
Olen jossain määrin skeptinen yksityisten mediayritysten haluun rajata ideologian takia jotain sisältöä pois, mikäli siitä on tuloja saatavissa. Ennemminkin uskon, että ideologiset/poliittiset toimijat voivat ostaa jonkin tyyppiset sisällöt pois jakelusta.
Otetaan esimerkiksi Inföwars, joka on varmasti tuottanut tuloja myös jakelukanavilleen. Millä keinolla se saatiin pois esim FB:stä?
Mielestäni vain joko ostamalla tai tulosta rasittavilla kustannuksilla uhkaamalla.