PB: Nenäverenvuodon tyrehdyttäminen vaatii tulityöluvan
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes), jonka keksimät laintulkinnat käyvät joskus tarua ihmeellisemmiksi.
Ikivanha lääkärin perustoimenpide nenäverenvuodon tyrehdyttämiseksi eli laapistus on näet pian historiaa. Nenäontelon väliseinämän etuosan vuotoja – eli yleisintä nenäverenvuodon paikkaa – on perinteisesti tyrehdytetty painamalla sitä laapishelmellä.
Laapishelmi valmistetaan kuumentamalla nuppisondin päätä spriiliekillä ja kuuma kärki painetaan tämän jälkeen hopeanitraattijauheeseen, jossa sitä pidetään paikallaan kunnes kärki on jäähtynyt. Tämän jälkeen syntynyttä laapishelmeä käytetään vielä lyhyesti spriiliekin päällä, jotta sulamattomat kiteet saadaan tasoittumaan. Mutta ei enää, sillä nyt kyseinen temppu vaatisi lääkäriltä tulityökortin. Tulityö on pelastuslain mukaan erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä, jossa syntyy kipinöitä tai jossa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja joka aiheuttaa palovaaraa. Siis esimerkiksi nenäverenvuodon tyrehdytystä.
Tilalle on toki tullut kaupallisia valmiiksi tehtyjä tikkuja, mutta nämä puolestaan ovat paitsi hintavia, myös paksuja ja kömpelöitä. Lääkärit eivät mielellään käytä niitä.
Myös kynnenalaisen verenpurkauman aiheuttamaa sykkivää kipua on perinteisesti helpotettu polttamalla kuumennetulla klemmarilla kynteen reikä. Eli siis ihan tavallisella suoristetulla paperiliittimellä. Kannattaa kuitenkin käyttää versiota jonka päällä ei ole muovipäällystettä.
Paperiliittimenkin kuumentaminen liekillä vaatii tosin jatkossa lääkäriltä tulityöluvan, mutta onneksi kynsi on sen verran paremmin näkösällä, että potilas voi tehdä toimenpiteen ohjeiden mukaisesti vaikka itse. Itsetehtynä tulityölupaa ei nimittäin tarvita. Lääkäri voi sitten esimerkiksi tsempata vieressä. “Hyvä Riitta, hyvin se menee! Oli kyllä vielä väärä kynsi, mutta tuli silti jo hyvää harjoitusta.”
Hauskoja rei’ityshetkiä!
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Saisiko kysyä tiedon lähdettä?
Lääkäreiden suljettu fb-palsta, jossa asiaa ihmetelty jo tovin.
Mutta entäpä hygieniapassi, EAK ja työturvakortti? Ei pidä tyytyä puolittaisiin parannuksiin.
Työt eivät vaadi tulityölupaa, jos niihin ei liity tulipaon vaaraa.
Hieman nyt kyllä menee metsään siinä, että hoitovälineen valmistaminen olisi yhtä kuin hoitotoimenpide. Ei se lääkäri sen tavanomaisen 15-20 minuutin hoitokäynnin aikana millään sekä valmista välinettä, hoida verenvuotoa että kirjoita 12-17 minuuttia tekstiä potilatietojärjestelmään. Kyllä se päällystetty laapishelmi valmistetaan etukäteen hieman useamman kappaleen erässä valmiiksi.
Se on sitten eri asia onko spriiliekin käyttämistä helmenkuumennukseen syytä luokitella erityistä tulipalon vaaraa aiheuttavaksi työksi, mutta kyllä “nenäverenvuodon tyrehdyttäminen on tulityötä” on vähintään logiikkavirhe. Monen hoitovälineen valmistamiseen käytetään menetelmiä, jotka, monet niistä hyvästä syystä, oikeasti vaativat erikoisolosuhteita, pätevyyksiä ja turvallisuusjärjestelyjä. Ei se ole sama asia kuin että niiden käyttäminen hoitotilanteessa sitä vaatisi.
Tuli tämä juttu jotekin elävästi mieleen, kun koitin selvittää, että löytyisikö työpaikalta jostain suojalaseja satunnaiseen tarpeeseen. Kun (avoimien) varastojen koluaminen ei tuottanut tulosta, niin tuli haeskeltua tietoa firman intrasta – ja eipä suojalasien hankita olekaan niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Löytyneiden ohjeiden mukaan “henkilökohtaisten suojainten” hankinta edellyttää aina liutaa selvityksiä “vaarallisten” työprosessien parantamismahdollisuuksista, erilaisten suojainten vertailusta sekä tietysti perustellun hankitaehdotuksen toimittamista hankintaprosessiin.
Aluksi tämä tuntui vähän vitsiltä, mutta pienen googletuksen jälkeen esim. optikkoliikkeiden sivut vihjasivat siihen suuntaan, ettei suojalaseja ihan vain tuosta noin mennä hankkimaan. Tarkemman tutkiskelun jälkeen osoittautui, että oman työnantajan ohje noudattelee tekstiltään aika pitkälle esim. jotain ELY-keskusten ohjeistuksia…
No, eipä tässä ole mitään hinkuja käynnistää jotain käytännössä kymmeniä-satoja hlötyötunteja syövää selvitys & riitely prosessia, jonka tuloksena olisi varmaankin se, että joko kaikki samaa hommaa tekevät velvoitettaisiin suojalasien käyttöön tietyissä tilanteissa (maksaa potentiaalisesti paljon – ei siis haluta) – tai sitten alleḱirjoittanut joutuisi (taas kerran) omaa turhaa uteliaisuuttaan työpaikan lakimiesten suorittaman rektaali-inspektion kohteeksi.
Käytännössä ongelma toki ratkesi sillä, että kävin itse ihan omilla rahoilla ostamassa 15€ pölykarbonaatipokat läheisestä rautakaupasta – tosin nyt vähän mietityttää, että uskaltaako niitä töissä käyttää – sitä myöden kun tunnustaisin havainneeni potentiaalisen työturvallisuusriskin, mutta olisin kuitenkin jättänyt ilmoittamasta asiasta esimiehelle.