Vaihtoehto kaarnaveneille: Päivän Byrokraatin keinot turvapaikanhakijoiden työllistämiseen
Päivän Byrokraatti totesi Startup Refugees -hankkeen saamaa julkista rahoitusta koskeneen keskustelun päätteeksi, että arvostelu kohdistui asiassa valittuihin keinoihin, ei niinkään tavoitteeseen. Järkevät ihmiset ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että yhteiskunnan heikompia – turvapaikanhakijat mukaan lukien – haluttaisiin auttaa ja heille mielellään suotaisiin hyvä elämä. Auttaminen ei kuitenkaan voi tapahtua veronmaksajien kohtuuttomalla kustannuksella, eikä vesi tule kaivoon kantamalla, joten auttamisessa onnistutaan parhaiten käyttämällä markkinatalouden keinoja.
Yksi seikka, joka Yhdysvalloista nostetaan yleensä esiin positiivisena piirteenä, on sen suhtautuminen maahanmuuttoon. Kansojen sulatusuunia käytetään esimerkkinä sille, kuinka valtavat maahanmuuttajamäärät voivat sulautua osaksi yhteiskuntaa ongelmitta ja luoda lisää hyvinvointia. Paitsi ehkä juuri alkuperäisasukkaille, jotka ovat jo useamman sata vuotta harmitelleet, että tulijat eivät sittenkään integroituneet vastaanottavan yhteiskunnan normeihin ja kulttuuriin.
Yhdysvaltain maahanmuuttostrategian menestys on aina perustunut siihen, että tulijoita ei passivoida sosiaaliturvalla, vaan he hakeutuvat heti töihin. Tämä seikka ei ole muuttunut, vaikka nykyisin käytössä olevat keinot ovatkin osin lain ulkopuolelta. Yhdysvallat sietää hyvin sen taloutta hyödyttäviä laittomia siirtolaisia muun muassa Meksikosta, ja antaa näiden rauhassa tehdä töitä alle laissa säädettyjen minimipalkkojen.
Paitsi että minimipalkasta joustaminen tarjoaa työmahdollisuuksia meksikolaisille, koituu siitä hyötyä myös muille asukkaille palveluiden matalampana hintatasona. Yhdysvallat onkin palveluiden yhteiskunta. Toisin kuin täällä meillä, jopa lääkärillä ja juristilla on varaa palkata puuseppä rakentamaan grillikatos, eikä suurin osa vaihdannan arvosta katoa matkalla veroihin.
Myös Suomessa onnistunut maahanmuutto edellyttäisi matalapalkka-alojen sallimista. Uudet tulokkaat työmarkkinoille tarvitsevat tehtäviä, joista maksettava palkkaus vastaa heidän kykyään tuottaa lisäarvoa. Vaikka se ei kaikkien ideologiaan sovikaan, tosiasia kuitenkin on, että palkka ei voi muodostua korkeammaksi kuin se hyöty, jonka työnantaja tehdystä työstä saa.
Kyse ei ole mistään maahanmuuttajia koskevasta erityisongelmasta. Samat lainalaisuudet pitävät tällä hetkellä työllistymästä myös suurta joukkoa syntyperäisiä suomalaisia.
Matalat palkat vaikuttavat myös hintatasoon ja sitä kautta yleiseen ilmapiiriin myös humanitaarista maahanmuuttoa kohtaan. Mikäli turvapaikanhakijat muuttuvat kustannuksesta keinoksi saada auto pestyä ja vahattua halvemmalla, skeptikkokin saattaa nähdä uhan sijasta, tai ainakin sen ohella, mahdollisuuden. Työ on parasta integrointia.
Matalan palkan ei tietenkään tarvitse olla yksilön kohdalla ikuista. Ensimmäinen työpaikka on aina ponnahduslauta eteenpäin, eikä ilman sitä voi kerätä kokemusta ja lisätä arvoaan työnantajien silmissä. Joka tapauksessa työ, matalapalkkainenkin, on aina parempi vaihtoehto kuin tuilla eläminen. Työ luo sosiaalista statusta, voimaannuttaa ja harjoittaa kielitaitoja.
Järjestelmää on helppo inhimillistää jo keskustelussa olevilla keinoilla negatiivisesta tuloverosta tai perustilistä, jolla työntekijän elantoa tuetaan työnteon rinnalla, ei työnteon sijasta. Esimerkiksi negatiivisen tuloveron mallissa on tietty break-even -taso, jolla veron määräksi muodostuu nolla. Sitä alemmilla tulotasoilla veron määrä on negatiivinen ja valtio siis käytännössä maksaa palkan päälle hieman ylimääräistä, jotta yhteenlasketuilla tuloilla tulee toimeen.
Verrattuna nykyjärjestelmään, kaikki hyötyvät.
Työnantajan näkökulmasta palkkaaminen matalan tuottavuuden työhön helpottuu. Asiakkaan näkökulmasta palveluiden hintataso alenee. Valtion näkökulmasta tarvittavan sosiaaliturvan määrä pienenee (kun tuensaaja kantaa itse edes osan elatuksensa kustannuksista) ja sitä myötä veronmaksajan näkökulmasta verotaakka alenee. Työntekijän näkökulmasta hänen käteen jäävä elatuksensa kasvaa hieman ja hän saa arvokasta työkokemusta joka on portti seuraavaan, kenties parempaan työhön.
Ainoa häviäjä on vasemmisto, jonka äänisaalis pienenee.
Negatiivinen tulovero tai perustilimalli kannustaa myös ihmistä ottamaan vastuuta itsestään. Hänen kannattaa aina pyrkiä parantamaan asemaansa sen sijaan, että hänestä tehtäisiin passiivinen tuen vastaanottaja, jonka ei joskus edes kannata mennä töihin, koska tulot laskevat.
Ehdotus ei poissulje tarveharkintaista sosiaaliturvaa viimeisenä turvaverkkona esimerkiksi niille, jotka syystä tai toisesta eivät kykene työmarkkinoille lainkaan. Tämä mahdollistaisi tarkemmin kohdistetun tuen ja avun niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Kyllähän tuossa häviävät myös ne nykyiset matalapalkkatöitä tekevät puusepät yms., joiden palkkataso on Suomessa ollut huipputasoa suhteessa niihin lääkäreihin ja juristeihin, kun verrataan vaikka sinne USA:han. Ei se suomalainen matalapalkka-alan työntekijä kuitenkaan voi pyytää työstään nykyisiä liksoja, jos markkinoille tulee lähes rajattomasti uutta työvoiman tarjontaa, jonka itsensä itselleen asettama minimipalkka on hengissäpysymisrajalla.
USA:ssa matalapalkkaisien reaalipalkat eivät olekaan nousseet sen jälkeen, kun 70-luvun alussa maahanmuutto USA:han taas lähti kiihtymään. 1920-1960-luvuillahan maahanmuutto USA:han oli melko vähäistä ja sen seurauksena maa oli jo melko homogeeninen, ja myös alimmat ja keskipalkat nousivat tasaisesti.
Sitä en nyt sano, että olisiko USA:nkin kuitenkin kannattanut jatkaa tuolla vähäisen maahanmuuton ja duunarienkin elintason nostamisen linjalla vai olisiko se lopulta johtanut kansantalouden ongelmiin?
Merkittävää tässä kuitenkin on se vasemmiston ristiriita, jossa toisaalta ajavat lisääntyvää ja rajatonta maahanmuuttoa, mutta samalla väittävät ajavansa suomalaisten matalapalkkaisien ja työttömien asiaa. Kasvavan maahanmuuton myötä kun kasvaa joko verorasite sosiaalikuluille (pakottaen valtion laskemaan sosiaalietuuksia) tai kilpailu matalapalkkatöistä, jotka molemmat iskevät vasemmiston perinteisiin pienituloisiin äänestäjiin.
Kokoomuksen kannalta rajattoman maahanmuuton kannattaminen voi olla aivan loogistakin, kun sen avulla pystyvät romuttamaan hyvinvointivaltion järjestelmiä ja saavat järjestettyä lääkäriäänestäjilleen palvelusväkeä. Tätä he vaan eivät sano suoraan, vaan verhoavat sinänsä loogisen itsekkyytensä humanismin verhoon, jotta saisivat ääniä myös maailmanparantajahörhöiltä.
Mikko Malliton, teet koko joukon vääriä päätelmiä. Suomessa puusepän palkka on huipputasoa koska puuseppä on huipputasoa. Ne puusepät jotka eivät pysty tuottamaan oman palkkaansa verran lisäarvoa ovat jo ulkoistettu muualle tai niitä työpaikkoja ei vaan ole. Jos suomeen tulee iso kasa taitavia puuseppiä voi suomalainen puuseppä joutua ahtaalle kilpailun takia, mutta kilpailu on tärkeä, ellei jopa tärkein osa yhteiskunnan hyvinvointia. Logiikkasi mukaan meidän olisi kannattanut suojella putkitelevisioiden valmistusta ja laittaa pannaan litteät uuden ajan näköradiot. Myös uber kannattaa pitää poissa jotta nykyisillä taksikuskeilla riittää töitä – muun kansan kustannuksella.
Oletat että työpaikkojen määrä on vakio – aivan kuin maahantuleva puuseppä varastaisi suomalaiselta puusepältä yhden ennalta määrätyistä työpaikoista, jolloin suomalainen jää kotiin pyörittelemään peukaloita. Olisiko kuitenkin niin että työpaikkojen kokonaismäärä lisääntyy palkkajouston ja pääluvun kasvun myötä? Nykyisellä hintatasolla monet palvelut jäävät syntymättä tai niiden kysyntä on olemattoman pientä. Maahanmuuttajat työllistyisivät todennäköisesti suurelta osin uusiin työpaikkoihin. Ja vaikka suomalainen työntekijä vaihdettaisiin tuoreeseen maahantulijaan, ei siinä olisi mitään erikoista. Vastaavaa kilpailua käydään suomalaisten kesken Suomessa koko ajan. Suomalainen työntekijä kilpailee myös pääomaa (koneita ja laitteita) vastaan jatkuvasti.
Esimerkkisi Yhdysvalloista perustuu tilastolliseen harhaan. Yhdysvalloissa on tapana mitata kotitalouden tuloja. Kun kotitaloudessa asuvien ihmisten määrä on laskenut tasaisesti 50-luvulta lähtien on tämä luonnollisesti painanut kotitalouksien tuloja, joka ei tietenkään anna todellista kuvaa tulotason kehityksestä yksilötasolla. https://www.creators.com/read/thomas-sowell/09/16/misleading-statistics
Eli sinun mielestäsi kaikki on ihanaa eksponentiaalista kasvua, eikä mikään pois keneltäkään.
Kysynnän ja tarjonnan lait ne pätevät työmarkkinoillakin. Kaikkia töitä ei ole voitu ulkoistaa, kuten sitä lääkärin takapihalla uurastavan puusepän (tai taksikuskin tai parturin) duunia, siksi hänen palkkansa on Suomessa ollut huomattavasti korkeampi kuin vastaavan taitotason puusepillä maailmalla. Ei suorittavan tason perusduunareilla ylipäätään voi olla niin suuria osaamiseroja, että suomalaiset moninkertaiset palkat verrattuna alempien palkkojen maihin olisivat perusteltuja, eikä suomalainen ammattikoulu mitään maailmanhuippuja ulostyönnä, vaan ihan tavallisia työhönsä leipiintyneitä duunareita.
Mitäs ne yksilötason tulot USA:ssa sitten sanovat? Entä jos laittomat huomioidaan alimpiin palkkoihin? Linkkejäsi en lähde kaivelemaan, kun en usko sieltä mitään väitteeni kumoavaa löytäväni.
Sen myönsinkin, että on mahdollista, että suomalaisten duunarien ja työttömien ajaminen ahdinkoon palkkakilpailulla saattaa olla kokonaisuutena Suomen kansantalouden etu. Mutta ei se kaikkien etu ole ja se kasvattaa tuloeroja, millä on omat negatiiviset vaikutuksensa.
Jaaha, totuus oli taas tasan päinvastainen kuin unelma tältäkin osin:
” Household income, however, has risen due the increasing number of household with more than one income earners and women’s increased presence in the labor force.[8]”
https://en.wikipedia.org/wiki/Income_in_the_United_States
Höpsistä. Data on hyvin yksiselitteinen: https://fred.stlouisfed.org/series/MEPAINUSA672N
Lyhyempi selvitys kotitalousdatan käytöstä tulonmittarina täällä https://fredblog.stlouisfed.org/2016/12/the-puzzle-of-real-median-household-income/
Taloustiede ei tietääkseni tunne ilmiötä jossa työvoiman tarjonta aiheuttaa rakenteellista työttömyyttä tai reaalipalkkojen laskua.
Miten ne yksilötason palkat USA:ssa ovat kehittyneet? Jos linkkisi antavat tähän vastauksen, niin voisitko ihan suomeksi kirjoittaa sen, kun en edelleenkään jaksa lähteä kahlaamaan linkkejä, joista uskoakseni ei löydy tätä vastausta.
Ja kyse siis lähinnä alimman tason keskipalkoista, eli alimpien desiilien tai alimman kvartiilin, mutta myös mediaanipalkka ihan mielenkiintoinen.
Itse olen nämä tiedot muutamaan kertaan aikoinani esiin kaivanut, joten uskon kyllä tietäväni mistä puhun.
Taloustiede voidaan esittää miten halutaan. Minusta se, että alimmat palkat eivät ole USA:ssa kasvaneet juuri samaan aikaan, kun matalapalkkatyön tarjonta on kasvanut, kun taas rajojen ollessa “kiinni” matalapalkatkin kasvoivat, todistaa pointtini. Joku taloustietelijä todistakoon muuta.
Nähdäänhän tämä Suomessakin, 80-luvulle ja ehkäpä jopa 2000-luvun alkuun asti matalapalkatkin kasvoivat, mutta nykyään kun työvoiman tarjonta on kasvanut alimpien palkkojen töihin, niin reaalipalkat ovat niissä tehtävissä jääneet jälkeen.
Ja tilastoissa pitäisi tietenkin jotenkin huomioida myös laittomat työntekijät, joiden palkat saattavat olla mitä tahansa. Jos esimerkiksi USA:ssa kodinhoitajista 50% on laittomia ja he saavat laittoman alhaista palkkaa, niin on keskimääräisten kodinhoitajien palkkataso siis laskenut tilastoissa näkyvääkin enemmän.
Tässä nyt Englannin keskuspankin väite siitä, että maahanmuutto on laskenut palkkoja, mutta ei varmaan riitä unelmataloustieteilijöille:
“A major report by the Bank of England has found increases in immigration have reduced the pay on offer to care workers, waiting staff, and cleaners”
http://www.telegraph.co.uk/news/politics/12063052/Mass-migration-driving-down-wages-offered-to-British-jobseekers.html
Olkoonkin, että pelkkä Rantalan näkeminen aiheuttaa minussa kakomisrefleksin, millä tavoin hän olisi voinut turvautua byrokraatin kirjoituksessaan hahmottelemaan toimintamalliin? Turvapaikanhakijat ovat täällä jo ja ymmärrän, että Rantalan kaltainen ihminen haluaa vatuloinnin ja väyrystelyn sijaan saada aikaan jotain konkreettista juuri tässä ja nyt. Byrokraatin kuvailema skenaario vaatisi melkoisia yhteiskunnallisia muutoksia, joiden ei voi katsoa olevan näköpiirissäkään, ainakaan niin kauan kuin erinäisillä etujärjestöillä on maassamme hiukankaan sananvaltaa.
Kun Rantala ei lisäksi ole jo luontaisten ominaisuuksiensakaan vuoksi mikään yhteiskunnallisen muutoksen moottori, vaan mitä ilmeisimmin hyvin hands-on-tyyppinen henkilö, olisi vähemmän maalaileva ja enemmän käytännönläheinen vastine verrattomasti hedelmällisempi. Sellaisesta kaarnalaivoineen ulapalle eksynyt toimittelijakin voisi kenties ottaa jotain aivan aidosti onkeensa.
Mitä tekemistä Rantalalla nyt on tämän jutun kanssa???
Ilmankos suomalaiset äänestävät aina samoja puolueita, kun muisti on noin lyhyt.
Kerrataanpa vielä: kommentissaan Rantalan vastineeseen byrokraatti lupasi palata vielä astialle (“arvostelemme valittuja keinoja, joita pidämme tehottomina… myöhemmin lisää sellaisista toimista, jotka ovat aidosti tehokkaita”), aikoen siis tarjota parempia vaihtoehtoja Rantalan puuhasteluille. Ylläoleva kirjoitus tarjoaa nyt niitä ja on siten varsin suoraa jatkumoa Rantalan kaarnavenehankkeen kritiikkiin. Tämä on nyt se rakentava osuus.
Toki kirjoitus voidaan tulkita kritiikiksi yksinomaan valtionhallinnon suuntaan, antaen siten Rantalalle synninpäästön (ei se ole tyhmä joka anoo, vaan se joka myöntää), mutta kun ne turvikset kuitenkin ovat täällä nyt, niin paskathan ovat jo housuissa. Ei ympäröivää yhteiskuntaa tähän hätään ehditä oleellisesti muuttaa, ehkä tulevia kansainvaelluksia silmälläpitäen kylläkin.
Kun tätä asiaa on etenkin Rantalan kaarnaveneiden ympärillä puitu, niin oleellista lienee, mitä Rantalan kaltainen hands-on-kansalainen voisi juuri nykyisessä toimintaympäristössä tehdä turvisten työllistämiseksi väyrystelyn ja peukaloiden pyörittelyn sijaan (johon minäkin tässä näköalattomana lusmuilijana lankean). Selvästikin tämän maan rantalat voisivat olla myös voimavara näinä hankalina aikoina.
Kun meitä joka tapauksessa on siunattu hallinnolla, joka on valmis jakamaan rahaa jokaiseen turvisten aktivointipöljyyteen, eikä mikään tule sen osalta nopeasti muuttumaan (ilman vallankumousta ainakaan), niin olisiko byrokraatilla tai lukijoilla tarjota näille rantaloille jo nykyisellään toteutuskelpoisia ideoita rahoitettaviksi hankkeiksi? Tervehdin ilolla jokaista, joka yrittää aidosti tehdä jotain, mutta en ilahdu jos rahamme päätyvät johonkin Kaarnalaiva II:een.
Jos katsotaan PB:n tapaan pidempää perspektiiviä, niin olisin kyllä valmis rajoitettuun matalapalkkatyöllistämiseen jos tavoitteena olisi harjaannuttaa turvikset sen alan työhön, jolle heidän kotimaassaan on kysyntää ja perimmäisenä tavoitteena olisi auttaa kotimaataan mm. jälleenrakennuksessa ja vakautumisessa tuottamalla osaavaa työvoimaa ko. maan tarpeisiin.
Nälkämaan laulun alkuperäisistä sanoista löytyy turviksillekin johdantoa täkäläiseen arvomaailmaan, jonka sisäistettyään korkeimmaksi tavoitteeksi tulee kuin luonnostaan oman isänmaan nostaminen tuhkasta kukoistukseen:
Hammasta purren ja parkumus pois!
Wierasko voimamme korvata vois?
Tänne ne sortuis’ tuskahan työn,
tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön.
Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vain menköhöt merten taa!
Ei kai PB tossa sanonut, että Rantalan on hankittava Suomeen negatiivinen tulovero, tai että Rantalan ois se maksettava omasta pussista. Tuo kirjoitus oli kehotus nimenomaan järjestelmän muuttamiselle Suomessa. Pois siitä suunnasta, että tuetaan yksittäisiä kaarnavene-projekteja, ja tällaisen yleisen, yksinkertaisemman ja tehokkaamman järjestelmän piiriin.
Tuohon PB:n matalapalkkaskenaarioon liittäisin sen, että palkan ostovoiman olisi Suomessa oltava parempi. Suomen kokonaisveroaste syö ostovoiman.
Jokin sellainen strateginen linjaus olisi paikallaan, että valtion menoja supistetaan 5-7 miljardia, jolloin menot ja tulot ovat teoriassa tasapainossa, ja sitten alennetaan veroja tuo samat 5-7 miljardia, millä on kokonaisveroastetta alentava vaikutus. Alkuun aukko paikattaisiin velalla. Sitten seurataan, millaista pöhinää ihmiset saavat aikaan. Asiaa voi auttaa normitalkoilla.
Fiksut palkansaajajärjestöt pitäisivät vielä palkkojen nousun kurissa ostovoiman parantusessa muutenkin, niin globaali kilpailukyky paranisi hieman. Tärkeintä on kuitenkin lisätä taloudellista toimelisaisuutta.
P.S. Tilastokeskuksen ja valtionvarainmininiseriön sivuilta voi käydä vertaamassa valtion menojen ja elinkustannusindeksin kehityksen eroa vaikka viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Ero on hätkähdyttävä, mutta jonnekin ne rahat vain menevät, eikä riitä.
Tämä on sanomattakin selvää. PB kannattaa erittäin mittavia leikkauksia julkiseen sektoriin. Ei juustohöylällä, vaan kirurginveitsellä siten, että julkisen sektorin itselleen ottamia tehtäviä leikataan pois yksi kerrallaan kuin syöpäpesäkkeitä. Jäljelle jäävä terve ydin, eli valtion tarpeelliset tehtävät rahoitetaan kunnolla.
Annoin vähän huolimatonta kritiikkiä palkanpoljennasta. Sinänsä seison sanojeni takana USA:n matalapalkkaisten ja maahannmuuton osalta, mutta PB:hän tuossa mainitsi ratkaisuksi negatiiviset tuloverot tai kansalaispalkan. Niiden avulla minustakin voisi olla mahdollista yhdistää matalammat palkat eli matalampi kynnys työmarkkinoille ja silti säällinen ostovoima työntekijöille.
Tosin jossain mennee sekin raja, kun työn tuottavuus on niin alhainen, että työntekijä on menoerä valtiolle, vaikka tekisi pitkää päivää, kun siis huomioidaan kansalaispalkka ja muut valtion tarjoamat palvelut. Mutta eiköhän joka tapauksessa töitä tekevä ole pienempi menoerä kuin kotona “palkalla” makaava. Matalapalkat + kansalaispalkkakaan ei siis välttämättä tekisi kaikesta maahanmuutosta Suomelle hyödyllistä, joten syitä maahanmuuttokritiikille jäisi edelleen, mutta vähemmän kuin nykyään.
Monelle on aika itsestäänselvää eri ratkaisumalleja spekuloitaessa, ettei massamaahanmuutto ole mikään ratkaisu kuin yksilötasolla, ja silläkin tasolla pää tulee vetävän käteen ennen pitkää varojen loppuessa.
Yksi laskentaharjoitus voisi olla, että katsotaan ne viisi maata, joista EU-alueelle tuli eniten turvapaikanhakijoita vuonna 2016 tai 2015. Lasketaan tuo kokonaismäärä ja sen prosentuaalinen osuus kaikista EU-alueille tulleista turvapaikanhakijoista.
Tämän jälkeen ynnätään noiden viiden maan väestönkasvu kyseiseltä vuodelta, eli syntyneet – kuolleet.
Suoritetaan vertailu, ja pohditaan, että miten homma tulee toimimaan pitkällä tähtäimellä.
Ehkä tähän väliin on hyvä ottaa selkeyttävänä kommenttina, että maahanmuuttoa ei pitäisi tarkastella yhtenä homogeenisena ilmiönä. Meillä on erittäin toivottavaa ja kannattavaa työperäistä maahanmuuttoa, maahanmuuttoa muista sosiaalisista syistä (perhesuhteet, parisuhteet ym) ja sitten muun muassa sosiaalitukiperäistä ja humanitääristä maahanmuuttoa. Kun tässä kirjoituksessa keskityttiin sosiaaliturvan varassa elävien ongelmaan ja työnteon mahdollistamiseen näille, niin pari ensimmäisenä mainittua maahanmuuttajaryhmää eivät tietenkään silloin ole luupissa.
Juu,
Tuokin on lähes itsestäänselvää suurimmalle osalle. Tietty keskusteluissa vilahtelee tahallinen väärinymmärtäminen tuon tuosta, millä saadaan kavuttua moraalisesti korkeammalle maaperälle, kun järkiargumentit loppuvat.
Päivän Byrokraatin käsitys amerikkalaisesta maahanmuutosta on kovasti vanhentunut. Yhdysvaltoihin kohdistunut maahanmuutto tuli 1960-luvulle asti lähinnä Euroopasta. Siihen asti maahanmuuttoa saattoi perustella taloudellisesti hyödyllisenä. Tulijat työllistyivät suunnilleen saman tien ja alkoivat maksaa yhteiskunnalle verovaroja enemmän kuin niitä kuluttivat.
Sen jälkeen demokraattinen puolue sai lainsäädännöllisillä manöövereillä aikaan tilanteen, jossa nykyisin Yhdysvallat hyväksyy lähinnä kehitysmaista tulevat maahanmuuttajat. Ja vaalikampanjan aikana nähtiin, että varsinkin demokraattisen puolueen edustajat mielellään hyväksyvät jopa laittomatkin maahanmuuttajat, kunhan he tulevat kolmannen maailman maista.
Nämä uudet tulijat aiheuttavat yhteiskunnalle paljon enemmän kustannuksia kuin hyötyjä. Vaikka jotkut työnantajat hyötyvät halvasta työvoimasta, halpa työvoima aiheuttaa moninkertaiset kustannukset yhteiskunnalle verrattuna heidän maksamiinsa veroihin nähden: terveydenhuolto, lasten koulutus, poliisi, vankilat, yms. Lisäksi nykyinen maahanmuutto syrjäyttää Amerikan omia pienituloisia työntekijöitä työmarkkinoilta. “What the hell yuo have to lose”, kysyi Trump muistuttaen, että uudet tulijat – lailliset ja laittomat – vievät mahdollisuuksia juuri mustilta.
Demokraattien kannalta nykyinen “värillinen” maahanmuutto on kannattavaa. Noin kahdeksan maahanmuuttajaa kymmenestä kannattaa kaikissa vaaleissa demokraatteja. Tällä on poliittisen kamppailun kannalta iso merkitys, koska konservatiivit ovat voittaneet enemmistön valkoisten äänistä kaikissa presidentinvaaleissa vuodesta 1948 alkaen.
Tällä hetkellä Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa demokraatit käyvät kamppailua ns. sanctuary city asemasta. Nämä kaupungit ovat päättäneet, että viranomaiset eivät saa asettaa laitonta maahanmuuttajaa syytteeseen vain sillä perusteella, että hän on maassa laittomasti. Eivätkä viranomaiset saa edes kysyä kaupunkilaisen maassaolon perustetta, kansalaisuutta yms. Jos Trump alkaa siirtää laittomia maahanmuuttjia rajan yli Meksikoon, merkinnee se myös muutosta näiden turvakaupunkien asemaan.
Monien hyvätuloisten amerikkalaisten kannalta maahanmuuttajat ovat hyödyllisiä, koska tarjoavat edullisia palveluja. Onhan mukavaa kun tavallinen toimittaja, arkkitehti tai juristi voi palkata kotiinsa kaksi ja kolmekin apulaista huolehtimaan siivouksesta, pyykinpesusta ja muusta ikävästä. Siinä varmaan tuntee itsensä tärkeäksi – ja ehkäpä vielä jonkinlaiseksi hyväntekijäksikin. Vaikka osa halpatyövoiman palkasta tosiasiassa jääkin yhteiskunnan maksettavaksi.
Ei merta edemmäksi. Iso-Britanniamme tuossa majailee täystyöllisyyden kiroissa. Vuosikymmenen alussa maahan muutettuamme meni jokunen viikko, että ymmärsi asuvansa jossain muualla kuin suomalaisessa sosialistisessa itsetyydytysyhteiskunnassa. Oli jokseenkin hämmentävää nähdä kyltti kadulla, jossa viiden kauluspaidan pesu ja silitys maksaa 5.99. Tulipalon jälkeen kehtasi nostaa seitsemään puntaan. Jatkoin asiakkaana, ja vaimo olisi nauranut kadulle, jos en olisi paitojani pesettänyt kodin ulkopuolella.
Muuton jälkeen kolahti pian postiluukusta sisään puutarhurin kirje, jotta voisimmeko jatkaa asiakassuhdetta samaan tapaan kuin vuokralordillamme oli. Joo käy: 15 puntaa tavan homma ja pensaiden leikkuun kanssa kolme pimppiä. Oikein mahtava vanhempi eläkkeellä oleva sivistynyt ja avarakatseinen britti, jonka kanssa kävimme hienoja ennakkoluulottomia keskusteluja ruohonleikkuun tai pensaan leikkuun lomassa.
Ikkunoita siellä hämähäkkien luvatussa maassa hoiteli myös britti hintaan 11 puntaa kuukausi. Talon siivoojana oli ensin britti, joka oli aivan luokaton. Vaihdoimme bulgarialaisiin samalla hinnalla, 27 puntaa kerta kahdelta kerrokselta. 35 puntaa jos kolmaskin kerros siivottiin vieraiden jäljiltä.
Tämä kaikki kuittien kanssa. Kyllähän hieman ollaan sivuraiteella, jos emme osaa ottaa “tehoja irti” (Riku) kansalaisistamme, olivatpa he muuttajia tai eivät. On suorastaan ihmisoikeusrikos linnoittaa työttömät kotiin järjettömällä verokiilalla ja yleissitovuudella. Koordinaattoreita tämä maa ei kaipaa enää yhtään enempää, ei Rantalaa eikä kukaan muunkaan. Suomalaiset ja yrittäjät kaipaavat happirikasta ilmaa, minkä järjetön byrokratia ja verotus ovat vieneet. Happea perkele!
Riku ja muut jotka haluavat auttaa valtiota tässä savotossa voisivat esim. opettaa maahantulijoita lukemaan ja kirjoittamaan. Nyt siihen(kin) palaa verorahoja.
“Aikuisten perusopetus muutetaan siten, että se palvelee tosiasiallisia kohderyhmiä. Luku- ja kirjoitustaidon opetus sisällytetään selkeänä omana moduulina osaksi aikuisten perusopetusta.” *
* http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2014/Aikuisten_maahanmuuttajien_perusopetus.html?lang=fi
Ehdotan valtakunnallista jänisjahtia kaikilla urbanisoituneilla alueilla, se työllistää tehokkaasti hallinnon eri tasoja.
Kuhmossa haettiin lupaa harventaa kaupunkijäniksien määrää kahdeksalla.
Kuhmolainen-lehti kertoo, että kahdeksan jäniksen harventamiseen haettiin lupaa Suomen riistakeskukselta kesäkuun puolessa välissä, ja hakemuksessa ehdotettiin, että jäniksiä harvennettaisiin jousella ampumalla.
Kainuun poliisilaitos ei puoltanut luvan myöntämistä turvallisuusseikkoihin vedoten.
Sen jälkeen Kainuun riistapäällikkö Jukka Keränen ehdotti harvennuslupaa hakeneelle, että jos jänikset siirrettäisiin elävänä jonnekin soveltuvampaan paikkaan. Ehkä tästä vielä puuttuu sääntöjä tai asetuksia, jolla asia saataisiin vielä paremmalle tolalle.
Siirtäminen kuitenkin edellyttäisi, että metsästysoikeuden haltija eli maanomistaja, tässä tapauksessa Kuhmon kaupunki tekisi elävänä pyytämisestä ja siirtämisestä lupahakemuksen Riistakeskukselle.
Kuhmon kaupunki ei todennäköisesti aio hakea lupaa loukkupyynnin huonojen edellytysten vuoksi. Jänis on vaikea houkutella menemään loukkuun varsinkin kesäaikana, kun ruokaa on muutenkin paljon tarjolla.
Ja jänikset loikkivat edelleen pitkin kaupunkia.
Hehe, eihän tuossa edes olla jahtiin asti päästy, eikä kannata sinne asti päästäkään, jos halutaan työllistää. Tarinasta vielä puuttuivat verorahoin pyörivien eläintensuojelujärjestöjen ja muiden ituhippien kannanotot ja verorahoitteisen Ylen suuri juttusarja Kuhmon jäniksien ahdingosta.
Helsingin lokit ovat myös työllistäneet ilahduttavan paljon poliitikkoja, virkamiehiä ja mediaa jo vuosien ajan ilman, että niille on mitään tehty. Jostain syystä lokit eivät taida vastaavasti työllistää tallinnalaisia tai pietarilaisia, vaikka itse eläinlaji lienee samanlainen sielläkin? Helsingin virkamiehistö voisikin käydä neuvomassa virolaisille mien lokkien avulla voidaan parantaa työllisyystilannetta.
Tässäkin kirjoituksessa alla on jälleen kysymys yhteiskunnan arvovalinnoista.
Kenen etu on tärkeintä? Poliittisissa suojatyöpaikoissa loisivien byrokraattien vai perätikö yrittäjän etu?
Kyllä nousee niskavillat pystyyn kun lukee tämän allaolevan.
Aloittavan luontomatkailuyrittäjän täytyy ottaa yhteyttä seitsemään viranomaistahoon, maksaa kuusi viranomaismaksua ja viisi rekisteriotemaksua sekä tilata viisi maksullista rekisteriotetta eri viranomaisilta. Kustannukset nousevat 1 171–1 256 €:n.
– Se on järkyttävän kohtuuton tilanteessa, jossa kevyesti liikkeelle lähtevä yritystoiminta on juuri sitä, mitä Suomeen tarvitaan.
Byrokratian määrä riippuu yrityksen luonteesta. Jos yritysmuoto on toiminimi ja yritys järjestää vain yhden luontoretken vuodessa, yhden lomakkeen täyttö ja toimittaminen rekisteritoimistoon riittää. Jos liikevaihto lisäksi jää alle 8 500 euron, ei tarvitse edes liittyä arvonlisäverorekisteriin.
Jos taas yritys järjestää vuodessa kaksi luontomatkaa tai useamman, joihin kuuluu majoitus, hallinto vaatii enemmän.
Muuan yrittäjä on parhaillaan perustamassa sivutoimista luontoyritystä. Hanke on vielä kesken, mutta perustamisvaiheen hallinto on jo lähes nujertanut yrittäjän.
Lista perustamisbyrokratiasta näyttää tältä:
1. Varmista Kuluttajavirastosta (KKV), että yrityksesi toimiala täyttää KKV:n vaatimukset. Odota vastausta noin kuukausi.
2. Rekisteröi yrityksesi Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) kaupparekisteriin. Maksa sitä varten PRH:n tilille 110 euroa. Lähetä paperinen kaupparekisterikaavake ja maksukuitti PRH:lle.
3. Hanki kaupparekisteriote PRH:sta, hinta 4 euroa.
4. Hanki virkatodistus väestötietojärjestelmästä, hinta noin 8 euroa, toimitusmaksu noin 5,50 euroa.
5. Hanki todistus konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä, hinta 22 euroa.
6. Hanki ote holhousasioiden rekisteristä, hinta 15 euroa.
7. Rekisteröidy KKV:n valmismatkarekisteriin kolmella kaavakkeella. Lähetä sitä varten KKV:lle kohtien 3–6 todistukset. Lähetä myös toimintasuunnitelma.
8. Maksa KKV:lle rekisteröintimaksu 150 euroa.
9. Maksa KKV:lle vuotuinen valvontamaksu 300 euroa. Jos vuosi vaihtuu perustamisprosessin aikana, maksa uudelleen.
10. Hae lupa retkien järjestämiseen kunnan terveystarkastajalta, hinta noin 100 euroa. Liitä hakemukseen retkien turvallisuussuunnitelma.
11. Tee PRH:lle muutoshakemus, jolla ilmoitat, että KKV ja terveystarkastajat ovat myöntäneet luvat yritystoiminnan aloittamiselle. Muutosilmoituksen hinta 85 euroa. Liitä muutosilmoitukseen KKV:n valmismatkarekisterin ote, hinta 30 euroa.
12. Tee Metsähallituksen kanssa sopimus elinkeinon harjoittamisesta kansallispuiston alueella, sopimuksen hinta 40 euroa.
Mykkänen taivastelee hallinnon aiheuttamaa kuormaa. Hänen mielestään aloittavalla yrittäjällä, ainakin sivutoimisella, on karkeasti ilmaistuna kaksi vaihtoehtoa. Joko hän unohtaa koko yrityksen, vaikka asiakkaat odottaisivat ovella, tai hän jättää ilmoittautumatta viranomaisille ja pyörittää liikettään kaidan tien ulkopuolella.
Mykkänen huomauttaa, että suurin osa noin 1 200 euron “kynnysmaksusta” kuluu rekisteröintimaksuihin ja yrittäjän omien tietojen siirtoon viranomaiselta toiselle.
– Jos Kuluttaja- ja kilpailuvirasto haluaa yrittäjän tiedot, sen pitää saada ne suoraan Patentti- ja rekisterihallituksesta, eikä niin, että yrittäjä itse ostaa kaupparekisteristä sinne antamansa tiedot.
Oma lukunsa on 300 euron suuruinen valvontamaksu. Mykkänen yritti selvittää viranomaiselta, mihin rahaa käytetään, mutta tämä asia ei selvinnyt. Sen verran paljastui, että maksulla katetaan niin sanotun vakuusjärjestelmän kuluja.
Vakuusjärjestelmällä taataan, että ennakkomaksuja maksaneet asiakkaat eivät menetä rahojaan yrityksen kaatuessa. Kaikki yrittäjät eivät kuulu vakuusjärjestelmään, mutta silti heiltä kerätään järjestelmän ylläpitoon käytettävät maksut.
– Tällaiset kohtuuttomuudet pitää poistaa, Mykkänen sanoo.
Hänen mielestään ilmoitukset kunnan terveystarkastajalle ja Metsähallitukselle ovat perusteltuja. Kaikki muut voitaisiin joko poistaa tai ainakin maksuja voitaisiin keventää.
– Kilpailu- ja kuluttajaviraston pitää tulla mukaan kuvaan vasta silloin, jos kuluttaja tekee valituksen.
Mykkänen on tehnyt luontoyrittäjän tapauksesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Hän toivoo, että siihen vastaisi liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.), jonka toimialaan kuuluu normien purku.
Meinasin pökrätä, kun luin tämän luontoyrittäjäjutun yrittämisen hinnasta, mutten sitten pökärnnytkään, kun luin lopusta, että kuuluu ministeri Anne Bernerin alaisuuteen. Miksi en sitten pökrännyt? No, katsos kun eipä yllättänyt ei, tuo loppukaneetti. Niin tottunut, ettei hetkauta. Tällä hetkellä näyttäisi olevan niin, että kaikista pahimmin pieleen menneet projektit tai muut valtion toiminnot ovat Bernerin käsialaa.
“Työntekijän näkökulmasta hänen käteen jäävä elatuksensa kasvaa hieman ja hän saa arvokasta työkokemusta joka on portti seuraavaan, kenties parempaan työhön.”
Näihin kaipaisin jotain perusteluja. Nyt vaikuttaa mututuntumalta. Suomessa on pula työpaikoista ja palkanmaksajista. Ei työntekijöistä.