Kokeile pelaamalla: peliteoria paljastaa hyvinvointivaltion valuvian

Päivän Byrokraatti testasi Evolution of Trust -peliä, joka simuloi peliteorian mukaisesti ihmisten keskinäistä yhteistyötä. Jos sinulla on vartti aikaa, testaa sitä itse, mutta muille tässä keskeisimmät oivallukset.

Pelissä on useita hahmoja, mutta keskitytään tässä vain kolmeen: huijari (maksimoi oman hyötynsä, ottaa, mutta ei anna), sinisilmäinen (yrittää aina tehdä yhteistyötä, vaikka toinen osapuoli huijaisi), sekä tarkkailija (minä teen yhteistyötä, mutta jos huijaat, en tee sitä). Jatkuva huijaaminen ei kannata, eikä sinisilmäinen luottamus kannata. Sen sijaan tarkkailu ja reagointi, sekä pieni määrä armollisuutta kannattaa.

Koska kyse on ihmisten välisten suhteiden simuloinnista, tämän voi yhdistää suoraan arkipäivän elämään. Normaalisti vain harvat tekisivät yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät anna jotain takaisin. Tämä antaa tällaisille ihmisille kaksi vaihtoehtoa:
1) muuttaa käytöstään, tai
2) hävitä peli

Simulaatiossa tämä on havainnollistettu siten, että “hävinneet” poistuvat pelistä ja “voittaneita” (ne, joiden käytös palkittiin) tulee lisää. Useimmissa peleissä sinisilmäiset häviävät ensin ja huijarit lisääntyvät, sitten huijarit alkavat hävitä. Sinisilmäiset siis elättävät huijareita, kun taas tarkkailijat kieltäytyvät yhteistyöstä heidän kanssaan, vaan tekevät mieluummin yhteistyötä keskenään.

Reaalimaailmassa tilanne on samanlainen. Yhteistyöhön kykenevä käytös palkitaan yhteistyöllä, kun taas itsekäs ”mulle kaikki” -käytös johtaa siihen, että yhteistyötä ei haluta tehdä. Niinpä tietynlainen käytös vahvistuu ihmisissä ja tietynlainen heikkenee.

Tämä ihmisten luonnollinen kanssakäyminen muuttuu, kun sosialismi puuttuu peliin. Esimerkiksi Suomessa sinisilmäiset eivät elätä muita, vaan he ovat pakottaneet kaikki muutkin elatusvelvollisiksi. Kuten todettu, sinisilmäiset lisäävät huijareiden määrää (niiden, jotka ottavat resursseja, mutta eivät anna takaisin), mistä taas seuraa se, että näiden henkilöiden määrä jatkuvasti kasvaa. Tämän voi helposti tarkistaa tutkimalla sosiaalikulujen tilastoja, tai vaikka suomalaisten työmoraalin kehitystä. Pakotettu yhteistyö johtaa myös siihen, että ihmisten välinen luottamus rapautuu. Myös tämä on helppo havaita pelkästään avaamalla Facebook.

Näiden kahden ääripään välissä olevat tarkkailijat näkevät, että kyse on hyväksikäytöstä ja he lopettaisivat yhteistyön, mutta eivät voi, koska heitä estetään tekemästä niin. Tarkkailijat ovat ainut ryhmä, joka saisi huijarit luopumaan huijaamisesta, mutta heille ei anneta siihen mahdollisuutta.

Hyvinvointivaltio uskoo ihmisessä hyvään. Mikäli ihmistä autetaan, hän kyllä pitää huolen itsestään ja auttaa muita takaisin. Peliteorian mallin mukaan on helppo nähdä, mikä tässä on pielessä. Hyvinvointivaltion malli perustuu naiiviin auttamiseen, jota voivat helposti käyttää hyväkseen ne, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä. Koska tolkun ihmiset eivät pääse vetämään tukeaan pois, hyväksikäyttö on rationaalisin toimintatapa. Ei siis ihme, että Suomessa yksi kolmasosa väestöstä pakotetaan rahoittamaan kaikki ja kaksi kolmasosaa haluaa nostaa veroja.

Peliteorian mukaan ongelma ei ole ihmisissä, vaan säännöissä. Tällä hetkellä hyvinvointivaltiossa vallitsee epäluulo, joka johtuu pakotetusta yhteistyöstä. Sääntöjä muuttamalla ja kannustimia parantamalla on mahdollista lisätä ihmisten välistä aitoa luottamusta, joka puolestaan johtaa aitoon yhteistyöhön. Tästä syystä yksilönvapauden merkittävin osa on mahdollisuus sanoa ”Ei”.

Vaikka se näennäisesti johtaa yhteistyön vähenemiseen, se oikeasti vähentää vain yhteistyötä huijari-ryhmän kanssa ja lisää yhteistyötä niiden välillä, jotka hyödyttävät toinen toisiaan.

Kokeile ja pelaa! The Evolution of Trust