PAB: Nuorten yrittäjien ensikosketus byrokratiaan
Palkintokomitea jakaa positiiviset Päivän Antibyrokraatti -palkinnot kahdelle nuorelle yrittäjälle, jotka ovat saaneet ikävän mutta realistisen ensikosketuksen yrittäjyyteen liittyvään byrokratiaan.
Ensimmäisen palkinnon saa 16-vuotias Leo Rekola, josta lehtijutun mukaan tuli olosuhteiden pakosta yrittäjä, kun kaupungin aloittamat katutyöt sulkivatkin jäätelökioskin, johon hänen oli tarkoitus mennä kesätöihin. Toimelias nuori ei jäänyt viettämään lomaa kotipihalle, vaan hän tarttui saamaansa ideaan mennä myymään kahvia Järvenpäässä sijaitsevalle Ainolan junaseisakkeelle. Varsin hienoa oma-aloitteisuutta ja kertoo siitä, että tästä nuoresta on hyvää vauhtia kasvamassa yhteiskunnan tukipilari.
”Olimme jo pitkään ajatelleet isän kanssa, että Ainolan seisakkeelle voisi mennä myymään kahvia, kun ei siellä oikein ole mitään. Siellä on vain penkkejä, lippuautomaatti ja pelto vieressä”, Rekola kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
”Ajateltiin, että se voisi olla ihan hyvä mesta. Kun porukka menee töihin aamulla niin saisivat kahvin mukaan.”
Ei yhtään hullumpi ajatus. Nuori mies on hyvin tunnistanut asiakastarpeen, jota kukaan muu ei ole vielä ehtinyt tyydyttää. Sitä paitsi markkina on otollinen: kupillisia voi myydä kullekin asiakkaalle ainakin kaksi. Ensimmäinen menee jo ihmetellessä, kuinka kauan VR:n juna oikein voi olla myöhässä. Toinen soitellessa aamun ensimmäisen palaverin osanottajille viivästyneistä aikatauluista.
Rekolalla oli tarkoitusta varten muunneltavissa oleva laatikkopyörä, jonka kyytiin hän sai aina aamun sarastaessa viitisen litraa kahvia ja jolla hän saattoi pyöräillä seisakkeelle myymään matkakahvit työmatkalaisille. Ohessa hän kertoo kaupanneensa lisäksi virvokkeita ja itse leipomiaan suklaakeksejä ja pullaa.
Kun VR:n palveluun liitännäisestä kaupanteosta on kyse, olisi tietysti hyvä, jos myyntikärryssä olisi tarjolla myös närästys- ja päänsärkylääkettä sekä päivystävän taksitolpan numero.
Sääntö-Suomi ei olisi sääntö-Suomi, jollei kahvipalvelun kieltävää normiviidakkoa löytyisi. Rekola joutui siirtämään kahvipyöränsä ainakin joksikin aikaa laiturialueen ulkopuolelle lupa-asioiden vuoksi.
”Minulla on kaikki luvat myydä kahvia ja leivonnaisia asemalla, mutta itse seisakkeella myymiselle tarvitaan vielä erillinen lupa”, hän sanoo.
Jutun perusteella Rekola ei odottanut lupaa saavansa, mutta toivotaan, että ihme kuitenkin tapahtui ja hän vielä artikkelin julkaisun jälkeen sai lupalapun käteensä. Ainakin järkisyyt puhuisivat sen puolesta, sillä mainittu Ainolan seisake on vähän Järvenpään eteläpuolella, eikä se ole oikeastaan koskaan ruuhkainen. Ainakaan turvallisuuden puolesta ei näyttäisi olevan kummempaa estettä sille, että toimelias nuori saisi tehdä työmatkalaisille mukavan palveluksen.
Toinen palkinnon ansaitseva nuori yrittäjä löytyy Kuopiosta, jossa lukiolaispoika Eliel Pohjalainen sai idean tarjota savolaisille ulkomailla suosittuja jäätelörullia, joita tehdään jäätelömassasta -35 -asteisen jääpannun avulla.
”Nestemäinen jäätelömassa kaadetaan pannulle ja siihen voi lisätä esimerkiksi hedelmiä tai muita lisukkeita. Kun se hyytyy, sen saa kuorittua rulliksi”, Pohjalainen kertoo lehtihaastattelussa.
Herkulliselta kuulostava liikeidea, mutta myös se joutui byrokratian hampaisiin.
Tällä kertaa kyse oli suomalaista elinkeinoelämää kuristavasta protektionismista: kaupunki oli huutokaupannut torin myyntipaikan kovalla hinnalla, eikä muita jäätelönmyyjiä enää sallittaisi apajille sotkemaan kalliin luvan lunastaneen yrittäjän markkinoita.
Hyvän kauppapaikan epääminen sai Pohjalaisen painamaan hetkeksi jarrua suunnitelmilleen, mutta hän on sittemmin kuitenkin onneksi saanut liikeideansa etenemään. Apuun tuli torin laidalla oleva kauppakeskus, joka tarjosi Pohjalaiselle kojun paikan omalta tontiltaan paikasta, johon kaupungilla ei ole nokan koputtamista.
Ylen jutussa annetaan ymmärtää, että Kuopion kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys hallinnoi viittä kioskipaikkaa kauppatorilla ja satamatorilla, ja nämä paikat huutokaupataan korkeimman tarjouksen tehneille. Hinnat pyörivät tuhansissa tai jopa kymmenissä tuhansissa euroissa, joten intressi muiden jäätelönmyynnin estämiseen on kova.
Kilpailevaa jäätelön myyntiä ollaan yritetty estää virallisteitse kaupunkirakennelautakunnassakin, mutta kun se ei ole onnistunut, lupamyyjien yksinoikeus on hiljaa kirjattu ”torisäännön lisäohjeistukseen”, joka kieltää muilta kuin luvan lunastaneilta irtojäätelön myynnin. Monopolimarkkinan synnyttäminen ei aina vaadi lakia tai edes valituskelpoista päätöstä – ovela byrokraatti voi ujuttaa sen voimaan myös kiertoteitse.
Kilpailun voittaneen yrittäjän näkökulmasta asian toki ymmärtää – hän on maksanut yksinoikeudestaan kovan hinnan ja voidakseen tienata sen takaisin, hän ei varmasti halua samoille apajille vapaamatkustajia. Myös kaupungin hallinnon näkökulmasta asian voi ymmärtää – kilpailutuksella saadaan myyntipaikasta korkein vuokratuotto. Jos asiaa tarkastelee puhtaasti kaupungin taseen kannalta, toimintatapa vaikuttaa järkevältä.
Vaan kun asiaa ei pidä tarkastella ainoastaan julkisen sektorin kannalta. Molempien esimerkkien kautta päästään asiassa unohtuneeseen, kaikkein tärkeimpään näkökulmaan: kuluttajien, eli meidän kaikkien yhteiskunnan jäsenten etu.
Suomeen kallis hintataso syntyy vero- ja työelämäratkaisujen ohella lukemattomista vastaavista sääntöbyrokratiapäätöksistä, jotka kasaavat yrittäjille ylimääräisiä esteitä ja kustannuksia. Yrittäjän on pakko vierittää kustannukset asiakkaan palvelusta maksamaan hintaan. Torisäännön lisäohjeistusten kaltaisissa tilanteissa yrittäjä voi myös tehdä niin suojassa kilpailulta.
”Miten tämä jäätelöpallo voi maksaa niin paljon?” No siksi, että siinä maksetaan myös kaupungille suojelumaksu monopoliluvasta. Ilman kaupungin suojelemaa yksinoikeutta kuka tahansa voisi perustaa viereen toisen jäätelökioskin ja alkaa kilpailemaan hinnalla, mikä olisi kaikille jäätelönsyöjille unelmatilanne – paitsi painonhallinnallisesti.
Me emme kaupunkilaisina hyödy siitä, että kaupunki vuokraa yhden kauppapaikan kiskurihintaan, jos sen seurauksena monopoliyrittäjän hinnat nousevat pilviin, ja monta mielenkiintoista kilpailevaa vaihtoehtoa ja tuoteideaa jää näkemättä.
Tutkimatta asiaa sen tarkemmin, on varmaankin niin, että Kuopion torilla on nyt tuiki tavallinen Valion tai jonkun suuren valmistajan irtojäätelöitä myyvä kioski, mutta jos kaupunki ei säännöstelisi markkinaa, sieltä löytyisi perustuuttien lisäksi paitsi Pohjalaisen jäätelörullia, myös todennäköisesti monta muutakin uutta ja kiinnostavaa ideaa. Ja hyvin suurella todennäköisyydellä nykyistä edullisemmin hinnoin.
Kyse on hyvin perustavanlaatuisesta erosta pro business ja pro market -ajattelujen välillä. Pro business on Päivän Byrokraatin kritisoimaa yksittäisten yritysten tai yritysryhmien edun ajamista, kun taas pro market on yritystoiminnan yleistä helpottamista kaikille ja markkinoille pääsyn esteiden karsimista sillä ajatuksella, että vapaa kilpailu on yhteinen etumme.
On onni, että kaupungeilla ei ole toreja laajemmin kauppapaikkoja hallussaan. Jos pääkatu olisi täynnä pelkästään kaupungin omistamia kiinteistöjä, nähtäisiin ehkä farssi kaupungin kilpailutuksista yksinoikeuskenkäkaupalle, yksinoikeusvaatemyymälälle ja monopolikonjakkimyymälälle. Kaupunki huutokauppaisi niiden vuokrasuhteet mahdollisimman kalliilla ja vastineeksi pitäisi kilpailijat loitolla.
Ai kaukaa haettua? No eikä ole. Aina kun kilpailun rajoittamiselle löytyy mahdollisuus, löytyy myös poliitikkoja, jotka haluavat tuohon tilaisuuteen tarttua. Vaikka esimerkki yksinoikeusmyymälöistä ja alueellisesta tarveharkinnasta kuulostaa absurdilta, se on kuitenkin juuri tätä päivää. Nimittäin juuri näin säännellään myös apteekkien perustamista. Ennen kuin uuden apteekin saa perustaa, viranomainen harkitsee, onko kyseisellä alueella tarvetta uudelle (yksinoikeus)apteekille. Asiakkaat ja yrittäjät eivät tuota valintaa pääse tekemään. Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaressa, tuhansien ihmisten asuinalueella, ei kuulemma tarvetta ole.
Tämän jälkeen kilpailijat voivat vielä valittaa päätöksestä ja viivyttää uuden yrittäjän tuloa markkinoille. Ja myös tämä on tapahtunut hiljattain esimerkiksi Espoossa, ja uuden apteekin perustaminen viivästyy valituskierroksen vuoksi vuosia.
No, onneksi sentään auringon paisteeseen ei ole kellään yksinoikeutta ja kunnatkin kilpailevat keskenään parhaasta kesäsäästä. Kysyntää auringonsäteille riittää ja tarjonta näyttää mukavasti vastaavan siihen. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, Päivän Byrokraatin palkintokomitea toivottaa mukavaa kesälomaa kaikille ja muillekin!
HS 16.6.2019
Yle 16.5.2019
IS/Taloussanomat 18.12.2018
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Kyllä auringon paisteesta on sen verran merkittävää haittaa monille liike-elämän alueille, että se pitäisi – jos nyt ei aivan kieltää – niin ainakin saada tiukan säätelyn ja valvonnan alle…
https://www.libera.fi/blogi/vetoomus/
Voin vahvistaa, että todellakin ne Kuopion torin vuokrapaikoilla (paikkoja siis 3 kpl) olevat kioskit ovat niitä tavallisia Ingmanin ja Pingviinin kojuja, joista saa niitä samoja vanhoja pehmiksiä ja jäätelöpalloja kuin jo vuosikymmenet on ollut tapana.
Iloisena asiana kuitenkin nimenomaan nämä kauppakeskukset ovat ottaneet asiassa ohjat ja torin laidalta löytyy nyt jo toista kesää erinomaista italialaistyylistä jäätelöä myyvä kioski ja tämä jutussa mainittu jäätelörullakoju.
Saa nähdä alkaako jäätelömafia tästä kaupungista pikkuhiljaa hellittämään.
Mahtavaa, kiitos lisätiedoista!
Miten kävi taksipalveluille kun jokainen saa ajaa taksikyytejä? Täysin villiä touhua jossa ojkainen toimii miten huvittaa. Kuopio myy jäätelömyyntipaikat ja katsoo että näillä on toimintamahdollisuudet ilman välistävetäjää. Kuopio ei ole harrastanut byrokratiaa vaan liiketoimintaa. Torialueen omistaa kaupunki ja määrää kuka siellä myyntiä harjoittaa. Ei tässä pitäisi mitään ihmeellistä olla.
Saako golfkentän perustaa viljelemättömälle pellolle? Ei saa, maanomistajan kanssa on sovittava kentästä.
Jäätelökioski ja apteekki eivät ole verrattavissa. Jäätelökioskissa ei myydä henkeen ja terveyteen vaikuttavia tuotteita. Tai jäätelöä pitää syödä todella paljon.
Onnea tuoreelle jäätelöyrittäjälle. Kauppakeskuksen kanssa myyntipaikasta on saatu sovittua.
Hyvää kesää PB:lle, toivottavasti syksyllä paremmin.
Kaupunki on asukkaitaan ja elinkeinoelämäänsä varten, ei toisin päin. Kaupunki ei siis minun, kyseiselle kaupungille verojani maksavan kansalaisen mielestä saa harjoittaa minkäänlaista syrjintää sen suhteen kuka ja mitä torilla saa myydä niin kauan, kuin lain kirjain muuten täyttyy.
Kaikki muut elintarvikekojut, grillivaunut yms. näyttää pääsevän torille ilman kummempia byrokratian mutkia, mutta jäätelön kanssa harrastetaan tätä ihmeellistä myyntipistekauppaa ja siitä seuraavaa protektionismia.
Kaupunki saa harjoittaa liiketoimintaa, mutta tässä ilmiselvästi asetetaan yrittäjät eriarvoiseen asemaan, kun jäätelö näyttäisi olevan ainut elintarvike, joka on tämän rahastustoiminnan ja protektionismin piirissä.
Lisäksi voisiko joku takseja enemmän käyttävä selittää mikä taksiuudistuksessa tarkalleen ottaen on vikana, kun omaan korvaan kuulostaa, että ihmiset ei vaan vieläkään käsitä, että taksiala on nyt aidosti kilpailtu.
Enää ei siis kannata vain kävellä jonon ensimmäiseen taksiin ja lähteä huristelemaan hintoja kysymättä. Ei kukaan (ainakaan kovin moni) trendikahvilaakaan valitse sen mukaan mikä ensimmäisenä tulee vastaan, vaan katsoo minuutissa googlesta kenellä on parhaat vegaaniset ja gluteenittomat bagelit ja kävelee sinne.
Taksialaa uudistuksen alussa vaivaa ehkä eräänlainen siirtymävaihe/välienselvittely, koska alalle on tullut paljon uusia yrittäjiä, joilla ei ole hajuakaan mitä tekevät ja toiseksi alalla on edelleen paljon “vanhan liiton miehiä”, jotka eivät protektionismiin tottuneina ole sopeutuneet uuteen tilanteeseen, jossa pitäisi kilpailla nuorempia vetreämpiä ja innovatiivisenpia yrittäjiä vastaan. Asiakkaat eivät puolestaan ole tottuneet vertailemaan tai ottamaan yrittäjistä selvää.
Uskon, että status quo saavutetaan kyllä suhteellisen äkkiä. Onko arvioni sinne päinkään? En tosiaan paljon taksilla itse ajele.
Julkisen sektorin ei pitäisi harrastaa liiketoimintaa. Julkinen sektorin on meidän kaikkien yhteisesti perustama työkalu tiettyjen välttämättömien tehtävien hoitamiseksi. Sitä ei ole perustettu siksi, että se kilpailisi meitä vastaan, tai seikkailisi epäolennaisuuksien parissa. Kritiikki on oikeaan osunutta.
Joskus rahan vaatiminen palveluksista on järkevää. Miltähän kauppatori näyttäisi jos sinne menisi kauppaamaan kuka kynnelle kykenee?
Tontteja ei saa myydä, rakentaako jokainen minne haluaa, vai ei rakenneta ollenkaan? Eikä rakennuslupaakaan tarvita, onhan siitäkin joutunut maksamaan.
Kun on tönön saanut ilmaiselle tontille tehtyä ilman rakennuslupaa, voi vaatia kunnalta vesi ja viemäriliittymää. Mitään kulutuslaskuja ei tietenkään saa tulla. Ja jos sähkölaitos on kunnallinen, sähköt myös.
Iloiset veronmaksajat maksavat koko lystin kun kunta ei saa harjoittaa liiketoimintaa.
Maksu on ihan ok, jos se on tasapuolinen ja kohtuullinen korvaus esim. torin ylläpidosta, siivouksesta, yms. Kuopiossa maksua peritäänkin kaikilta, jotka harrastavat torimyyntiä enemmän kuin 5 päivänä/kk. Kyseessä on kuitenkin hinnaston mukainen maksu, josta selviää maksamalla, mutta jäätöbisnekseen ei pääse tällä hetkellä mukaan edes rahalla, koska myynti ei ole luvallista muualla, kuin toriyhdistyksen osoittamissa paikoissa ja ne on jo vuokrattu vuosiksi eteenpäin.
Torin parhaiden myyntipaikkojen huutokauppaaminen olisi vielä ihan hyväksyttävää, mutta kun kauppaan sisältyy myös jäätelön myyntikielto muualla torilla, kyse on pikemminkin suojelurahojen keräämisestä. Kilpailuttoman myyntipaikan hinta Kuopiossa asettuu siis siihen 20 tonnin tienoille. Sillä rahalla ilmeisen menestyvä ja vakiintunut yrittäjä saa pidettyä Pohjolaisen kaltaiset vaaralliset nuoret kilpailijat poissa kaupungin “yleiseltä” myyntipaikalta.
Mikä kohta tässä on enää liiketoimintaa? Vai tarkoitatko kenties “liiketoimintaa” lainausmerkeissä, kuten mafialeffoissa? En näe toiminnassa juuri eroa siihen kuin jos vihannekojun pitäjä vippaisi torivalvojalle pari tonnia tiskin ali, että tämä siivoaisi viereisen kilpailijan pois bisnestä häiritsemästä. Oksettavaa touhua.
Ja lisättäköön vielä se, että minusta torin pitäisi olla nimenomaan se paikka, josta Pohjolaisen kaltaisen nuoren yrittäjän olisi hyvä ponnistaa ilman, että tarvitsee heti vuokrata kallis liiketila ja sitoutua toimintaan 24/7. Torikauppa ei ole mitään juhlaa ja rahassa rypemistä, joten siellä jos jossain pitäisi olla vapaus yrittää ja kilpailla.
Tämä jäätelömafia menee kaikkea sitä vastaan, mitä Kuopion Torin ja torien yleensäkin tulisi edustaa. Perinteisestihän torit oli kauppapaikkoja, jonne kuka vain sai tuoda tuotteensa myyntiin, mutta kun byrokraatti haistaa rahan, niin sillä on tapana pilata kaikki hyvä ja puhdas.
Käsitinköhän aivan oikein. Mielestäsi parhaiden myyntipaikkojen huutokauppaaminen on hyväksyttävää. Mutta myyntikielto (keskustelemme siis jäätelön myynnistä) muualla toripaikalla ei ole oikein. Olen käynyt Kuopion torilla, eikä se jäänyt mieleen erityisen suurena paikkana (Maps näyttää noin 70mx100m) .Jos joku huutokaupalla lunastaa myyntipaikan, missä kohtaa toria on se “huono” myyntipaikka johon voi mennä ilmaiseksi? Onko mielestäsi oikein että lunastat myyntipaikan keskelle toria ja pikkumatkan päähä naapuri laittaa kojunsa ilmaiseksi?
Kertomasi mukaan torikauppa ei ole mitään juhlaa ja rahassa rypemistä. Miksi nuoren yrittäjän kannattaisi sinne mennä?
Jos jäätelökioskiyrittäjäksi aikoo, on jäätelökioski jostain hommattava. Yrittäjä on yrittäjä 24/7.
Yrityksen tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Ei olla hyvä ja puhdas.
Oletko joskus kuullut huutokaupasta. Siinä ostajaehdokkaat asettavat hinnan. Toki jokin pohjahinta voi olla ettei aivan ilmaiseksi mene mutta jos ostajaehdokkaat kokevat tuotteen (nyt myyntipaikan) pohjahintaa arvokkaammaksi, kertovat mitä ovat valmiit siitä maksamaan. Nämä tarjoukset kilpailevat keskenään kunnes korkein tarjous voittaa. Mielestäni reilua.
Nyt yrität puhkoa reikiä epäolennaisuuksiin.
Se, että näen paikkojen huutokauppauksen hyväksyttävänä ei tarkoita, että pitäisin sitä järkevänä tai suosittelisin ketään sellaista paikkaa ottamaan. Torin pitää silti olla avoin kaikille yrittäjille tasapuolisesti, vaikka joku haluaisikin ostaa paraatipaikat kovempaan hintaan. Se, että myyntipaikat eivät ole mitenkään erikoisia vain korostaa toiminnan absoluuttista järjettömyyttä ja protektionistista luonnetta.
Keskimmäisen kappale oli taas hyvin outo:
“Kertomasi mukaan torikauppa ei ole mitään juhlaa ja rahassa rypemistä. Miksi nuoren yrittäjän kannattaisi sinne mennä?”
Sanotko siis, että yrittäminen on turhaa, jos se ei ole yhtä juhlaa ja rahassa rypemistä? Just… jostain sitä vaan on kaikkien lähdettävä ja aika harvalle se on tuota heti alkumetreillä. Nuorelle yrittäjälle tori on omiaan halvan hintansa ansiosta, koska bisnesideaa voi näin testata käytännössä ilman merkittäviä panostuksia. Olisit varmaan keksinyt tämän itsekin kun olisit käyttänyt hetken aivojasi, mutta ilmeisesti tästä on nyt tullut tyypillinen nettiväittely, jossa leikitään tyhmää, ettei vaan tarvitse antaa vastapuolelle piiruakaan periksi.
“Jos jäätelökioskiyrittäjäksi aikoo, on jäätelökioski jostain hommattava.”
Jos olet nähnyt Pohjolaisen kojun, niin kyseessä on itse asiassa enemmänkin käsin liikuteltava kärry, mutta en silti näe miten tämä liittyy mihinkään? Jos Pohjolainen olisi lähtenyt kilpailemaan torin jäätelönmyyntipaikasta, niin tämä olisi kojun lisäksi joutunut maksamaan vielä 20 000 vuokraa, jolloin nuorelle yrittäjälle olisi takuuvarmasti noussut tie pystyyn. Tosin ei tämä edes voinut kilpailla paikasta, koska ne oli jo myyty vuosiksi eteenpäin.
“Yrittäjä on yrittäjä 24/7.”
Tsiisus, sano että teet tämän tahallasi? Yrittäjä on yrittäjä 24/7, mutta yrittäjänä voi olla vähän rennommin, jos ei ole liiketilan juoksevaa vuokraa tai esim. 20 tonnin toripaikkaa niskassa. Kun kulut on pienet, niin silloin ei tarvitse välttämättä taistella olemassaolostaan ihan 24/7.
“Yrityksen tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Ei olla hyvä ja puhdas.”
Ei välttämättä, mutta kilpailun on oltava hyvää ja puhdasta ja tämä jäätelömafia ei ole mitään sinne päinkään.
Mitä huutokauppaan tulee, niin vika on vain osittain siinä miten myydään; minua haittaa etupäässä se _mitä_ myydään. Tässä myydään suojelua, ei pelkkää glorifioitua toripaikkaa. Huutokaupassa on kuitenkin vielä itsessäänkin se epäreilu puoli, että siinä vakiintunut varakas yrittäjä voi erittäin helposti ostaa pienet yrittäjät ulos markkinoilta. Sitä ei siis missään tapauksessa kannata juhlia minään vapaan kilpailun välikappaleena, koska sen “reiluus” perustuu täysin olemassaolevaan varakkuuteen, eikä tuotteen laatuun, hinnoitteluun, yms. todellista kilpailua edistäviin ominaisuuksiin.
Huutokauppa on siis hyvä keksintö, kun yrittäjä haluaa myydä sekundaisen Muumimukin ylihinnalla hölmöille, mutta sillä ei pidä missään tapauksessa päättää kuka saa myydä ja mitä kaupungin keskustorilla.
Olisipa elämä hienoa jos kaikki toimisi ideaalisti. Sääntöjä ei tarvita koska kaikki osaavat käyttäytyä ja elää asiallisesti. Mistään ei tarvitse maksaa, kaikki ovat ilmaista. Kaikki saavat tehdä mitä haluavat, ongelmia ei ole koska kaikki tietävät miten kuuluu toimia.
Kumpa olisikin näin. Mutta kun ei ole.
Kerro kun Kuopion toripaikat ovat ilmaisia kaikille myyjille, tulen kaaosta katsomaan. Tuskin torille asiakkaita mahtuu, tori on täynnä myyjiä.
Jos luulit että vain jäätelömyyntipaikasta pitää maksaa, olet väärässä. Ja paikkoja on vain tietty määrä.
“Kun torikauppiaalta (esim. toiminnan loppuessa) vapautuu vuosi-, kausi- tai pöytäpaikka, on seuraavaksi toimintaiältään vanhimmalla torikauppiaalla ensisijainen oikeus hakea vapautunutta myyntipaikkaa lautakunnan mukaisin ohjein.”
Kas näin saadaan pidettyä Kuopion tori jonkinlaisessa järjestyksessä missä myyjät saavat tuotteitaan myydyksi ja asiakkailla on tilaisuus niitä ostaa.
TorikaupanKauppasaanto.pdf. Suosittelen tutustumaan. Löytyy Kuopion omilta sivuilta.
Ja eikö olekin mukavaa että toripaikkamaksuilla sinunkin kunnallisverosi pienenevät.
Ensimmäisenä kiinnostaisi kuulla missä kohtaa sanoin, että torille pitäisi päästä kaikkien ilmaiseksi? Tietenkin vakipaikasta täytyy maksaa listahinta, jolla ylläpidetään toria. Jos myyntiä harjoittaa kuitenkin alle 5 päivää kuukaudessa, niin silloin paikka on jo nyt ilmainen. Tämän kerroin jo muutama kommentti ylempänä, mutta kukapa näitä lukee.
Jos taas torin järjestys on huolenaiheistasi suurin, niin annappa paikallisen kertoa vähän: Torilla on vakituisia myyjiä ehkä mutuarviolta noin 20% paikoista. Tunkua torille on muutamana päivänä vuodessa isompien tapahtumien aikana, mutta arkena se aikalailla ammottaa tyhjyyttään muuten kuin keskiväylän ympäristössä. Kyllä tuonne siis Pohjolaisen kaltaisia yrittäjiä mahtuisi vaikka kymmenittäin.
“Ja eikö olekin mukavaa että toripaikkamaksuilla sinunkin kunnallisverosi pienenevät.”
Hah, ja sen minkä veroissa säästän, maksan torijäätelön hinnassa moninkertaisena takaisin. Jollain yrittäjän täytyy se järjetön 20 tonnin vuokra kuitata ja sehän tapahtuu juurikin jäätelönsyöjien rahoilla. Jospa tehtäisiin jatkossa niin, että kaikki huolehtii verojensa maksusta itse ja kaupunki vastalahjaksi pitää näppinsä erossa torikauppiaiden bisneksistä ja antaa kauppiaiden kilpailla kuluttajahinnalla, eikä lahjusten suurudella. Käytäntö osoittaa kerta toisensa jälkeen, että se tuottaa kuluttajan kannalta edullisimman lopputuloksen.
Itselläni on jäätelön osto täysin vapaaehtoista. Jos tuutti on kallis, vaihdan ostopaikkaa.
Toriyrittäjä kuittaa myyntipaikkamaksunsa myytyjen jäätelöiden määrällä.
Käy kuitenkin ostamassa jäätelösi joltain aloittelevalta yrittäjältä. On ristiriitaista että olet huolissasi nuorista yrittäjistä ja ostat jäätelösi torilta.
Pointti tässä oli se, että epäreilun käytännön puolusteleminen sillä, että verot pienenevät on aika heikkoa, koska kuluttaja sen laskun maksaa aina loppukädessä. Sillä, kuka nimenomainen henkilö siellä kioskilla käy, ei ole pointin kannalta mitään merkitystä, mutta siihen tietenkin taas takerruit. Moraaliset ongelmat eivät myöskään poistu mihinkään, vaikka veronmaksaja teoreettisesti hyötyisikin toiminnasta.
Fakta on joka tapauksessa se, että ilman tätä käytäntöä torilla olisi tarjolla laajempi valikoima jäätelöä, todennäköisesti halvemmilla hinnoilla. En vieläkään ihan ymmärrä miksi kukaan viitsii nähdä näin paljon vaivaa keksiäkseen tekosyitä sille miksi nyt vallitseva käytäntö olisi millään tavalla säilyttämisen arvoinen.
Ja kuten taksiuudistuksessakin, on melkein varma, että alkuun torilla olisi uusia jäätelönmyyjiä ruuhkaksi asti. Sitä sattuu, kun kilpailua rajoittavia säädöksiä puretaan, mutta kilpailu myös siivoaa aika nopeasti pois ne tahot, jotka eivät siinä pärjää.
Mutta jos käykin niin hienosti, että tori tulee täyteen jäätelökojuja ja jokainen jotenkin ihmeen kaupalla menestyy, niin sittenhän tilanne on erinomainen kaikkien kannalta: Tori kuhisee taas elämää ja kysyntä saa tarjontansa. Nimetään tori uudelleen Kuopion Jäätelötoriksi ja aletaan markkinoida sitä paikallisena nähtävyytenä, josta saa jäätelöä sen kaikissa muodoissa ja mauissa.