PB: Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusviraston tarkastusvirasto

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa valtiontalouden tarkastusvirasto VTV, jonka pääjohtajaa eduskunnan oikeusasiamies huomautti lainvastaisesta menettelystä. Lakia katsottiin rikotun, kun tarkastusviraston virkamiehelle maksettiin kaksi vuotta palkkaa sillä ehdolla, ettei virkamies tekisi mitään. Tälle niin sanotulle ”kreikkalaiselle virkatavalle” ei löytynyt tukea Suomen lainsäädännöstä.

Vaikka olemmekin varmasti kaikki sitä mieltä, että ainakin haitallisimmissa virkatehtävissä soisi laajemminkin yleistyvän käytännöksi, että virkamiestä nimenomaisesti kielletään tekemästä yhtään mitään, yleisistä julkisen sektorin kustannuksiin ja verotaakkaan liittyvistä syistä Päivän Byrokraatti pitäisi suotavana, että vastavuoroisesti tällöin ei maksettaisi palkkaakaan.

Valtiontalouden tarkastusviraston johtajat eivät kyenneet esittämään mitään syytä sille, miksi järjestelyyn oli ryhdytty, mutta puolustautuivat kuitenkin sillä, että työn tekeminen ei kuulu virkavelvollisuuksiin. Esitetyn perustelun tekee astetta kiusallisemmaksi se, että kyseessä on nimenomaan valtion taloudenhoidon tarkoituksenmukaisuutta valvova virasto.

Ilman työntekoa maksetun palkan lisäksi joku voisi huolestua siitäkin, mitä omituisen järjestelyn vuoksi mahdollisesti jäi tarkastamatta tai raportoimatta. Kun miljardien eurojen liikkeitä valvovan valtiontalouden tarkastusviraston ylitarkastajalle aletaan maksaa palkkaa siitä, ettei hän enää tarkasta valtiontaloutta vaan vaikenee päätoimisesti, hän saattaa olla ollut työssään joko aivan liian huono tai sitten aivan liian hyvä.

Tietyllä tapaa järjestelyssä on nähtävissä rationaalista varautumista liittovaltiokehitykseen. Kreikkalaisten, italialaisten ja espanjalaisten lonkanvetovirkamiesten lisäksi toimettomuus on omaksuttu osaksi hyvää virkatapaa myös työetikaltaan perinteisesti luterilaisemmissa maissa. Eräs eläkkeelle jäänyt saksalainen virkamies kohahdutti jokin aika sitten hyvästelyviestillään, jossa hän kertoi viettäneensä viimeiset 14 vuotta työpaikallaan tekemättä mitään. Toisaalta hän osasi kävellä kahviautomaatille takaperin silmät kiinni, pystyi narisuttamaan arkistokaapin ovella kansallishymnin ja tunsi peräti 242 temppua paperiliittimellä ja kuminauhoilla.

Valitettavasti VTV:n pääjohtaja on nyt harkitsemattomuuttaan joutunut tutkivan journalismin valokeilaan. Iltalehden tähtitoimittaja Jarno Liskin Twitterissä esittämistä kyselyistä päätellen viraston toimintaa perataan syväluotaavasti.

Päivän Byrokraattikin tutki hieman asiaa, ja totesi, että työtä valtiontalouden tarkastusvirastossa voi verrata yksityisiin tilintarkastustoimistoihin ainakin kolmen tunnusluvun kautta:
Kokonaispalkka: +30 %
Tarkastustyön määrä: -50 %
Kampaviinerit: +300 %

Valtiontalouden tarkastusviraston johdon palkkiot ovat vuodesta 2018 kasvaneet 93,1 prosentilla, mikä on yksi varmimpia merkkejä siitä, että virastoa johdetaan hyvin. Tuskinpa sitä nimittäin johdolle aivan tyhjästä maksettaisiin.

Toisaalta palkkioiden kasvua voi perustella myös se, että viraston johtopaikoille pääsee ansiokkaan uran ja avoimen kilpailun kautta. Tämä tosin ei koskene ylijohtajaa itseään, sillä Iltalehden tietojen mukaan ”Yli-Viikari nousi vuonna 2009 VTV:n esikuntapäälliköksi ilman julkista hakua. Neljä vuotta myöhemmin Yli-Viikari kohosi ylijohtajaksi – jälleen ilman avointa hakua”.

Ulkopuoliset ammattimaiset tilintarkastajat ovat huomanneet VTV:n lorvikatarritaudin jo hyvän aikaa. Nyt talon sisältäkin alkaa kuulua huolestuneita ääniä, sillä viraston työntekijät väittävät, että virasto on menettänyt otettaan ydintoiminnassaan eli valtion varainhoidon vahtikoirana toimimisessa. Työntekijöiden mukaan tarkastusaiheita rajataan etukäteen, jolloin tutkittavaksi päätyy lähinnä harmittomia teemoja. Vahtikoiran turkin sisältä on siis pullahtanut esiin pukki, joka on valinnut tarkastuskohteekseen lähimmän kaalimaan.

Me yksityisen sektorin uuvuttamat tiedämme kateellisina, että tulosvastuullisissa yhtiöissä ei juuri ole aikaa matkusteluun eikä kampaviinereihin. Toista ilmeisesti on VTV:ssä, koska lehtitietojen mukaan johto on hakenut virkamatkoilla aktiivisesti oppia ainakin Brasiliasta, Costa Ricasta, Intiasta, Jamaikasta, Bhutanista, Etelä-Afrikasta, Chilestä, Etiopiasta ja Arabiemiraateista.

Paitsi että näissä virkamatkakohteissa on ollut lämmin, niiden hallintokulttuurista on selvästi opittu, sillä lehdissä on kirjoitettu, että virastossa vallitsee työntekijöiden mukaan pelon ilmapiiri. Toisaalta siihen on yritetty puuttua – eikä millään new age -suolalla, kuten Åbo Akademissa. Iltalehden mukaan VTV:n työilmapiiriä on yritetty parantaa ainakin taukotansseilla ja naurujoogalla. Tätä työnantajametodia kutsutaan ammattikielellä ”joko naurat, tai itket ja naurat” -johtamiseksi.

Twitterissä on jo ehdotettu edellä mainittujen ongelmavyyhtien ratkaisuksi valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusvirastoa. Mutta kuka sitä valvoisi? Tietysti valtiotalouden tarkastusviraston tarkastusviraston tarkastusvirasto. Valvontaongelman lisäksi samalla ratkennee myös monta ongelmaa liittyen Suomen alhaiseen työllisyysasteeseen.

Tarkastuksen voisi toki myös yksityistää ja kilpailuttaa niin, että tarkastuksen tekisi vuosittain se ulkopuolinen yritys, joka edullisimmin suostuu vahvistamaan kaiken olevan kunnossa.
Mahdollisia esiin nousevia epäselvyyksiä varten voitaisiin säätää laki erityistuomioistuimesta, jonka kokoonpano rakennettaisiin oikeusvaltioasioissa esimerkkiä näyttävää perustuslakivaliokuntaa vastaavalla tavalla. Esimerkiksi jos Katri Kulmunin koulutusostot kaikesta huolimatta johtaisivat oikeustoimiin, niistä päättävässä perustuslakivaliokunnassa puheenjohtajana istuisi Antti Rinne, jolle Katri Kulmuni antoi potkut pääministerin tehtävästä.

Toki suotavaa olisi, että venettä ei turhilla kanteilla keikuta. Kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky, tai uudistetaan johtamisen rakenteen.

Päivän Byrokraatti myös ehdottaa samankaltaista tutkimusta VTV:stä kuin viime viikolla julkaistu ja Ylellä hehkutettu tutkimus hallituksen toiminnasta koronakriisin alkuvaiheen aikana. Tutkimukseen oli haastateltu valtioneuvostoa itseään sekä sen alaisina toimivia korkeimpia virkamiehiä. Ehkäpä VTV:llekin toimisi ratkaisuksi vastaava haastattelututkimus. VTV:n virkamiehet voisivat asiaa lähiten tuntevina kokemusasiantuntijoina arvioida itse, miten valtionvarojen vahtikoiran toiminta on mennyt ”niin kuin omasta mielestä”. Mitä isot lampaat edellä, sitä vahtikoirat perässä?

Se höpsötyksestä. Työntekijöiden pakkonaurattamisen, taukotanssien ja new age -humpuukin sijaan Päivän Byrokraatin palkintokomitea on ajatellut hankkia VTV:n johdolle ehkäpä tehokkaimman johtamisen apuvälineen: peilin.

Käymme hakemassa sen Tokmannilta, joten hankintakustannuskin läpäissee sekä valtiotalouden tarkastusviraston tarkastusviraston että sen tarkastusviraston tiukimmista tiukimman tarkastusseulan.