PB: Metsähallitus ja Inarin poliisi

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Metsähallitus tarinasta myöhemmin ilmenevästä syystä, sekä Inarin poliisilaitos, joka mätkäisi 8 päiväsakkoa luontoa rakastavalle koodarille vain koska tämä sattui vahingossa vaeltamaan väärään paikkaan.

Etupäässä erilaisista luonto-, melonta- ja vaelluskokemuksistaan upeaa blogia pitävä Janne Pyykkö oli heinäkuussa patikoimassa Utsjoella aivan maamme pohjoisimmilla nurkilla. Pari päivää tarvottuaan hän löysi itsensä saamenkielistä Madjohkan nimeä kantavalta autiotuvalta ja ihmetteli vieraskirjaa lukiessaan, miksi siellä oli aina kesäisin niin vähän kävijöitä. Hetken pohdittuaan hän tajusi päätyneensä Kevon luonnonpuiston alueelle ja että ei saisi olla siellä. Kevon luonnonpuistossa saa näet liikkua kesäaikaan vain merkityillä reiteillä. Tuon autiotuvan ympärillä ei reittejä ollut, joten tupa oli tarkoitettu käytettäväksi vain talvisaikaan, hiihtäjien majapaikkana.

Mielenkiintoista tässä jutussa on erityisesti meille se, että allekirjoittanut Päivän Byrokraatin kirjoittaja sattuu tuntemaan Janne Pyykön vuosien takaa. Hän on paitsi loistava järjestelmäarkkitehti, myös ehkä rehellisin ja luotettavin ihminen, jota maa päällään kantaa.

Siksipä Janne ei myöskään salannut mokaansa, vaan jätti vieraskirjaan oman merkintänsä ja kuvasi sekä mökin että puuceen, jonka seinä oli revennyt tuulessa.

Kotiin palattuaan Janne päivitti kuvat blogiinsa ja kertoi avoimesti käynnistään autiotuvalla. Tässä vaiheessa kaikki tietenkin ajattelevat, että kiinni jäi – nettipoliisi Marko Fobba Forssilla ei ole muuta tekemistä kuin lukea blogeja päivät pitkät ja hän tietenkin narautti Janne Pyykön?

Ei sentään. Sen sijaan Janne meni avuliaasti lähettämään sähköpostia Metsähallitukseen, jotta nämä tietäisivät korjata autiotuvan huussin ennen lumien tuloa.

Metsähallitus kiittikin avusta, mutta teki lisäksi Jannesta rikosilmoituksen. Lisäksi Metsähallitus kehotti Jannea sensuroimaan blogistaan kohdat, jotka kertoisivat hänen käyneen autiotuvalla. Mikä muuten sivumennen sanoen lienee julkista valtaa käyttävältä erätarkastajalta virkavirhe. Virka-asemaa kun ei saa edes huomautuksen tasolla käyttää siihen, että ilman laista seuraavaa perustetta pyrkii rajoittamaan hallintoalamaisen sananvapautta. Jos siis Janne haluat palauttaa palveluksen, niin teepä erätarkastajasta vaikka kantelu.

Tämä kaunis tarina päättyy kahdeksaan päiväsakkoon ja kahteen opetukseen. Ensimmäinen on se, että hyvä teko ei jää koskaan rankaisematta ja toinen on se, että pitää hankkia juristikaveri, jolta kysyä neuvoa. Rikoslain 3 luvun 5 § sisältää näet tärkeän pääsäännön, jonka mukaan rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Jollei toisin säädetä, rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava. Ennen tuokin pykälä tosin osattiin kirjoittaa runollisemmin. “Teosta, joka harkitaan tapahtuneeksi pikemmin tapaturmasta, kuin tuottamuksesta, älköön rangaistusta tuomittako.”

No, Janne ei saanut sakkojaan rikoslain vaan luonnonsuojelulain nojalla, mutta sama periaate on kirjoitettu sisään myös luonnonsuojelurikkomuksen tunnusmerkistöön. Poliisin olisi tullut kyetä todistamaan, että Janne on menetellyt tahallisesti tai huolimattomasti. Yksin se seikka, että hän löysi itsensä väärästä paikasta, ei sitä vielä osoita. Todennäköisesti Jannen olisikin kannattanut kiistää syyllisyytensä ja kertoa poliisille eksyneensä Kevon luonnonpuistoon epähuomiossa.

Jotta epäoikeudenmukaisuus oikein korostuisi, muistutetaan, että samaan aikaan Helsingissä Make otti Alepasta juoksukaljat ja tönäisi myyjää mennessään. Ne olivat hänen kolmannet juoksukaljansa tänä kesänä, mutta seurauksia ei hänelle silti juuri tule. Kun ei Make kuitenkaan mitään sakkoja maksa, ei poliisi viitsi hänen vuokseen tehdä enää edes paperitöitä. Ei vaikka ei Make kassaa vahingossa ohittanut. Hän oli ilkeä ihan tarkoituksella. Maken nimi on muutettu, mutta hän on Sörkasta ja on Kaken ja Vekan kavereita.

Vertailukohta osoittaa, kuinka Suomen seuraamusjärjestelmä on mielenkiintoisesti tehnyt täyskäännöksen viimeisen sadan vuoden aikana. Siinä missä ennen herraa kumarrettiin ja kuria pidettiin köyhälistölle, nyt systeemi on ankara kunnollisille kansalaisille ja viis veisaa roskaväen rötöstelyistä. Seuraukset henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja omaisuuteen kohdistuvista rikoksista jäävät vähäisiksi, mutta uskallapa ajaa ylinopeutta, huijata verottajaa tai tehdä talousrikos. Edellä mainittujen lisäksi lähinnä vain huumerikoksista mitataan tuomioita asteikon yläpäästä. Ilmeisesti niissäkin lainsäätäjää motivoi ajatus siitä, että valtio menettää huumeiden myötä verotuloja laillisista päihteistä.

Että älä huoli Janne, emme me sinua kovin suurena pahantekijänä pidä. Oikeusjärjestelmämme vaan nousi taannoisina vuosikymmeninä sängystä väärällä jalalla. Vasemmalla.

Janne Pyykön blogiin