PB: Helsingin rakennusvalvonnan “uroteko”

On syytä pysähtyä ja kaivaa pitkästä aikaa perinteinen Päivän Byrokraatti -palkinto annettavaksi Helsingin rakennusvalvonnalle. He ovat suorittaneet urotyön, joka turvaa meidät yhdeltä aikamme suurimmista uhkista: spontaanilta kulttuurilta ja yrittäjyydeltä.

Puotilan kartanon pihalla on vuodesta 2020 alkaen harjoitettu vaarallista anarkismia. Ravintolan toiminta on sinänsä ollut luvallista, mutta pihalla on seissyt luvaton kevytrakenteinen lava, jolla on esiintynyt muusikoita.

Sosiaalisessa mediassa rakennusvalvonnan toimintaa on vähätelty, mutta nyt kun olemme nähneet kuvatodisteet paikan päältä ja Helsingin Sanomien artikkelista, on pakko asettua virkamiehen puolelle. Kuten kuvasta* näkyy, kyseessä on teknisesti äärimmäisen vaativa, gravitaatiota uhmaava Puotilan Colosseum:

HS 13.12.2025

Artistit ovat vuosikausia riskeeranneet elämänsä noustessaan tälle huimaavalle, jopa metrin korkealle kuolemanloukulle ilman pätevän arkkitehdin laatimia suunnitelmia. On suoranainen ihme, ettei esimerkiksi Pelle Miljoona ole taittanut nilkkaansa tai Atomirotta pudonnut tyhjyyteen.

Erityisen kiitettävää on viranomaisen jämäkkyys siinä, ettei ns. lisäaikaa myönnetty. Joku heikkotahtoinen olisi saattanut ajatella: “No, lava on seissyt siinä viisi vuotta sortumatta, ehkä annamme kuukauden aikaa piirtää kuvat ja hakea luvat kuntoon.”

Onneksi näin ei tehty. Koska lavalle vaadittiin nimenomaan arkkitehdin (ei insinöörin) suunnitelma, tarkoittaa se virkakielellä sitä, että tämä maata vasten makaava laudoitus on luokiteltu vaativaksi kohteeksi. Se on siis rinnastettavissa Oodiin tai Finlandiataloon.

Mutta älkää huoliko. Ratkaisu on olemassa, ja se on byrokraattisen kaunis.

Kun tämä toimivaksi ja turvalliseksi osoittautunut lava on purettu, toiminta muuttunee nimittäin lailliseksi sillä, että tilalle pystytetään kevyempi ja huterampi alumiininen putkirunkoviritelmä, joka muistetaan purkaa kahden kuukauden välein. Se ei vaadi rakennuslupaa. Se ei vaadi arkkitehtia. Se on vain “väliaikainen kaluste”.

Lopputulos: Ympäristö on rumempi, lava on huonompi, yrittäjän kulut ovat kovemmat ja lipunhinnat nousevat. Mutta mikä tärkeintä: kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, ja paperit ovat järjestyksessä.

Purkaminen on ainoa oikea ratkaisu. Se opettaa yrittäjälle nöyryyttä. Se muistuttaa, että Suomessa ei pidä pyytää anteeksi, vaan lupaa. Ja lupaa pitää pyytää niin kauan, että investointihalukkuus kuolee vanhuuteen.

—

*) Tämän artikkelin kuvituksena oleva kuva on tekoälyn laatima. Siitä tuli niin nätti, että toivottavasti se kelpaa uuden lavan malliksi.