Suomessa on jo salainen varallisuusvero – ei rakenneta sen päälle toista

Suomessa nousee tasaisin väliajoin (yleensä vasemmiston toimesta) keskusteluun ajatus varallisuusverosta. Niin tänäkin syksynä, kun SDP:n vaihtoehtobudjetissa ehdotettiin vuosittaista varallisuusveroa sijoitusvakuutuksille. Vastaavasti ay-liikkeen puolella SAK:n puheenjohtaja on väläyttänyt 1–2 promillen “puolustusveroa” varallisuudelle. Nämä ovat poliittisesti rehellisiä avauksia – punainen on yhä punainen – mutta ennen kuin lisätään uusi vero, on tunnustettava tosiasia: Suomessa on jo käytössä de facto varallisuusvero, koska nimellisiä (inflaatiolla paisuneita) tuottoja verotetaan kuin ne olisivat todellisia.

Pääomatulojen verotus on yksinkertaista: myyntivoitoista maksetaan yleensä pääomatuloveroa 30 % (34 % yli 30 000 eurosta), ilman inflaatiokorjausta. Kun omaisuuserien hinnat inflaation myötä kuitenkin jatkuvasti nousevat, vaikka mitään reaalituottoa ei syntyisi, verotetaan käytännössä pääomaa itseään – aivan kuten varallisuusverossakin tehtäisiin.

Esimerkki: Sijoittaja ostaa osakkeen 10 000 eurolla. Kymmenen vuoden kuluttua hinta on 15 000 euroa. Mahtava tuotto! Mutta inflaatio on tänä aikana ollut 3 % vuodessa.
→ Nimellinen voitto: 5 000 € (joten vero 1 500 €)
→ Inflaatiokorjattu ostohinta: 10 000 € × (1,03)¹⁰ ≈ 13 440 €
→ Reaalinen voitto: ~1 560 € (vero silti 1 500 €)
→ Efektiivinen verotus reaalituotosta: n. 96 %.

Verottaja siis otti käytännössä koko reaalituoton inflaation avulla itselleen.

Verrataan tätä Norjaan. Siellä käytössä oleva malli tekee riskittömästä tuotosta verotonta ja verotuksesta neutraalimpaa. Osakesijoittajan “normaali, riskitön tuotto” on suojattu verolta ns. skjermingsfradrag-järjestelmällä. Suoja lasketaan hankintahinnasta ja vuosittain määrättävästä skjermingsrente-korosta, joka perustuu 3 kuukauden valtionvelan keskimääräiseen nettokorkoon lisättynä 0,5 prosenttiyksiköllä. Vuonna 2024 tämä verovapaa tuotto oli 3,9 %. Vasta suojaosuuden ylittävää osuutta verotetaan. Toisin sanoen Norja ei verota normaalia inflaation aiheuttamaa hinnanmuutosta “tuottona”, vaan ainoastaan todellista riskillistä tuottoa.

Eri asia on se, että edellä kuvatusta hyvityksestä huolimatta Norjassa käytössä oleva varallisuusvero on ajanut rikkaita pois maasta ennätystahtiin. Jos Suomessa halutaan seurata samalla tiellä ja alkaa verottaa varallisuutta, olisi täysin kohtuutonta pitää samanaikaisesti voimassa järjestelmää, joka kohtelee myös inflaation luomaa kuviteltua tuottoa oikeana luovutusvoittona.

Keskustelu varallisuusverosta on rehellistä vasta, kun myönnetään nykyjärjestelmän jo sisältävän piilossa olevan varallisuusveron. Sen päälle ei pidä ainakaan rakentaa toista.