PB: Kelan tulkkikilpailutus aiheuttaa huolta vammaisille

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Kela, jonka puhetulkkien kilpailutus jättää muun muassa autismista kärsivän ja puhekyvyttömän Linda Sarkkisen ilman tuttua ja luotettua tulkkiaan.

Sarkkinen kertoo Iltalehden haastattelussa, että hänen puhekykynsä ei lapsena kehittynyt normaalisti, ja vaikka hän kykeneekin ilmaisemaan itseään kirjoittamalla, hän tarvitsee tulkin apua esimerkiksi harrastuksissaan, osallistuessaan päivätoimintaan ja käydessään lääkärissä. Jutussa kerrotaan, kuinka hyvän tulkkisuhteen syntyminen on haastavaa ja vaatii hyvän henkilösuhteen tulkin ja tulkattavan välillä.

Sarkkinen on huolestunut tulevaisuudestaan, sillä hänelle kokopäiväisesti työskentelevä tulkki putosi pois kilpailutuksessa, koska ei täyttänyt Kelan asettamia muotovaatimuksia.

Jäykät kriteeristöt seuraavat hankintalaista, joka lähtee siitä olettamasta, että virkamies on epärehellinen ja suosii heti lähipiiriään, jos siihen jätetään pieninkin mahdollisuus. Olettamaa ei voi leimata täysin virheelliseksi, mutta sen soveltamisesta seuraa silti, että virkamiehellä on kilpailutuksessa kovin vähän harkintavaltaa, eikä lainkaan sijaa terveen järjen käytölle.

Päätelmä jatkuu kuin dominopalikoiden ketju. Virkamiehien epäily taas johtuu siitä, että paisuneesta julkisesta sektorista on muodostunut hillotolppa, jonka kukkarolle kaikki pyrkivät. Peliteoreettisesti on näet niin, että mitä suuremmasta osasta yhteiskunnan varallisuutta virkamies voi päättää, sitä suurempi on myös insentiivi häneen kohdistuvalle korruptiolle.

Jos olet koskaan ihmetellyt, miksi kommunistisissa maissa tavataan jakaa kuolemantuomioita korruptiosta kiinni jääneille (lue: epäsuosioon joutuneille ja ei enää läpi sormien katsotuille) virkamiehille, se johtuu juuri tästä. He päättävät käytännössä yhteiskuntansa koko varainkäytöstä, ja insentiivi heidän lahjontaansa on siksi äärettömän suuri. Vain kaikkein äärimmäisimpien rangaistusten pelote luo edes vähän vastakkaissuuntaista kannustinta sääntöjen noudattamiseen.

Vammaiset ovat lähtökohtaisesti pulassa, koska hyvinvointiyhteiskunta on levittänyt lonkeronsa aivan liian moniin asioihin. Tasa-arvokasvatuksesta uimahalleihin, festivaalien järjestämisestä pysäköintitalojen ylläpitoon, tuulivoimatuista turismipalveluihin. Kun yhteiskunta jakaa resurssinsa toisarvoisiin toimintoihin, se joutuu leikkaamaan juustohöylällä ydintehtävistään – ulkoinen ja sisäinen turvallisuus, oikeuslaitos, perusinfrastruktuuri ja huolehtiminen yhteiskunnan heikoimmista. Eli juuri esimerkiksi tietyt terveydenhoito-, vanhus- ja vammaispalvelut.

Toisin kuin muu talous, julkinen sektori nimittäin on nollasummapeliä. Ellei valtion rahoitusta lisätä kiristämällä verotusta, yhdelle sektorille annettu raha on aidosti pois toiselta sektorilta. Ja verotuksen kiristäminen taas on vaihtoehdoista yksi huonoimmista, sillä julkisen sektorin hyötysuhde on kovin huono. Yksi veroina kerätty euro ei suinkaan palaa kansalaisille euron arvoisina palveluina, vaan syntyvä hyöty jää paljon tätä pienemmäksi.

Päivän Byrokraatin valistunut arvio on, että Kelan tulkkipalvelut päätyivät kilpailutuksen kohteeksi, koska tulkkauskulut ovat viime vuosina nousseet kovasti. Eivät tosin siksi, että vammaiset olisivat tarvinneet enemmän tulkkausta, vaan siksi, että Suomi tarjoaa turvapaikanhakijoille ja muille maahanmuuttajille asiointipalveluja näiden omalla kielellä. Käytäntö on höveli, sillä maailmasta tuskin löytyy yhtä ainoaa maata, joka tarjoaisi maksuttoman tulkin, jotta heidän viranomaisissaan voisi asioida suomen kielellä.

Hyvä esimerkki siitä, miten yhdelle tarjottu palvelu on konkreettisesti pois joltain toiselta.

IL 2.10.2017