21
elo
2016

PB: Venezuelan talousarkkitehti ja Kelan pääjohtaja korjaisivat sosialismin ongelmia lisäämällä sosialismia

Päivän Byrokraatti -palkinnon saavat Alfredo Serrano Mancilla ja Liisa Hyssälä.

 

Alfredo Serrano Mancilla on espanjalainen vasemmistolainen taloustieteen professori, joka on Venezuelan talouskatastrofin arkkitehti. Liisa Hyssälä taas on Kelan pääjohtaja. He molemmat tarjoavat sosialismin aiheuttamien ongelmien ratkaisuksi lisää sosialismia.

 

Venezuelassa on maan edellisen presidentin Hugo Chavezin rakentama sosialistinen talousjärjestelmä, jota hänen seuraajansa Nicolás Maduro on jatkanut. Tulokset ovat samoja kuin sosialismissa aina. Maailman rikkaimman öljymaan talous on romahtanut täydellisesti, ja kansalaiset kärsivät ruoka- ja lääkepulasta, kun omaa tuotantoa ei ole, ja koska valuuttaa ei riitä myöskään tuontitavaroiden maksamiseen. IMF:n tilastojen mukaan Venezuelan talous supistuu vuositasolla kahdeksalla prosentilla ja inflaatiovauhti on lähes 500 prosenttia. Työttömyyden odotetaan nousevan lähivuosina 30 prosenttiin.

 

Talouskriisin pahentuessa Maduron avustajat alkoivat suositella uudistuksia avoimen markkinatalouden suuntaan kuten valuuttakaupan vapauttamista, mutta Maduro otti uudeksi neuvonantajakseen vielä tiukempaa sosialismia ajavan espanjalaisen professorin, Alfredo Serrano Mancillan, jota hän kutsuu “talouden Jeesus Kristukseksi”. Mancillan viimeisimmät ja radikaaleimmat uudistukset – kuten pakkolunastukset, yksityisten liikkeiden lakkautukset, neuvostomallinen tarjonnan sääntely ja pakkotyö julkisesti omistetuilla maatiloilla – ovat luonnollisesti vain onnistuneet köyhdyttämään maata edelleen.

 

Suomessa on toimimaton asumistukijärjestelmä, joka talouden peruslainalaisuuksien mukaisesti johtaa vain siihen, että valtion osoittamat tuet nostavat yleistä vuokratasoa ja valuvat sitä kautta vuokranantajien taskuun. Asumistuet ovat jo johtaneet vuokrien nousuun tasolle, jossa osalla keskituloisistakaan perheistä ei ole enää varaa asumiseen ilman tukia. Aina kun tilannetta yritetään korjata kohottamalla tukia, vuokrat luonnollisesti nousevat saman verran. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta tuet saavat aikaan vain sen, että ihmiset tulevat niistä riippuvaisiksi.

 

Vuokralla asuvista suomalaisista jo yli 60 prosenttia saa asumistukea jossain muodossa. Lisäksi moni suomalainen tilkkii asumismenojaan hätäavuksi tarkoitetulla toimeentulotuella, jonka pitkäaikainen käyttö on yleistynyt. Asumistukia maksetaan nyt jo yhteensä 1,7 miljardia euroa vuodessa ja summa kasvaa vuosi vuodelta. Toimeentulotukea taas maksetaan vuosittain n. 745 miljoonaa euroa, josta puolet arvioidaan kanavoituvan asumismenoihin.

 

Koska tuet rahoitetaan etupäässä keskituloisilta kannettavista veroista, kyse on järjettömästä karusellista, jossa keskituloiset verottavat itsensä kuoliaaksi maksaakseen itselleen asumistukea, joka taas valuu “yleishyödyllisten asuntoyhteisöjen” eli viime kädessä lähinnä ammattiliittojen taskuun. Osa rahasta tietysti katoaa matkalla raskaaseen hallintoon.

 

Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén kommentoi järjestelmää seuraavasti: ”Asumis- ja toimeentulotuki, vuokrat ja asuntojen hintakehitys ruokkivat toisiaan. En tiedä, milloin tämä oravanpyörä hajoaa. Ehkä silloin, kun Suomen valtio menee konkurssiin.” 

 

Ja jatkaa: ”Tulonsiirtojärjestelmä on kasvanut hallitsemattomaksi. Ihmiset eivät tule normaalituloilla toimeen, koska kustannukset ovat suuret ja verotus huipussaan. Valtio yrittää kompensoida tätä tulonsiirroilla, jotka taas nostavat kustannustasoa.”

 

Asumistukikriisin pahentuessa asiantuntijat alkoivat suositella uudistuksia avoimen markkinatalouden suuntaan kuten tukijärjestelmän asteittaista purkamista, työn verotuksen keventämistä ja rakentamisen sääntelyn vähentämistä, mutta Kelan pääjohtaja näkee ratkaisun vielä tiukemmassa sosialismissa. Liisa Hyssälä olisi valmis ainakin kokeilumielessä kaivamaan naftaliinista jopa vuokrasääntelyn:

 

”Aikoinaan sanottiin, että vuokrasääntely on pahasta. Kaikki keinot pitää nyt silti miettiä. Sivistysyhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että vähävaraisetkin kykenevät asumaan.”

 

Seuraukset vuokrasääntelystä tulisivat tietysti olemaan Suomessa samat kuin Ruotsissakin. Vuokra-asuntoja ei tule enää tarjolle, eikä muutaman vuoden päästä maassa ole enää toimivia vuokramarkkinoita, vaan jokaisen asunnon löytäminen on temppuilua pimeillä markkinoilla. Asuntopula pahenee aivan uusiin sfääreihin.

 

Edellä mainittu ei tietenkään estä vuokrasääntelyn tuloa, sillä politiikassa ei ole tapana harjoittaa logiikkaa tai oppia aiemmista virheistä. Jos hakkaa päätään seinään, eikä mitään silti tapahdu, on täysin mahdollista, ettei vaan hakkaa tarpeeksi lujaa.

 

Verkkouutiset 19.8.2016

Verkkouutiset 19.8.2016

 

HS 21.8.2016

HS 21.8.2016

 

 

Saatat tykätä myös

PB: Venezuela kieltää vihapuheen, ihmisoikeusjärjestöt syyttävät sensuurista
PB: Kelan tulkkikilpailutus aiheuttaa huolta vammaisille
PB:n Venezuelan kirjeenvaihtaja: “Maani raunioina”
Onko vasemmistolaisuus automaattisesti pahasta?

4 vastausta

  1. Karl Kroos

    Tässä asumistukijärjestelmässä on huomattavissa erikoinen uutisointi. Kun aikaisemmin vasemistopuolueet vaativat asumistukea, niin nyt sama porukka selittää, että tuki valuu rikkaalle kiinteistönomistajalle joka hyötyy järjestelmästä. Siis kun aikoinaan tällaista tukijärjestelmää on oikeistossa vastustettu ja vasemistossa kannatettu, on vasemisto kääntämässä tämänkin tukijärjestelmän lopputulosta rikkaiden ja oikeiston syyksi.
    Kerrataanpa nyt tämä ihan yksinkertainen asia. Kaikki tuet johtavat vääristymiin ja näivettää kehityksen. Erityisesti, jos tuki on jatkuvaa.

  2. ceterum censeo

    Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on ratkaisu, joka on yksinkertainen, selkeä ja väärä. Varsinkin, jos ongelmaan oikeasti vaikuttavat toimet ovat päätöksentekijän ideologian ja taloudellisten etujen vastaisia ja. Niin on myös tässä tapauksessa. Vuokra-asumisen kustannuksia nostavat rakennusmääräykset, jotka johtavat kalliiseen rakentamiseen. Kustannuksia nostaa ei-työperäinen maahanmuutto, joka lisää vuokra-asuntojen kysyntää yli tarjonnan juuri siellä, missä asuminen on kalleinta, eli suuremmissa kaupungeissa. Kustannuksia nostaa riittämätön kaavoittaminen, jonka jarruna ovat usein erilaiset luonnonsuojeluksi nimetyt syyt (esimerkiksi Östersundomin alue) tai päättäjille rakkaiden alueiden säilyttäminen vajaakäytössä (esimerkiksi Kivinokka) . Kustannuksia nostaa myös rakentamisen suuntaaminen erittäin kallista pohjarakentamista vaativille alueille, kuten Malmin lentokentälle. Vuokria puolestaan nostaa, rakentamiskustannuksista riippumatta, asumistukien valuminen päättäjiä lähellä oleville vuokranantajille, kuten VVO:lle ja Satolle.

    Jos siis asumiskustannuksiin, niihin todellisiin, ei subventioiden jälkeen maksettavaksi jääviin, haluttaisiin oikeasti vaikuttaa, rakennusmääräyksiä yksinkertaistettaisiin, kaavoitusta nopeutettaisiin ja se suunnattaisiin helposti käyttöönotettaville alueille, kuten esimerkiksi Sipoolta otetuille alueille, Viikin ja Tuomarikylän pelloille sekä Kivinokkaan. Työssä käymättömät maahanmuuttajat asutettaisiin sinne, missä asuminen on edullista. Omilla rahoillaan jokainen saa tietysti asua aivan missä haluaa. Ja asumistuelle asetettaisiin sellainen yläraja, joka rajoittaa näiden ”yleishyödyllisten” mahdollisuuksia tukien lypsämiseen. Mahdottomaksihan sen voi tehdä vain tuet lopettamalla, mutta se ei liene mahdollista.

    1. Päivän Byrokraatti

      Jälleen kerran loistokommentti, kiitos Ceterum Censeo. Kivinokan osalta olemme kyllä hieman eri mieltä virkistysaluekäytön vuoksi, mutta muuten tuon voisi suoraan allekirjoittaa.

Kommentoi