13
loka
2019

PB: Alijäämäinen Alavuden kaupunki investoi maitokannuihin

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa niin sanotun tulevaisuusinvestoinnin maitokannuihin tehnyt Alavuden kaupunki.

 

Politiikkaa vähemmän seuraaville tiedoksi, että SDP:n ja pääministeri Antti Rinteen kansanrintamahallituksen lanseeraama uusi termi ”tulevaisuusinvestointi” tarkoittaa toistaiseksi nähtyjen esimerkkien perusteella mitä tahansa sellaista kuluerää, joka tuhoaa kaikki siihen sijoitetut pääomat tuottamatta tilalle yhtään mitään.

 

Helpoimmin tulevaisuusinvestoinnin ymmärtää, kun ajattelee sitä vähän niin kuin torstai-iltana yökerhon tiskiltä tilattuna pikavippinä. Vipillä saa tarjottua seuraavat drinkit, voi tuntea itsensä maailmanomistajaksi ja bileet jatkuvat vielä hetken. Nipottavalle tyttöystävälle voi selittää: ”ei näitä oikeasti tarvitse koskaan maksaa takaisin – sitten kun laina-aika loppuu, voi ottaa aina uuden pikavipin”.

 

Aamulla öisestä pikavipistä muistuttava tekstiviesti voi harmittaa, mutta ei silloin, jos eletään julkisessa taloudessa: kunhan korttitalo kestää seuraaviin vaaleihin ja vahdinvaihtoon asti, kaikki on hyvin. Romahdushan on sitten seuraavan hallituksen ja tuolloin vallassa olevien puolueiden syytä.

 

Eiköhän tämä riitä asian monimutkaisesta talousteoreettisesta puolesta. Suuria linjoja vetävillä kuntajohtajilla ei ole aikaa semanttiseen nipottamiseen, se on ymmärrettävää.

 

– Ymmärrän kyllä kritiikin, mutta täytyy muistaa, että tämä on kulttuuritoimintaa, joka on kuntien tehtävä, Alavuden kaupungin kehitysjohtaja Terttu Liesmäki sanoo.

 

Mitä tällainen julkisen sektorin ydintehtäviin olennaisesti kuuluva maitokannukeräily sitten maksoi kokoelmasta matkailuvetonaulaa toivovalle Alavuden kunnalle? 1 230 kappaletta maitokannuja vaihtoi omistajaa 180 000 eurolla. Asiaa kommentoineen antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstamin arvion mukaan kannujen käypä hinta on kuitenkin vain n. 24 600 euroa.

 

Päivän Byrokraattia moititaan usein liiasta negatiivisuudesta, joten päätimme tutkia tätä hankintaa positiivisemmin silmin. Keksimmekin Alavuden tulevaisuusinvestoinnista heti monta hyvää puolta:

 

– Maitokannut tulivat halvemmaksi kuin Ähtärin pandat ja ovat kansainvälisenä premium-matkailukohteena lähes yhtä houkuttelevat.

 

– Investoinnin tähänastinen tuotto (-86 %) on parempi kuin Sitran suorasijoituksilla (Kauppalehden laskelmien mukaan -92 %).

 

– Yksikään Päivän Byrokraatin palkintokomitealainen ei asu Alavudella.

 

Vaikka ummehtuneelle talouskuriajattelijalle tai kenelle tahansa esikoulusta valmistuneelle saattaisi vaikuttaa siltä, että alavutelainen veronmaksaja on juuri saanut seurata 155 400 euron valumista kankkulan kaivoon, on oikeasti syytä kitkeä pois moinen vihapuhetta muistuttava pessimismi ja taantumuksellisuus. Hallituksen suosimalla jälkikeynesiläisellä vaihtoehtomatematiikalla tarkasteltuna kyseessä on julkisen sektorin harjoittama elvytys, jolloin maitokannuihin tehty tulevaisuusinvestointi vaihtaakin etumerkkiä, ja on juuri tuottanut 155 400 euroa!

 

Näin talous toimii kuin hoitajamitoitus ja Alavuden 700 000 euron budjettialijäämä on kurottu kiinni tuota pikaa. Kaupungin johtajien pitää enää vain löytää 5 541 maitokannua lisää ostettavaksi.

 

On vaikeaa ymmärtää, miksi kuntien velkaantuminen on jatkunut keskeytyksettä jo kaksi vuosikymmentä, vaikka kuntasektorilta löytyy näin innovatiivisia talousajattelijoita?

 

Päivän Byrokraatti kannustaa rahavaikeuksissa painivia kuntia ottamaan Alavudelta mallia ja astumaan ennakkoluulottomasti todellisuudeksi kutsutun laatikon ulkopuolelle. Kun maitokannumarkkina on kaluttu loppuun, kannattaa kokeilla, syntyisikö kuntatalouteen uusi Nokia, Rovio tai Supercell keräämällä esimerkiksi vanhoja puhelinluetteloita, napanöyhtää tai kaarnaveneitä?

 

Hei, me tienataan tällä!

 

IS 11.10.2019

 

IS 12.10.2019

 

 

 

Saatat tykätä myös

PB: Elpymisrahasto
PB: SDP ja Marinin-Mazzucaton linja
PB: Tutkimuksen mukaan vasemmiston kannatus olisi pienempi, elleivät ihmiset aliarvioisi omaa suhteellista tulotasoaan
PB: Suomi tarvitsee tulevaisuusstrategian

4 vastausta

  1. Eerikki

    Hip huraa – tämä taitaa olla sitä päätösperäistä vastasyklista julkista taloutta, jota pm Antti Rinteen johdolla, ja myös EUn häneltä toivomana, myös Suomen hallitus toteuttaa. Alavus on ajan hermolla.

  2. ceterum censeo

    Kyllä hyvä kauppa kannattaa tehdä, vaikka talous olisi kireälläkin. Toisaalta, huonoa kauppaa ei kannata tehdä, vaikka taskussa olisi löysää rahaa. Tässä tapauksessa vaikuttaa kovasti siltä, että kauppa olisi ollut myyjän kannalta hyvä ja osatajan kannalta huono. Lieneekö ollut peräti tuttavankauppaa. Tuttaville kun on kuulemma hyvä myydä kun ne eivät ilkeä tinkiä.

  3. Nihilisti

    “– Tämä on investointi. Meidän täytyy kaiken aikaa investoida tulevaisuutta ajatellen, eihän me voida jättää kaikkea kehittämistoimintaa toteuttamatta. Näen, että tämä kokoelma on yksi kehittämispanostus tulevaisuuteen.”
    Alavuden kaupungin kehitysjohtaja Terttu Liesmäki puolustelee hankintaa.

    Ei mulla muuta, ajattelin vaan millos Terttu nostemaan VMn jefeksi?

    Jos pitäis veikata niin sanoisin et oli aivan varmasti joku “kaveri diili” taustalla.

  4. Haerski

    Jossain uutisessa todettiinkin, että myyjä oli iäkäs paikallinen keräilijä, joka oli ilmaissut halunsa myydä kannukokoelmansa. En hämmästyisi tippaakaan, jos asiasta päättäneissä elimissä istuisi useampikin tämän hepun kalakaveri. Kyseessä oli siis 155 400 euron tulonsiirto veronmaksajilta yhdelle kuntalaiselle.

    Jokainen osaa toki seuraavan laskea itsekin, mutta pidän asiaa mielenkiintoisena: Kunnan laskuopilla yksittäisen kannun keskihinta on lähes 150 euroa. Hagelstam arvottaa kokoelman keskimäärin 20 euroon kappaleelta. Vaikka kokoelmassa varmasti on joitakin harvinaisuuksia, niin useimpia Arabian kannuja on Suomen kodit täynnä, joten aika rajua “kokoelmalisää” on kyllä kauppahintaan laskettu. Epäilemättä aiheen tiimoilta ei ole paljon asiantuntijoita konsultoitu, koska “kokoelma voi hetkenä minä hyvänsä karata kunnan rajojen ulkopuolelle”. Kylläpäs kannubisnes on Suomenmaassa hektistä ja arvaamatonta. Silloin pitää toimia, kun tilaisuus avautuu.

    Nimistä ei myöskään pitäisi koskaan tehdä mitään erityisempiä päätelmiä ihmisestä itsestään, mutta sanonpahan vaan, että Terttu Liesmäki kuulostaa juuri sellaiselta ihmiseltä, joka voisi ostaa esim. 6000 euron sekundaisen muumimukin, “sijotuksena lastensa tulevaisuuteen”. Noh, jos “sijoitukseksi tulevaisuuteen” lasketaan tällä tavoin annettu varoittava esimerkki äärimmäisen huonoista kaupoista, niin hyväksyn selityksen.

Kommentoi