PAB: Irlanti ja Tanska

Päivän Antibyrokraatti -palkinnon saavat tänään jakaa Irlanti ja Tanska.

Irlanti saa palkintonsa samaa sukupuolta olevien liittojen laillistamisesta kansanäänestyksellä. Peräti 62 prosenttia äänestäneistä antoi tukensa muutokselle, mikä on melkoinen yllätys hartaan katoliselta maalta.

Koska Irlannin päätöksestä ei ole enää Suomelle opittavaa, päähuomio kiinnittyy kuitenkin päivän toiseen palkinnonsaajaan, Tanskaan. Päivän Antibyrokraatti -palkinto tulee tavasta, jolla Tanska ratkaisi myös Suomea vaivaavan ongelman.

Tanskassa, kuten muissakin Pohjoismaissa on rakastuttu verottamiseen. Maa on korottanut alkoholi- ja virvoitusjuomaveroja kerta toisensa jälkeen, kunnes pari vuotta sitten Tanskassa havahduttiin meille varsin tutun kuuloiseen ongelmaan. Kansa ei enää ostanutkaan juomia kotimaastaan, vaan matkasi rajan taakse Saksaan täyttämään autojensa takakontit.

Olut- ja limonadiralli herätti tanskalaiset poliitikot. Sen sijaan, että maa olisi yrittänyt kompensoida laskevaa verokertymää korottamalla veroja entisestään, Tanskassa ymmärrettiin, että avautuvassa maailmassa ei voi enää turvautua vuosikymmenten takaisiin vanhoihin keinoihin.

Tanska laski vuonna 2013 alkoholiveroa 15 prosenttia ja virvoitusjuomaveroa 50 prosenttia, minkä jälkeen seuraavana vuonna virvoitusjuomavero poistettiin kokonaan. Nyt valmistevero 4,7 tilavuusprosenttiselle oluelle on Tanskassa 0,35 euroa litralta, mikä on edelleen huomattavasti korkeampi kuin naapurimaassa Saksassa (0,09 euroa litralta). Jo tämänkin suuruisen veronalennuksen vaikutukset ovat silti näkyviä, sillä rajakauppa väheni ja ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen kotimainen myynti nousi hieman.

– Veronalennus oli oikea ratkaisu, joka nosti kotimaan myyntiä ja vähensi rajakauppaa. Nyt tuotteita ostetaan enemmän sieltä, missä ne kulutetaan, Tanskan Panimoliiton toimitusjohtaja Niels Hald kommentoi.

Vertailun vuoksi, Suomessa oluen valmistevero on 1,51 euroa litralta ja Virossa 0,34 euroa litralta. Viro ei ole siis edes erityisen edullinen maa ostaa olutta (ja on sitä vielä vähemmän tulevan veronkorotuksen myötä), mutta suhteessa Suomeen, hintaero naapurimaiden välillä on kuitenkin suurin koko Euroopan Unionissa. Päättömän korkean alkoholiveron takia Suomen valtio menettää vuosittain satojen miljoonien verotulot matkustajatuonnin myötä.

Ongelma on kokonaisuutena kuitenkin vielä tätä pahempi. Alan suomalaista teollisuutta vaivaavat myös mainostamista ja vähittäismyyntiä koskevat rajoitukset. Varsinkin uusien yrittäjien on vaikea tulla alalle, jos asiakkaat eivät koskaan edes kuule sinusta mainoskiellon vuoksi, ja jos useille tuotteistasi ainoa sallittu myyntikanava on valtion monopoli. Jos Alko ei ole kiinnostunut antamaan tuotteillesi näkyvyyttä, vaihtoehtoista myyntikanavaa ei yksinkertaisesti ole.

Useat alan pienemmistä toimijoista ovatkin jo nyt siirtyneet vapaamman sääntelyn piiriin Viroon. Sama ratkaisu voi olla looginen myös isommille panimoille, sillä niiden kilpailukykyä rasittavat tietysti ylimääräiset kuljetuskustannukset. On jo riittävän typerää, että Tampereella juotava olut ostetaan Tallinnasta, mutta jos se vielä pannaan Porissa ja kuljetetaan satoja kilometrejä molempiin suuntiin, edes kovalla yrityksellä ei saisi aikaiseksi tehottomampaa logistiikkaa. Viereisessä hyllyssä myytävä Saku saa kuljetuskustannusten verran kilpailuetua, joten pitkällä aikavälillä myös suomalaisten merkkien valmistus keskittyy varmasti lähemmäksi ostopaikkaa.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton toimitusjohtaja Elina Ussa kommentoi tilannetta Päivän Byrokraatille:

– Rajakauppaa on aina, jos maiden välillä on merkittävä veroero. Muut maat – Tanska mukaan lukien – pyrkivät hillitsemään sitä huolehtimalla oman verotuksensa kilpailukyvystä. Myös Suomen pitäisi näin tehdä. Juomat kannattaa ostaa sieltä missä haitatkin hoidetaan. Alkoholi- ja arvonlisäveron lisäksi yhteiskunnan hyödyksi tulee myös työpaikkojen kautta tulevat verotulot. On hyvä muistaa, että viimeisimmän veronkorotuksen myötä valtio ei enää saanut lisää tuloja, mutta panimotuotteiden matkustajatuontia se lisäsi ennestään. Veropolitiikka on tältä osin ollut kuin hölmöläisten peitto – lisätään toiseen päähän ja leikataan toisesta.

– Tässä vaiheessa hallituskautta on vielä toivoa siitä, että uusi hallitus korjaa tilannetta ja ratkaisee rajakaupan ongelmat pysyvästi. Ainoa kestävä keino on alkoholiverotuksen alentaminen samalla tavalla hivuttaen ja mietoja juomia painottaen kuin viime vuosien nostotkin on tehty. Olisi myös toivottavaa, että rajakaupan arviointia kehitettäisiin. THLn puhelinhaastattelu ei anna riittävän luotettavaa kuvaa rajakaupan suuruudesta. Lisäksi olisi tarpeen tutkia myös rajakaupan vaikutuksia elinkeinojen toimintakykyyn, juomakulttuurin kehittymiseen ja haittakulutukseen. Hallitsematon rajakauppa on harjoitetun alkoholipolitiikan suurin ongelma, eikä sen vähätteleminen palvele kenenkään etua.

IS Ruokalan artikkeli aiheesta