PB: Paavo Arhinmäki (vas)
Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, joka on huolestunut siitä, että Suomi ei ota tarpeeksi velkaa.
Arhinmäen mukaan tilapäisiä elvyttäviä toimia varten tulisi ottaa nyt lisää velkaa, “koska se maksaa itsensä takaisin”. Arhinmäki on tässä samoilla linjoilla ex-pääministeri Jyrki Kataisen (kok) kanssa, jonka mukaan hyviä sijoituskohteita olivat esimerkiksi Kreikalle annettavat lisälainat. “Me tienataan näillä.”
“Tilapäinen elvytys” on nyt jatkunut vuodesta 2008 ja näyttää toimivan loistavasti. Kaikki tuntevat valtiovelan tämänhetkisen tilanteen ja tietävät, että olemme jo liipaisseet yli 100 miljardin euron rajan, jota muutaman vuoden takaisten lupausten mukaan meidän ei pitäisi päästä lähellekään ennen kuin uudelleen alkava talouskasvu kääntää suunnan.
Aivan pian päästään viettämään elvytyksen kymmenvuotisjuhlia.
Vakavasti puhuen, on aika jännää, että suuri puolue voi olla niin vastuuton, että se tietoisesti haluaa ajaa Suomi-auton seinään. Arhinmäen ja hänen tovereidensa ideologian voi ilmeisesti typistää kolmeen sanaan – muiden rahoilla eläminen – ja siinä he totisesti ovat johdonmukaisia.
Alla oleva graafi on vuoden vanha, mutta tarkistimme valtiokonttorin sivuilta, että vuonna 2014 korkomenojen osuus ei ollut lähtenyt nousuun. Tällä hetkellä Suomen valtio saa edelleen lainaa kohtuullisen edullisesti ja nyt tehtävissä talouslaskelmissa kaikki näyttävät tuudittautuvan siihen, että näin on jatkossakin. Iiro Viinaselta voi kysyä jollei usko, mutta 90-luvun kriisissä ei näin onnellisesti ollut, eikä tule olemaan tässäkään, jos velkojien usko Suomen valtiontalouteen horjuu.
Edellisen kriisin aikaan korkomenoihin käytettiin enimmillään 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Mikäli sama toistuisi nyt, pelkät nykyisen lainamäärän velanhoitokulut repäisisivät valtionbudjettiin 10 miljardia lisää kestävyysvajetta. Käytännössä luku olisi suurempi, sillä velkaantuminen jatkuu edelleen vähintään 5 miljardin euron vuositahtia. Lyhyelläkin laskutikulla voi ynnäillä, että tuollainen aukko nykyisen päälle lisättynä ei olisi enää millään leikattavissa umpeen, vaan edessä olisi Kreikka-tyylinen nöyryytys velkojien edessä, IMF tai paluu omaan valuuttaan hyvin heikolla kurssilla.
Velkojien luotto Suomeen ei ole vielä lakannut, vaikka hölmöilymme on jatkunut näin pitkään. Kolmesta suuresta luokituslaitoksesta Standard & Poor’s on tänä keväänä ilmoittanut pitävänsä Suomen luottoluokituksen ennallaan (AA+), mutta Moody’s (Aaa) ja Fitch Ratings (AAA) ovat ilmoittaneet pitävänsä Suomen näkymiä negatiivisena, viitaten näin siihen, että jos menossa ei tapahdu muutoksia, luokitus on laskemassa pykälällä.
Tämä saattaa olla valistuneelle lukijakunnalle itsestäänselvyyden pukemista sanoiksi, mutta luottoluokitukset laahaavat aina perässä, ja siinä vaiheessa kun luokitus merkittävästi laskee, riista on ollut lopussa (game over) jo kauan sitten. Vielä aivan kriisin kynnyksellä vuonna 1990, juuri ennen kuin vapaapudotus alkoi, Suomen S&P-luottoluokitus oli AA. Vastaavasti Yhdysvalloissa vielä vuoden 2008 alkaessa Lehman Brothersien ja suurten asuntoluotottajien, puolivaltiollisten Freddie Macin ja Fannien Maen luottoluokitukset olivat huipussaan AAA-tasolla. Syyskuuhun mennessä kaikki kolme olivat konkurssissa.
Sitten kun korkojen nousu alkaa, se näkyy velanhoitomenoissa pienellä viiveellä. Valtion lainat ovat useampivuotisia ja uuden korkotason vaikutus iskee sitä myötä, kun lainoja täytyy uusia. Esimerkiksi tänä vuonna Suomen valtion arvioitu lainanottotarve on 16,9 mrd euroa, josta hieman reilu 11 miljardia on vanhojen lainojen korvaamista uusilla.
Menikö tylsäksi? Lopuksi hauska kuva ennen vuoristorata-ajelua.
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Lisaa syomavelkaa vain! Se on kannikalan (PA) vastaus kaikkeen. Toisaalta kaverin ainoa oikea tyo on ollut ruohonleikkaaja rakennusvirastolla (wiki). Muuten politrukki ja ammattipoliitiikko. Ei ole yllatys, etta taloustietamys on rajattua.
Velkaa otetaan nyt, etta voidaan taata korkea elintaso taman hetken tyottomille, virkamiehille ja elakelaisille.
Joku muu maksaa velan pois.
Vasemmiston ehdotus tarkoittaa lasten taloudellisen tulevaisuuden uhraamista, jotta nykyista rallia ja tuhlaamista voidaan jatkaa.
Olet väärässä.
Jos Suomi ottaisi velkaa 2000 miljardia euroa ja sijoittaisi sen Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoille jossa tuotto on ollut keskimäärin 9 % vuodessa, me tekisimme joka vuosi 180 miljardia euroa fyffeä. Se on lähes koko Suomen BKT:n verran. Se voitaisiin jakaa kansalaispalkkana, eikä meidän tarvitsisi kenenkään enää koskaan tehdä päivääkään töitä. Sama voitaisiin tehdä muuallakin, ja koko maailma vapautuisi rahan vallasta ja työväestön sorrosta.
“eikä meidän tarvitsisi kenenkään enää koskaan tehdä päivääkään töitä.”
Omissa paskoissamme vaan köllöteltäisiin ilman ruokaa, juomaa ja mahdollisuutta liikkua. Hieno tulevaisuudenkuva, Hermanni.
Jos osakemarkkinoille sijoittaminen olisi noin tuottoisaa, meillä olisi jo nyt tuo tilanne. Eläkerahastot ovat pelanneet pörssicasinolla jo pitkään ja silti eläkkeitä leikataan.
Voi olla myös mahdollista, että nuo yhtiöt ovat varastaneet suomalaisten rahat.
Taantuman aikana tulisi investoida ja ottaa tarvittaessa velkaa, että saadaan talouden rattaat pyörimään kun taas hyvinä aikoina säästetään ettei talous ns. ylikuumene. Nämä jutut opetettiin meille taloustieteessä ekoilla kursseilla. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat 2008 jälkeen; elvytettiin ja otettiin valtavasti velkaa, ja nyt menee helvetin hyvin. Suomessa nämä toimenpiteet jäivät puolitiehen. Budjetin paikkaaminen velalla ei ole riittävä määrä elvytystä, jos sitä voi edes sellaiseksi kutsua.
Tietenkin tässä on jälleen kerran se käsitys alla, että valtion talouden toiminta (ja velanmaksu) on jotenkin verrattavissa yksittäiseen kotitalouteen, jossa velanotto on melkein poikkeuksetta paha juttu. Kirjoittajalla on myös käsitys, että Suomella olisi aivan hirveä määrä velkaa muihin maihin verrattuna kun näin ei todellakaan ole.