PB: Mikko Kärnän kansalaisaloite: lisää veroja suomalaisille, lisää tukia Keskustan kannattajille

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Paavo Väyrysen varakansanedustaja Mikko Kärnä (kesk), jonka kekseliäisyys uusien kulutusverojen luomisessa hakee vertaistaan. Kärnä ehdottaa ”Suomen verotuslainsäädäntöä muutettavaksi niin, että kaikkien Suomessa myytävien elintarvikkeiden sekä ravintola- ja ateriapalveluiden hintaan lisätään yhden prosentin suuruinen reilun ruuan vero. Vero on tilapäinen ja se säädetään viiden vuoden määräajaksi”.

Vero lienee tarkoitus olla vähintään yhtä tilapäinen kuin vuonna 1959 säädetty autovero tai jokin muu yhtä älytön pistevero.

Päivän Byrokraatti ei itsekään voi kehuskella kansalaisaloitteidensa menestyksellä, mutta Kärnän kansalaisaloitteen olemattomat 378 kannattajaa ensimmäisten parin viikon ajalta kertonevat silti jotain siitä mitasta, joka Suomen kansalla on tullut täyteen uusien verojen suhteen. Allekirjoittajia ei ole edes yhden lestadiolaisen suvun verran.

Kärnän tukiryhmän kehtaaminen ei juuri tunne rajoja, kun ehdotus pyrkii kasvattamaan ruokakassin verotusta. Uuden pisteveron kertymästä 75 prosenttia jaettaisiin ”suoraan ja lyhentämättömänä neljännesvuoden välein Suomeen rekisteröityneille maatalousyrittäjille heidän tuotantomääriensä suhteessa”. Loput 25 %:ia rahastoitaisiin erilliseen “maatalouden kriisirahastoon”, jota epäilemättä valvoisivat Keskustan ja MTK:n virkamiessatraapit.

Eli ei siis edes riittäisi, että uudella innovatiivisella tavalla siirrettäisiin rahaa kuluttajien lompakosta maanviljelijöiden taskuun, vaan lisäksi pitäisi luoda aivan uudenlainen maataloussääntelyn organisaaatio, joka luonnollisesti työllistäisi muutamia kymmeniä virkamiehiä pelkän paperisodan pyörittämiseen.

Varakansanedustaja Kärnä ei ole maatalouden normitalkoissa yksin. (Siis tällä kertaa normien lisäämiseen tähtäävissä talkoissa.) Myös Suomen hallitus on pääministeri Juha Sipilän (kesk) ja maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk) johdolla asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on miettiä (pakko)keinoja tuotantoketjun tulonjaon muuttamiseksi yhden osapuolen, eli tuottajien eduksi.

Talousliberaalin tulisi kysyä, onko todella valtion tehtävä muokata tulonjakoa tuotantoketjussa yhden sektorin hyväksi muiden kustannuksella? Elinkeinovapauteen puuttuminen, kilpailun rajoittaminen, lisäverotuksella ohjaaminen ja valvontakoneiston kasvattaminen ovat väistämättä edessä, mikäli kilpaillun tuotantoketjun väliseen dynamiikkaan aletaan poliittisin toimin puuttua.

Yksi pääministeri Sipilän radiossa esittämistä ehdotuksista on kaupan toimijoiden ”yhtäaikainen vapaaehtoinen hinnankorotus”. Tuollaisen esityksen pitäisi pysähtyä jo kilpailuviraston eteisaulan kynnykselle. Kyseessä kun on hintakartelli, jollaisia vastaan taistelemiseksi koko kilpailuoikeudellinen lainsäädäntö on rakennettu.

On hullunkurista, että keskustablokin mielestä Suomen vähittäiskaupan suurimpana kilpailuongelmana pidetään ruoan alhaisia kuluttajahintoja. Elintarvikekaupan kartellimme siis ilmentää monopolivoimaansa jatkuvilla halpuutus- ja alennuskampanjoilla kuluttajien ja asiakkaidensa eduksi, katteistaan tinkien. Senkin kapitalistisiat ja pfenniginvenyttäjänatsit!

Tietenkään tuotantoketjun tulonjakotasapainon sormeilu ei jäisi tähän. Suomalaisen elintarviketeollisuuden pörssikursseja seuratessa ei voi välttyä siltä epäilyltä, että seuraavaksi jokin keskustataustainen tai elintarviketyöläisten liitto alkaa vaatia tukiasia muodossa tai toisessa ”kannattavuusongelmien kanssa painivan ruokateollisuuden pelastamiseksi”. Rästinkejä tehtäisiin halutuista kannattavuusluvuista ja taas tulisi voimaan uusia tukia ja maksuja, kunnes vapaat länsimaiset markkinat olisivat enää muisto vaan.

Suomalaisen maatalouden kokonaiskuvan analysointi on hyvä aloittaa keskustalaisella sananparrella: ”Siitä on lähdettävä että tähän on tultu”.  Nyt on tultu sellaiseen pöyristyttävään tilanteeseen, että jokaista maatalouden tuottamaa euroa kohden maksetaan maataloustukia lähes kaksi euroa (lähde: Eurostat).

Alla oleva EU:n maataloustukia esittämä kuvaaja on Suomea kohtaan säälimätön. Seuraavaksi pahin maataloustukija yltää n. 90 %:n tasoon, Ruotsissa riittää reilut 50 %:ia. Suomen liki 200 prosentin tukitaso on Päivän Byrokraatin käsityksen mukaan ylivoimainen maailmanennätys.

Mutta Kärnä porukoineen on siis sitä mieltä, että vieläkin enemmän pitäisi veronmaksajan ja kuluttajan kukkarolla käydä.

Tukipolitiikan lähtökohta on se, että kaikkein huonoimmatkin liiketoiminnat pysyvät elossa ja tilojen yksikkökoot pieninä. Kannuste kehittää taloudellista toimintaa on olematon, kun bulkkituotteestakin saa aina tuilla topatun markkinahinnan. Miksi vaivautua tuottamaan ja markkinoimaan maailman parasta suomalaista ruukkutilliä, kun peruskaurasta saa vähintään saman toimeentulon?

Eivätkä maataloutemme hulluudet lopu tähän. Ruotsissa lähes kaikki (yli 80 %) pelloista sijaitsevat Suomen eteläkärjen eteläpuolella, mutta siitä huolimatta Suomen huonompituottoisten peltojen keskihinta on 15 prosenttia korkeampi kuin ruotsalaisen peltohehtaarin.

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa pellosta maksetaan jopa yli 10 000 euroa hehtaarilta. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi sillä, että maataloustuet pääomittuvat peltomaan hintaan. Koska yli kolmannes kaikesta peltoalasta on vuokrattua, merkittävä osa maataloustuesta ei edes päädy maataloustuottajalle, vaan tämän vuokranantajalle. Oletko koskaan ihmetellyt, miten laajat viljapellot Kehä III:n sisäpuolella voivat olla vaihtoehtoiskustannukseltaan kannattavia, samalla kun tontit asuinrakentamiselle ovat kiven takana? Älä ihmettele enää.

Ruotsissa on luovuttu kansallisista maataloustuista käytännössä kokonaan. Samalla Suomessa maksetaan 1,3 miljardin euron suuruisten EU-tukien päälle vielä 1,4 miljardia euroa kansallisia maataloustukia, jotta mitä ihmeellisimpien maatalousraaka-aineiden kasvattaminen kannattaisi mitä epätodennäköisimmissä paikoissa. Tarvitseeko Suomen todella olla omavarainen kurkun ja kirsikkatomaattien tuotannossa? Vai riittäisikö vain leipäviljan omavaraisuus kriisiaikoja varten, kaiken muun maataloustuotannon toimiessa markkinaehtoisesti? Vai pärjättäisiinkö jopa kokonaan ilman tuettua tuotantoa?

Tukien yhteissumma 2,7 miljardia euroa on niin paljon rahaa, että jokaisen maatalousyrittäjän kotitaloudelle voitaisiin lahjoittaa 80 000 euroa vuodessa puhtaana käteen, tietenkin sillä ehdolla, että he eivät suostuisi tekemään mitään. Toisin sanoen käyttämään kahden euron arvoisia resursseja yhden euron arvoisen tuotoksen aikaansaamiseen.

Laskentatavasta riippuen tuen määrä jokaista maatalouden työntekijää kohden on noin 32 000 – 40 000 euroa. Efektiivisesti jokainen maanviljelyn parissa toimiva on siten valtion virkamies.

Jos maataloustuesta luovuttaisiin, kansalta voitaisiin kerätä 8 prosenttia vähemmän tuloveroja. Niin suuri on tulonsiirto Keskustan kannattajien taskuun.

Pahinta on, että nykymuotoinen maataloustukijärjestelmä ylläpitää kierrettä, joka vain heikentää maatalouden kannattavuutta vuosi vuodelta. Ilman tukia tehottomat tuottajat olisivat hiljalleen luopuneet viljelystä, mutta tehokkaiden viljelijöiden peltokoot kasvaisivat. Luova tuho ylläpitäisi markkinatalouteen kuuluvaa ilmiötä, jossa taloudellisten toimijoiden tehokkuus jatkuvasti paranee. Maatalous voisi työllistää nykyistä vähemmän ihmisiä, mutta tuottaisi sen minkä nytkin, ja huomattavasti paljon kannattavammin.

On käsittämätöntä, miten maatalouden ollessa kyseessä annetaan pelolle valta ja suostutaan toteuttamaan mitä älyvapaimmatkin uudet verotusmuodot. Vuosikymmeniä jatkuneen virhepolitiikan seurauksena valtaosa suomalaisista tiloista on jo sellaisia, joiden olisi pitänyt päästä konkurssiin ajat sitten. Niinpä itsestään selviäkään muutoksia ei uskalleta enää tehdä. Maatalouteen on syntynyt suuri rakenneongelma, joka ei parane sillä että uutta verorahaa heitetään jo hukatun rahan perään.

Sen verran Päivän Byrokraatilta löytyy sydäntä vaikeuksissa kamppailevia pientilallisia kohtaan, että kannattamattomille tiloille pitäisi tarjota mahdollisuus lopettaa toimintansa ilman että se johtaa maatalousyrittäjän vararikkoon. Tämä auttaisi näitä ahkeria ja tunnollisia ihmisiä allokoimaan työtään tuottaville toimialoille.

PS. Toivotamme Mikko sinulle kaikesta huolimatta tsemppiä eduskuntavaalikampanjaan. Tämä oli oikein hieno kampanja-avaus oman ydinkannattajakuntasi suuntaan. Ihan vakavasti otettavaksi sitä tuskin sentään oli tarkoitettu. Olet myös piristävä väriläikkä sosiaalisessa mediassa, jatka samalla linjalla.