PB: Turvallisuudesta tulee ylellisyystuote

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa ”hyvinvointiyhteiskunta”, joka on läpi läntisen Euroopan erikoistunut perimään massiivisia veroja, mutta jolla on kaikkien aikojen verokertymistä huolimatta vaikeuksia suoriutua ydintehtävistään.

 

Sen sijaan, että valtio hoitaisi tyylikkäästi ne tehtävät, joita varten se on perustettu, massiiviset pakkoverot käytetäänkin tulonsiirtoihin ja hyvesignaloiviin jonninjoutavuuksiin.

 

Perustehtävien laiminlyönti näkyy läpi yhä useammissa asioissa. Useimmat työssäkäyvistä ovat jo turtuneet siihen, että he maksavat terveydenhuoltonsa kahteen kertaan. Ensin kertaalleen veroissa, sitten toistamiseen työterveyshuollossa tai yksityisklinikoilla. Julkisen sektorin palvelu ei täytä ainakaan kenenkään sellaisen tarpeita, jolla ei ole varaa odottaa hoitoa puoli vuotta.

 

Julkisen palvelun koululaitos on vajonnut samaan jamaan. PISA-tulokset ovat vapaapudotuksessa ja uutisista saa lukea, kuinka osa oppilaista kävelee peruskoulun läpi oppimatta edes kunnolla lukemaan ja laskemaan. Opettajien aika menee pahimpien häiriköiden kaitsemiseen ja hälinän rauhoittamiseen, eikä laadukkaalle opetukselle tahdo riittää aikaa. Kunhan nyt jollain tavalla selviää päivästä läpi ilman että yksikään koululainen menettää henkeään.

 

Kohta hyvän koulun merkki on se, että sen ovilla ei ole metallinpaljastimia. Kokemuksesta kerron, että yksityinen koulu tarjoaa paljon paremmat edellytykset oppimiselle.

 

Oikeuslaitos kärsii leikkauksista ja sen ylläpitämä käräjäoikeusverkko harvenee. Jäljelle jäävät oikeudet ovat aliresursoituja ja ruuhkaisia, eikä ole millään tapaa harvinaista, että lainvoimaisen tuomion saamiseen menee peräti 3-4 vuotta. Yritysten väliset oikeudenkäynnit ovatkin siirtyneet enimmäkseen välimiesoikeuksiin ja erilaiset yksityiset riidanratkaisumenettelyt laajenevat hiljakseen myös yksityishenkilöiden välisiin riitoihin.

 

Seuraavaksi yksityisen sektorin käsiin näyttää siirtyvän myös katuturvallisuus.

 

Näin käy, koska valtio ei kykene enää takaamaan turvallisuutta alueellaan. Suomessa on sentään vielä suhteellisen rauhallista, mutta meilläkin käsivarren kaukaisin kunta Enontekiö haluaa palkata yksityisen sheriffin. Enontekiön poliisi lakkautettiin rahapulassa, ja hädän tullen apua ei löydy lähempää kuin parin tunnin ajomatkan päästä.

 

Suomea suuremmissa maissa asiat ovat ehtineet jo pahemmiksi.

 

Toisin kuin Enontekiöllä, Lontoossa on kyllä poliisi, mutta kaupungin turvallisuuskehitys on muuten niin paha, että esimerkiksi New York on siihen verrattuna jo turvallinen pitäjä. Suurin osa rikoksista jää selvittämättä, eikä poliisilla ole enää aikaa partioida kadulla tai puuttua pikkurikoksiin. Happoiskut, terrorismi ja henkirikokset työllistävät bobbyt täyspäiväisesti.

 

Markkinarakoon on työntynyt yksityinen poliisi. Scotland Yardista eläkkeelle jääneiden poliisien perustama yritys tarjoaa palveluja rikkaille naapurustoille. Kuukausihintaan 200 puntaa/talo yksityinen poliisi järjestää kadulle partioinnin, jollaista varkaiden ei enää valtiollisen poliisin järjestämänä tarvitse pelätä.

 

Yksityinen poliisi myös tutkii maksusta rikoksia laidasta laitaan. Murtovarkauksien, raiskauksien, katoamisten, varkauksien, kiristysten, vainoamisten, petosten ja immateriaalioikeusrikosten lisäksi yksityinen poliisi on kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana ehtinyt selvittää kolme murhaa. Tutkinnan laatu on kova: selvitetyistä 400 tapauksesta 100 % on johtanut myös tuomioon.

 

Köyhien ei tarvitse vaivautua, mutta kysyntää riittää silti. ”My Local Bobby” -niminen palvelu aloitti Lontoon rikkaimmissa kaupunginosissa – Knightsbridgessä, Mayfairissa ja Belgraviassa – mutta on sittemmin ehtinyt laajeta myös muihin kaupunkeihin.

 

Suojaa haetaan myös muurien takaa.

 

Ranskassa on pitkään ollut suurimmissa kaupungeissa aidattuja yksityisteitä, jotka suljetaan portilla siten, että kadulle pääsee vain asukkaiden luvalla. Anglosaksisissa maissa vastaava asumismuoto tunnetaan nimellä ”gated community”. Asuinaluetta ympäröi kameroilla varustettu muuri, ja portilla päivystää vartija.

 

Ensimmäinen gated community rakennettiin hiljattain myös Ruotsiin, ja sen talot menivät kuin kuumille kiville. Luultavasti aidoin eristetyt asuinalueet tekevät pian tuloaan myös Suomeen. Kranaattilähiöitä meillä ei vielä ole, mutta ensimmäiset autot palavat jo.

 

Rikkaita ei voi moittia siitä, että he haluavat ostaa rahoillaan turvallisuutta, mutta köyhien osa käy sääliksi. Heillä ei ole varaa eristäytyä eikä palkata itselleen suojelijoita, vaan he joutuvat luottamaan onneensa eläessään keskellä niitä, joita ei saa nimitellä ihmisroskiksi.

 

Selityksiä huonolle kehitykselle löytyy yhtä monia kuin on selittäjiäkin. Todellisuudessa asia on kuitenkin varsin yksinkertainen. Eurooppalaiset yhteiskunnat olivat pitkään hyvin rauhallisia, ja esimerkiksi pohjoismaita leimasi aina 90-luvun alkuun asti turvallisuus, joka sai monet jättämään ulko-ovenkin lukitsematta. Ei kukaan kutsumaton menisi sisään kuitenkaan.

 

Turvallisen yhteiskunnan salaisuutena olivat yhteiskunnan homogeenisuus ja terve moraalipohja. Yhteiskunnallisia vapaamatkustajia ei juuri ollut, ja ihmiset oppivat koulussa ja kotona peruskurin ja normaalit käytöstavat. Häiriökäyttäytymiseen puututtiin riittävän aikaisessa vaiheessa, ja rajojen asettaminen sai useimmat oikaisemaan käytöksensä ennen kuin oppivat oikeasti pahoille tavoille. Hölmöily ja rikollisuus oli useimmiten tavalla tai toisella liitoksissa alkoholiongelmiin.

 

Kun etsimme syitä nykyiselle kehitykselle, tarvitsee vain tarkastella, mitä on muuttunut sitten noiden päivien. Viisi syytä nousee ylitse muiden:

 

(1) Koulukuri on lakannut olemasta. Opettaja, joka ojentaa oppilasta edes tarttumalla tätä olkapäästä, saa pahoinpitelysyytteen. Opettajilla ei ole enää keinoja luoda järjestystä ja rauhaa luokkaan. Ongelmat, jotka syntyvät kouluaikana, syvenevät myöhemmin aikuisiällä.

 

(2) Demlan edustamien abolitionististen arvojen pohjalle rakennettu rangaistuspolitiikka on romuttanut lain kunnioituksen. Rikoksiin syyllistyvät ovat usein työttömiä ja valmiiksi moniongelmaisia, eivätkä he pidä sakkoja tai ehdollisia vankeusrangaistuksia minkäänlaisena seuraamuksena. Rangaistusjärjestelmän pelotevaikutus jää tällöin olemattomaksi.

 

(3) Anteliaan sosiaaliturvan ja korkean verotuksen yhdistelmä tekee työnteosta kannattamatonta, ja kasvava osa väestä on toimettomuuden ansassa, alttiina syrjäytymiselle.

 

(4) Vapaa sosiaaliperäinen maahanmuutto tuo maahan väestöä, joka tilastojen osoittamalla tavalla lisää ongelmia valtavasti. Tietyissä omaisuus- ja väkivaltarikostyypeissä muutamat maahanmuuttajaryhmät muodostavat jo lähes enemmistön, ja heidän todennäköisyytensä syyllistyä näihin rikoksiin on kantaväestöön verrattuna pahimmillaan jopa monikymmenkertainen.

 

(5) Samaan aikaan kun edeltävien neljän syyn vuoksi tarve yhteiskunnan tuottamille turvallisuuspalveluille kasvaa kasvamistaan, suhteellinen osuus turvallisuuteen käytetyistä resursseista kuitenkin pienenee. Poliitikot käyttävät rahaa mieluummin pehmeiden arvojen mukaisiin hankkeisiin.

 

Pahinta on, että poliittiseen korrektiuteen opetetun väestön suu on tukittu niin, että yllä lueteltuja viittä ongelmaa ei uskalleta edes lausua ääneen. Useimmat kyllä tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kenessäkään ei ole miestä (tai naista) ottamaan johtajuutta ja ajamaan läpi tarvittavia muutoksia.

 

Viisautta olisi kuitenkin tunnistaa tuleva kehitys jo ennalta, ja puuttua siihen ennen kuin tilanne on niin paha, että on pakko.