PB: Inkluusio ei toimi
Hieman tilannehuumoria syntyykin, kun Razmyar toteaa, että olohuoneessa on elefantti, josta kukaan ei oikein uskalla puhua ääneen, mutta sitten hän ei itsekään rohkene mainita, millaisesta norsusta on kyse.
Razmyarin tarjoama ratkaisu tilanteeseen olisi jakaa haasteelliset oppilaat tasaisemmin eri alueiden kouluihin. Tämä ei valitettavasti millään tapaa ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan pahentaa ja levittää sitä rapauttamalla opetuksen laatua myös vielä jäljellä olevissa hyvissä kouluissa.
Seuraamuksena voi olla jopa peruskoulun ‘alasajo’ siten, että se ei huonolaatuisena kelpaa enää sellaisille perheille, joilla on taloudelliset edellytykset hankkia lapselleen kunnallisen sijaan kunnollinen koulu yksityiseltä sektorilta.
Vastoin tarkoitettua, käsiin jää silloin yhdistelmä veronmaksajalle kalliista palvelusta, jota kukaan maksukykyinen ei kuitenkaan käytä, ja kehitys, jossa hyvä- ja huono-osaisten mahdollisuudet laadukkaaseen opiskeluun tarpeettomasti erkaantuvat toisistaan. Vastaava tilanne on jo syntynyt perusterveydenhuoltoon. Me kaikki maksamme veroissamme terveyskeskuksista, mutta vältämme niitä, jos kukkaro tai työnantajan tarjoama työterveydenhuolto mahdollistavat yksityisellä käynnin.
Seurauksena Razmyarin ehdottamasta mallista olisi myös ns. ”white flightin” kiihtyminen ja laajentuminen yhä uusille alueille. Kantaväestö tekee jo nyt pääkaupunkiseudulla asumisvalintojaan sen mukaan, millaisia kouluja alueelta löytyy. Moni valitsee myös muuttaa pienempiin pääkaupunkiseudun rajakuntiin, joissa on vielä ”vanhoja kunnollisia” peruskouluja.
Oikeampi ratkaisu ongelmaan olisikin luopua inkluusiosta, palauttaa vanhan mallin mukaiset erityisluokat, parantaa lainsäädännöllisesti opettajien oikeuksia järjestyksen ylläpitämiseen, luopua meluisista ”avokonttori”-luokkahuoneista, lisätä panostusta matemaattisluonnontieteellisiin aineisiin ja palauttaa esim. numeroarvostelu vanhan mallin mukaiseksi. Eli ottaa uudelleen käyttöön ne entisaikaiseen PISA-menetykseemme vaikuttaneet vahvuudet, joista on ideologisista syistä yksi kerrallaan luovuttu parin viimeisen vuosikymmenen aikana.
Näemme PISA-vertailujen kärjessä pyörivistä Aasian maista ja esimerkiksi meidät ohittavasta Virosta, että toimivan ja tuloksekkaan koulun perusedellytyksenä on opiskelurauhan takaava koulukuri, kova työnteko ja oppimista tehokkaasti mittaava numeroarvostelu, jonka myötä oppilas ja koti saavat ajoissa tarvittavaa palautetta siitä, miten oppiminen edistyy.
Maahanmuuttaja-alueille taas tarvittaisiin erityisiä maahanmuuttajien tarpeisiin erikoistuneita kouluja, joissa opetusta tehostettaisiin luokissa avustavalla tulkilla, joka varmistaa, että oppilaat ymmärtävät opetuksen sisällön, ja tarvittavilla kouluavustajilla, jotka muun ohella auttavat pitämään yllä järjestystä niin, että opettaja pystyy keskittymään opetukseen. Jotkut opettajat ovat karrikoiden kuvanneet joidenkin koulujen sekasortoista nykytilannetta niin, että opettaja saa olla tyytyväinen päivän antiin, jos kaikki oppilaat pysyvät hengissä.
Tietenkään ongelma ei koske kaikkia maahanmuuttajaryhmiä. Länsimaista muuttavilla harvemmin on koulunkäynnissä minkäänlaisia ongelmia, ja erityiselle tuelle on harvemmin tarvetta. Vaikka esimerkiksi Westendissä on suhteellisesti paljon maahanmuuttajia, he varmasti pärjäävät jatkossakin hyvin.
Niissä ryhmissä, joissa haasteita on, tilanne on kuitenkin se, että riittämättömät kielitaidot omaavien oppilaiden tuominen normaaliluokkiin on varmahko resepti kaaokseen. Kyse ei ole rasismista, vaan tosiasioiden tunnustamisesta. Lapsi turhautuu, jos ei kielitaitonsa vuoksi pysy natiivien perässä, ja kotoa voi olla jäänyt saamatta kulttuuriset opit esimerkiksi siitä, miten koulussa pitäisi käyttäytyä. Tämä ei tietenkään ole näiden lasten syy, mutta fakta on, että he eivät usein saa kotoaan minkäänlaista tukea koulunkäyntiin. Pahimmillaan vanhemmat eivät ole itse käyneet päivääkään koulua tai eivät ehkä osaa edes lukea.
Näiden uudistusten rinnalla tulisi myös poistaa perusopetuslain 7 §:n 2 momentissa oleva täysin turha rajoitus, jonka mukaan ”opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi”. Ei ole järkevää syytä estää yksityistä sektoria tarjoamasta koulupalveluja. Ne eivät periaatteellisesti eroa millään tavalla siitä, että yksityinen sektori ”tekee liiketoimintaa ihmisten perustarpeilla” myymällä näille ruokaa tai laadukasta terveydenhuoltoa. Merkityksellistä pitäisi sekä yhteiskunnallisesti että yksilötasolla olla sen, että saamme hyvää opetusta kohtuullisin kustannuksin.
Jospa tämän ajatuksen kynnystä madaltava mietelause löytyisikin kommunistisen puolueen riveistä: ”Ei ole väliä, onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se pyydystää hiiriä” — Deng Xiaoping.
Lyhyesti kuvattuna tämä Päivän Byrokraatin korjaussarja tarkoittaa luopumista vahingollisista ideologisista uudistuksista, jotka ovat ehtineet vaikuttaa jo kokonaisen sukupolven oppimistuloksiin, ja paluuta vanhaan hyvään kouluun, jossa on kuri ja kova vaatimustaso.
Joillekin tämä on ehkä vastenmielinen ajatus, mutta tulokset puhuvat puolestaan.
Vasemmistolaiset voisivat tehdä inklusiivisen teon ja alkaa laittamaan omia lapsiaan sellaisiin kouluihin joissa olisi mahdollisimman paljon vieraskielisiä.
Muslimikulttuuriin kuuluu
– nainen (esim. opettaja) ei ole minkään arvoinen
– muslimi ei ota neuvoja vastaan vääräuskoisilta
– muslimi ei voi olla vääräuskoisen käskyläinen, harvoin edes oikeauskoisen
– vääräuskoisia vastaan on taisteltava aina
– vääräuskoiselle valehtelu on toivottavaa
– vääräuskoista ei tule ottaa oikeaksi ystäväksi pl. edellinen
Nämä tulee isän spermassa ja äidin maidossa, syväopitaan kotona ja niitä noudatetaan lapsuudesta alkaen.
Miten luulette koulun pärjäävän tämän väen kanssa?
Miten luulette integraation sujuvan, mahtaako näytöt jo riittää?
Listasit hyvin sekä ongelmat että niiden korjausmallit. Tämähän on tekemistä vaille valmis? Vaan mistäpä tekijät, kun Opetushallitus on miehitetty vasemmistolaisilla joiden ainoa pätevyys on punainen jäsenkirja. Puhdistus pitäisi aloittaa sieltä. Oma juniori kävi pienluokalla ala-asteen ja se oli ehdottomasti hyvä ratkaisu, vaikkei häirikkö ollutkaan; joutui epäkypsänä 6-vuotiaana kouluun ja eka luokka meni uusiksi. Kun kunnan koulupsykologi päätti, että valmis on kun kynä pysyy kädessä oikein päin; lastentarhanopettajan huoli ei painanut mitään.
Inkluusiota tiettävästi ajoi voimakkaasti joku Jyväskyän yliopiston professori, jonka nimi ei nyt tule mieleen. Kehui ettei ole päivääkään opettanut luokkaa, ja oli silti mielestään pätevä opettamaan tulevia opettajia. Kuulopuheiden mukaan ei osannut vastata käytännön kysymyksiin ja jos vastasi niin vastaukset olivat puuta heinää. Mutta inkluusiota ajoi vahvasti. Tästä oli joku vuosi sitten lehdissä juttua.
Tällaisissa käsissä on opettajien koulutus ollut maan tunnetuimmassa opettajankoulutuslaitoksessa. Onko ihme, että norsunluutornista ilman kokemusta ja ymmärrystä jäsenkirjaidioteille tasa-arvon nimissä annetut ohjeistukset sitten vievät opetuksen kuralle.