PB: Hallitus suunnittelee yritysten maastapoistumisveroa

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa uusi kansanrintamahallitus, joka valtioneuvoston nettisivuille ilmestyneen tiedotteen mukaan suunnittelee yritysten maastapoistumis- eli exit-veroa.

 

Kun hallituksen uusien ministereiden piiristä on aiemminkin pohdiskeltu ääneen, tulisiko veropakolaisuudesta seurata kansalaisuuden menetys tai muu vastaava rangaistus, exit-vero itsessään ei tule suuren suurena yllätyksenä. Ehkä tämä on sitten se ”muu rangaistus”? Monia varmaankin mietityttää, mitä muuta siellä kabineteissa suunnitellaan, kun yrittäjien maastapako näin huolettaa.

 

No, todellisuudessa tilanne on paljon arkisempi, ja tiedotteen näyttävällä otsikolla vain haettaneen vasemmalla arvostettavia poliittisia irtopisteitä. Kyse ei ilmeisesti ole paljon muusta kuin vuonna 2016 voimaan tulleen veronkiertodirektiivin kansallisesta implementoinnista.

 

Mitään laajempaa kansallista exit tax -pakettia tuskin on tulossa, sillä kansallista lainsäädäntövaltaa rajoittaa mm. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artikla, jossa säädetään sijoittautumisoikeudesta, ja 63 artikla, joka koskee pääomien vapaata liikkuvuutta. Artiklat kieltävät lähtövaltioita rajoittamasta yksilön tai yhteisön poismuuttoa ja vapautta sijoittautua toiseen jäsenvaltioon.

 

Oli se sitten hyvä tai huono asia, EU-sääntely ei kiellä exit tax -sääntelyä kategorisesti, sillä maastapoistumisverosäännökset on sinänsä katsottu jäsenvaltioiden välisen tasapuolisen verotusvallan jakautumisen vuoksi oikeutetuiksi, mutta maastapoistumisverojen soveltamista rajoitetaan mm. suhteellisuusperiaatteella, jonka mukaan sääntelyllä ei saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitteen toteuttamiseksi. Valtio saa kyllä pitää sen, mikä sille kohtuudella kuuluu, mutta se ei saa rokottaa lähtijöitä niin, että veroseuraamuksista muodostuisi toiseen jäsenvaltioon siirtymisen tosiasiallinen este.

 

Käytäntöä asiasta on ehtinyt kertyä, ja aikanaan syntyi isoja otsikkoja muun muassa kun EU:n komissio vei Tanskan exit tax -sääntelyn Euroopan Unionin tuomioistuimeen. Vuonna 2013 annetussa tuomiossa Tanskan käyttöön ottama maastapoistumisvero katsottiin laittomaksi.

 

Tanskan exit tax katsottiin tuomiossa suhteettomaksi, koska siinä realisoitumattomat (luovutus)voitot määrättiin veronalaisiksi ja niitä koskeva vero pantiin maksuun sen hetkisen arvioidun luovutushinnan perusteella heti poismuuttohetkellä, ilman mahdollisuutta lykätä veronmaksua. Vertailun vuoksi, mikäli yhtiö olisi jatkanut toimintaansa Tanskassa, verot olisi pantu maksuun vasta voittojen realisoituessa.

 

Kiellettyä estettä ei siis muodostanut verotusperusteen määräytyminen poismuuttohetkellä, mutta sen sijaan esteeksi katsottiin se, että verot määrättiin heti maksettavaksi ja yhtiön verotuksellinen kohtelu näin suhteettomasti koveni poismuuton myötä.

 

Toisaalta myös lykätyn verotuksen mallissa voi syntyä kohtuuttomuuksia. Mikäli vero määräytyy (esimerkiksi osakkeen tai immateriaalioikeuden) realisoitumattoman, arvioidun arvonnousun myötä, mutta arvo sittemmin laskee, lopputilanne muodostuu epäoikeudenmukaiseksi, ellei jo määrättyä veroa voi alentaa tai hakea takaisin.

 

Myös Suomen voimassa oleva sääntely on käynyt oikeuden arvioitavana, sillä uutta veronkiertodirektiiviä edeltänyttä EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä vuosina 2004-2015 ei otettu huomioon päivittämällä kansallista lainsäädäntöämme. Niinpä Helsingin hallinto-oikeus muutama vuosi sitten totesi elinkeinoverolain 51 e §:n ja korkein hallinto-oikeus EVL 52 e §:n EU-oikeuden vastaisiksi tietyissä poismuuttotilanteissa. Ja kun näitä säännöksiä ei voida ratkaisujen vuoksi soveltaa, tämä johtaa tällä hetkellä vastaavissa tilanteissa verottamatta jättämiseen, sillä verotuksen toimittamiselle ei ole olemassa normipohjaa.

 

Valtioneuvoston tiedotteen takana onkin todellisuudessa vasemmistohallituksen poliittisen saavutuksen sijaan pitkään tiedostettu lainsäädäntötekninen ongelma. Kuten tiedotteen lopusta ilmenee, pääosa lainmuutoksesta perustuu veronkiertodirektiiviin, jonka voimaan saattamisen kautta ongelman on suunniteltu korjaantuvan.

 

Antti Rinteen hallitus tekee ehkä välttämättömyydestä hyveen: mikäpä sopisi kansanrintamahallituksen maineeseen paremmin kuin komea maastapoistumisvero – vaikka totuus sitten taustalla olisikin, että vastaavat säännökset olisivat tulleet lopulta voimaan minkä tahansa hallituksen ajamina. Vaikutus oli varmaankin toivotun kaltainen. Sosiaalinen media on ollut päivän mitan täynnä mitä hurjimpia tulkintoja uudesta verosta. Vasemmalla ihaillen, oikealla pahastuen.

 

Kiitos EU:n tarjoamien perusvapauksien, tilanne on onneksi se, että mitään verotuksellista Berliinin muuria hallitus ei voi pystyttää, vaikka se varmasti joitain houkuttaisikin. Ellei hallitus poliittisista teatterisyistä lähtisi tietoisesti ajamaan EU-oikeuden vastaista veromallia, tulossa voi olla lähinnä maltillinen paikkosarja nykyiseen lainsäädännölliseen aukkoon.

 

Tietysti olisi kaikkien kannalta hienoa, jos sama energia käytettäisiin joskus myös villin vaihtoehtoisen ratkaisun toteuttamiseen: mitäpä jos maan verotuksellisia ja muita olosuhteita pyrittäisiinkin kehittämään sellaisiksi, että yritykset ja asukkaat eivät edes haluaisi lähteä, vaan aivan vapaaehtoisesti haluaisivat jäädä tai jopa tulla tänne? Aika radikaalia ajattelua.