PB: Jonnet eivät muista, mitä sosialismi saa aikaan
Olette täysin oikeassa: palkinto pitäisi toki ennemmin jakaa kyselyyn vastanneille kuin itse kyselylle, mutta valitettavasti palkintokomiteamme menisi tarvittavien pystien valmistuksesta konkurssiin, sillä kyselyssä tavoitettiin yhteensä 34 000 ihmistä 28 maassa. Tulokset julkaistiin Davosin talousfoorumin aattona.
Eniten kapitalismiin epäilevästi suhtautuvia, eli 74 prosenttia vastanneista, oli Thaimaassa ja Intiassa. Ranskassa vastaava prosenttiosuus oli 69. Thaimaan ja Intian omituisista poliittisista olosuhteista ei edes meidän tuntemuksellamme osaa paljoa sanoa, mutta Ranskan osalta vasemmistopainoinen yhteiskuntajärjestys saattaa olla yksi selittävä tekijä epäluuloille kapitalismia kohtaan.
Kokemuksemme mukaan Ranskassa vallitsee samantyyppinen illuusio kuin Suomessa: kansalaiset eivät ymmärrä, kuinka vasemmistolaisessa regiimissä he elävätkään, ja talouden takkuillessa he siksi syyttävät asiantilasta väärää järjestelmää. Ulkopuolisen sen sijaan on helppo nähdä millaista vahinkoa Ranska aiheuttaa taloudelleen korkeilla veroilla, jäykillä työmarkkinoilla ja valtion sekaantumisella markkinoiden toimintaan. Aivan samalla tapaa myös Suomen itseaiheutetut rakenteelliset heikkoudet on helpompi havaita ulkopuolelta.
Kapitalismiin luotti yli puolet vastaajista vain Australiassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Koreassa, Hongkongissa ja Japanissa. Sattumalta nuo maat ovatkin maailman menestyneimpien joukossa. Suomessa kyselyä ei tehty.
Joku voisi perusteellisesti kyseenalaistaa koko kysymyksenasettelun, koska “nykymuotoisen kapitalismin” määritelmä ei varsinaisesti tarkoita yhtään mitään, tai ainakaan termin sisällöstä ei vallitse yhteisymmärrystä. Miten nykymuotoinen kapitalismi eroaa esim. jostain muusta aikaisemmasta kapitalismista? Onko ero sen sekatalousluonteessa – tulonsiirroissa ja valtion vahvassa roolissa talouselämässä?
Eri tieteenaloilla ja jopa niiden sisällä samalla määritelmällä saatetaan viitata eri asioihin tapauksesta riippuen. Mikrotaloustieteellinen tai kauppatieteellinen tarkastelu kapitalismista korostaa yksityisomisteisen mallin logiikkaa yksittäisen toimijan päätöksenteossa, esimerkiksi liiketoiminnan strategista asemointia suhteessa kilpailijoihin, sekä tuoton ja riskin suhdetta investoinneissa. Vastaavasti makrotaloustieteilijän huomio kapitalismin suhteen kiinnittyy useimmin kokonaiskuvaan markkinoista ja niitä tukevista instituutioista.
Taloustieteen perusoppikirjat määrittelevät kapitalismin analyyttisesti ja universaalisti sellaiseksi järjestelmäksi, jossa tuotannontekijät ovat yksityisesti omistettuja. Tässä yhteydessä mainitaan usein myös markkinatalous, sillä markkinat ovat tyypillinen seuraus ihmisten rauhanomaisesta yhteistyöstä yksityisomistukseen perustuvassa taloudessa. Tämä määritelmä näyttää kuitenkin hyvin teoreettiselta sitä tosiasiaa vasten, että käytännössä kaikki valtiot ovat enemmän tai vähemmän sekatalouksia. Ihmiset voivat omistaa, vaihtaa ja ansaita yksityisesti, ja vastaavasti heiltä sosialisoidaan resursseja kierrätettäväksi poliittisen järjestelmän suunnitelmien mukaan. Maakohtaiset erot markkinatalouden ja sosialismin sekoitussuhteessa ovat kuitenkin hyvin suuria.
Kapitalismin käsite kehittyi teollisen vallankumouksen ja pääoman kasautumisen myötä, ja monille kyse on siten myös historiallisesta ilmiöstä sekä laajemmasta yhteiskunta-analyysistä.
Byrokratian ideaalimallin ja taloussosiologian oppi-isä Max Weber (joka partoineen löytyy myös Päivän Byrokraatin logokuvasta Franz Kafkan seurasta) pohti kapitalistisen järjestelmän kehityksen suhdetta protestanttiseen työetiikkaan. Kapitalismi oli hänelle laajempi yhteiskuntaa määrittävä ilmiö, jossa korostui ahkeruus ja aineellinen kehitys. Karl Marxin 1800-luvun määritelmä kapitalismista taas on eräänlainen oman aikansa tuote, jossa työntekijän riistäminen nähdään erottamattomana osana tuotantojärjestelmää. Marx näki kapitalismin ohimenevänä ihmiskunnan vaiheena, jossa agraariyhteiskunnan jälkeen pääoman kasautuminen ja tehokas tuotanto olivat synnyttäneet proletariaatin ja kylväneet siemenet vallankumoukselliselle luokkasodalle. Kaikki tietävät, miten siinä sitten lopulta kävi.
Marxin innoittamat myöhemmät 1900-luvun aktivistiset sosiologiset suuntaukset kuten Frankfurtin koulukunta/kriittinen koulukunta jatkoivat kapitalismin tarkastelua kulttuuri-ilmiönä, johon liittyi olennaisesti massatuotanto, massakulttuuri ja joukkotiedotus. Kapitalismiin monella tavalla liitetty prosessien tehokkuus ja standardisointi nähtiin kulttuurimielessä homogenisoivana ja yksilöllisyyttä häivyttävänä voimana. Myöhemmin kapitalismiin on liitetty useita etuliitteitä sen mukaan, mihin ilmiöön erityisesti halutaan ohjata huomiota: “globaali kapitalismi”, “hyperkapitalismi”, “hyvävelikapitalismi”.
On suorastaan vastuutonta tai ainakin epätarkoituksenmukaista tehdä kyselyjä suurista ja monimutkaisista asioista, jos on vaarana, että vastaaja voi mielivaltaisesti fiilispohjalta tehdä oman tulkintansa siitä, mitä kyselyssä ylipäätään kysytään.
Paradoksaalista on, että samaan aikaan kun kapitalismi on mahdollistanut viime sukupolvien ajan ihmiskunnalle eksponentiaalisen elintason nousun, termistä on selittämättömästi varsinkin monien nuorten suussa tullut leimasana kaikelle ikävälle. Jonkin asian nettohyödyllisyyden arviointi kun tarkoittaa loogisesti sitä, että ilman kyseistä asiaa asiat olisivat paremmin. Toisin sanoen, jotta näiden kapitalismikriitikoiden kannattama väittämä pitäisi paikkansa, “nykymuotoisen kapitalismin” poistamisen tulisi muodostaa nettoparannus ihmiskunnalle.
Vaan mitä nykyisestä elintasosta jäisi jäljelle, jos kapitalismin todella poistaisi? Ainakin lukuisten sosialismia tai ”valtiokapitalismia” kokeilleiden valtioiden kokemusten perusteella hyvin vähän.
Miten Päivän Byrokraatti sitten käyttää termiä kapitalismi? Pitkälti samassa hengessä kuin Adam Smith puhuu vapaasta kilpailusta klassikkoteoksessaan Kansojen varallisuus, vaikka Smith ei koskaan tainnut itse käyttää nimenomaista termiä ”kapitalismi”. Se jäi sitten hänen seuraajiensa keksittäväksi. Kapitalismia on nähdäksemme se, että valtio suojelee yksilöjen vapautta ajaa omia taloudellisia etujaan, jolloin kansantalous toimii ”näkymättömän käden” ohjaamana tehokkaammin kuin keskusjohtoisesti. Yksilöiden sinänsä itsekkäiden intressien pohjalta tekemät valinnat luovat taloudellisesti tehokkaan kokonaisuuden, jonka luomasta hyvinvoinnista hyötyy lopulta koko yhteiskunta.
Taloudelliset perusvapaudet, joita valtion tulee suojata, ovat Smithiä mukaillen muun muassa vapaus valita ala, vapaus tehdä päätöksiä riippumatta muista, vapaa kilpailu ja kaupan vapaus. Lisäksi valtion on varmistettava ihmisten ja heidän omaisuutensa turvallisuus, ratkaistava kiistat ja varmistettava sääntöjen noudattaminen.
Nyt uutisoidun kyselyn tuloksiin pitää silti kiinnittää asianmukaista huomiota. Päivän Byrokraatin hypoteesi ainakin suomalaisen julkisen keskustelun pohjalta on, että kapitalismikriittisten mielipiteiden esittäjissä on ylipaino nuoremmissa ikäluokissa. Länsimaisiin yhteiskuntiin näyttää nimittäin jostain syystä olevan pesiytynyt sisäänrakennettu mekanismi, jossa hyvinvointi synnyttää sen tuhoavan voiman (sosialismin).
Mainitut nuoret ikäluokat, joilla ei ole omaa muistikuvaa sosialismin kiroista, intoilevat vasemmistoaatteen parissa niin kuin se olisi jokin uusi keksintö.
Ilmiöllä voi ainakin länsimaiden osalta olla jotain tekemistä myös sen kanssa, että nuoruutta ihannoivassa kulttuurissamme ei riittävästi kunnioiteta vanhempia ihmisiä ja näille kerääntynyttä kokemusta ja tietämystä. Esimerkiksi niistä kärsimyksistä, joita sosialismi aina aiheuttaa. Kukaan ei tietysti voi mitään nuorelle iälleen, mutta historian opetuksen soisi tuottavan parempia tuloksia. Se, joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sen aiemmat virheet.
Stabiileja, rikkaita yhteiskuntia yhdistävä tekijä on nimittäin juurikin pitkä ja rauhallinen traditio.
Tätä todistavat esimerkiksi maailmansodilta säästyneet maat kuten Sveitsi, joissa ei ole päästetty unohtumaan, kuinka vauraus rakentuu hiljalleen kerros kerrokselta aiempien sukupolvien luoman hyvinvoinnin päälle. Tuon tietäminen auttaa myös ymmärtämään, että radikaalisti ”uudelleen keksimällä” voidaan vain hajottaa toimivia rakenteita. Tämä viisaus suojelee muun muassa sveitsiläisiä kaikkein hölmöimmiltä muotivillityksiltä.
Asiaan liittyen, radiojuontaja Ville Kinaret esitteli hiljan Twitterissä asiaan liittyen mainion ”sukupolvisen sykliteorian”, mistä lienee hän onkin sen keksinyt. Siihen on hyvä päättää tämä kirjoitus:
1. Kovat ajat rakentavat lujia ihmisiä.
2. Lujat ihmiset rakentavat hyviä aikoja.
3. Hyvät ajat rakentavat heikkoja ihmisiä.
4. Heikot ihmiset rakentavat kovia aikoja.
(5. Kovat ajat…)
Kukin meistä voi hiljaa pohtia, missä kohtaa sykliä mahdamme mennä Suomessa, ja mikä merkitys onkaan sillä, että valtiolaivaamme ohjaa kolmikymppisten vasemmistolaisten kokematon ”tyttöbändihallitus”…
Saatat tykätä myös
Kirjoittaja
Kyllä palkinto on aivan aiheellista antaa nimenomaan kyselyn laatijoille. Maailmassa on runsaasti ylitarjontaa huonosti laadituista kyselytutkimuksista. Vastaajat vastaavat esitettyihin kysymyksiin, mutta kun kysymykset ovat epämääräisiä, vastaukset ovat satunnaisia ja tulkinnat mielivaltaisia. Ja tällaisten kyselyiden helmasynti on määrittelemättömien tai epämääräisiin käsitteisiin nojaavien mutta tunteisiin vetoavien kysymysten käyttö, siis se vanha tuttu mielikuvapeli. Mitä oikeastaan tarkoittaa ”kapitalismi nykyisessä muodossaan aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää”.
Mitä on kapitalismi nykymuodossa? Yleisen määritelmän mukaan kapitalismi on yksityiseen omistusoikeuteen perustuva talousjärjestelmä, jota luonnehtivat tuotantovälineiden yksityinen omistus, vapaat markkinat, henkilökohtaisesta taloudesta erotetut yritykset, yritysten osakkeiden julkinen kauppa sekä yksityisen omistusoikeuden turvaava oikeusjärjestelmä. Mitä tarkoittaa ”kapitalismi nykymuodossa” on taas mielikuva-asia, joka riippuu maasta, vastaajasta, vastaajan mielentilasta ja kysymyksen esittämistavastakin.
Ja mitä tarkoittaa ”aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää”? Aiheuttaa pahaa tai hyvää verrattuna mihin, verrattuna toiveiden tynnyriin ja haavekuviin, verrattuna johonkin luonnontilaiseen heimoyhteisöön vai verrattuna joihinkin vaihtoehtoisiin järjestelmiin, jotka luonnollisesti pitäisi edes nimetä.
Moinen kysely kyllä antaisi perusteita pidempäänkin analyysiin, ensinnäkin analyysiin kyselyn laatijasta ja laatijan motiiveista ja toiseksi arvioon siitä, mitä vastaajat mahdollisesti ovat tarkoittaneet vastatessaan niin kuin ovat vastanneet.
Älä muuta virka, sanoi Juice.
Noista kyselyn laatijan mahdollisista motiiveista olisi ollutkin sanottavana yhtä sun toista spekulatiivista, mutta jätimmepä nyt sitten ne kommentit kuitenkin rivien väleihin. Emme näköjään turhaan, kun ajatuksen tuttuun tapaasi kaivoit ihan oikein esiin. Kiitos jälleen kerran loistokommentista!
Ongelma taitaa olla siinä, että useimpien mielestä sana “kapitalismi” viittaa jotenkin itsekkäisiin superrikkaisiin ja sana “sosialismi” tarkoittaa, että olemme kilttejä, anteliaita, ja suvaitsevaisia. Kun sen laittaa noin, ei ole mitenkään ihme, että kapitalismiin suhtaudutaan epäilyttävästi. Vasemmisto on aina ollut propagandasodassa muita edellä. Mutta veikkaisin, että jos samoilta ihmisiltä kysyttäisiin, että kannatatko vapautta ja sitä että saat omistaa yksityisomaisuutta, ja että saat perustaa oman yrityksen ilman, että valtio kiusaa sinua veroilla ja säännöksillä, niin useimmat olisivat myötämielisiä.
Toisin kuin HS:n artikkelissa, PB kiinnittää huomiota siihen, että “nykymuotoinen kapitalismi” ei ole hyvin määritelty. Kysely tehtiin varmaankin muulla kielellä, ja varsinaisia kysymyksiä en löytänyt. Kysymyksen sanamuoto vaikuttaa usein vastaukseen. Sen verran kuitenkin selvisi, että vastaajista vain 17% oli lukion käyneitä, jotta vastaajat paremmin edustaisivat maapallon väestöä. Max Weberin pohdinnat eivät ehkä olleet kaikille tuttuja.
Jos itse yritän pohtia kapitalismin hyviä ja huonoja puolia, joudun vertaamaan sitä johonkin. Mihin? Kommunismiin? Feodalismiin? Anarkismiin? Suomen nykytilaan? Nimeämättömään utopistiseen järjestelmään, jota ei ole koskaan ollutkaan? Tuo 56% oli vain yksi numero pitkässä listassa erilaisia tuloksia. Esimerkiksi “Business” on vastaajien mielestä sekä kyvykkäämpi että eettisempi kuin “Government”. Mahdettiinkohan kapitalismia sittenkään verrata byroslaviaan? Hassua, että tästä ei tullut otsikkoa.
Sinänsä 34000 hengen kyselytutkimus on ihan vaikuttava.