25
helmi
2018

PAB: Helsingin hovioikeus löysi perustuslaista yhdenvertaisuuspykälän

Päivän Antibyrokraatti -palkinnon saa Helsingin hovioikeus, jonka mukaan rikostuomio siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on perustuslaissa kiellettyä syrjivää kohtelua Jehovan todistajiin nähden. Jehovan todistajat on naisten ohella ainoana ryhmänä lailla vapautettu asepalveluksen ja siviilipalveluksen suorittamisesta.

 

Esimerkiksi lentävän spagettihirviön seuraajia tai filatelisteja koskien ei vastaavaa poikkeusta lainsäädännössä ole.

 

Korkein oikeus luultavasti ottaa jutun vielä käsiteltäväkseen, mutta voimassa pysyessään hovioikeuden ratkaisu ravistelisi suomalaista yhteiskuntaa oikein urakalla.

 

Paitsi, että eduskunta joutuu pohtimaan, onko oikeudellisen ristiriidan ratkaisuna asevelvollisuuden ulottaminen myös Jehovan todistajiin vai asepalveluksen muuttaminen vapaaehtoiseksi, tuomio pakottaa lisäksi kysymään, puuttuuko oikeuslaitos vihdoin myös naisten ja miesten eriarvoiseen kohteluun.

 

Naisillehan asepalvelus on vapaaehtoinen mahdollisuus, mutta miehille velvollisuus, josta kieltäytymisestä seuraa vankeusrangaistus. Tai siis ainakin seurasi, hovioikeuden äskeiseen ratkaisuun asti.

 

Silti asiassa on pakko pitää mielessään myös realiteetit. Maassa on aina armeija – joko oma tai vieras, ja tavalla tai toisella Suomen puolustuskyky on turvattava.

 

Mahdollisesti ratkaisu löytyy paitsi Nato-jäsenyydestä, myös Päivän Byrokraatin tai keskustanuorten tuoreesta ehdotuksesta: Päivän Byrokraatti ehdotti asepalveluksen kompensointia verohelpotuksilla armeijan käyneille, keskustanuoret taas sukupuolesta riippumatonta maanpuolustusveroa niille, jotka eivät ole armeijaa suorittaneet. Molemmissa ehdotuksissa asepalvelus itsessään muuttuisi vapaaehtoiseksi ja verohoukuttimella taattaisiin se, että asepalveluksen piiriin hakeutuisi riittävä osuus väestöstä.

 

Eivätkä hovioikeuden ratkaisun vaikutukset rajoitu asepalvelukseen. Se, että oikeuslaitos ottaa nyt perustuslain sisältämän yhdenvertaisuusperiaatteen vakavasti, avaa mahdollisuuden sille, että ehkä myös yhdistymis- ja sopimusvapautta aletaan suojata. Jos näin käy, ylioppilaskuntien pakkojäsenyys ja työehtosopimusten yleissitovuus eivät enää kauan vanhene.

 

Perusteet, joilla yliopistojen opiskelijat on pakotettu maksamaan jäsenmaksua ylioppilaskunnille ovat heppoisia, ja ne ovat murentuneet entisestään, kun ylioppilaskunnat ovat alkaneet käyttää asemaansa milloin minkäkin poliittisen agendan edistämiseen.

 

Esimerkiksi Suomen Ylioppilaskuntien Liitto julkisti vuoden 2016 lopulla liittokokouksensa päätökset otsikolla ”SYL on feministinen järjestö. Deal with it”, ja ilmoitti tiedotteessa ottavansa jatkossa perinteisten teemojensa lisäksi laajasti kantaa esimerkiksi koulutuksen saavutettavuuteen, sosiaaliturvan järjestämiseen, verotukseen, yhdenvertaisuuteen ja ympäristökysymyksiin. Näin tehdessään se taisi samalla naulata viimeisen naulan arkkuun, jossa ylioppilaskuntien pakkojäsenyys haudataan. Ei voi olla niin, että korkeakoulutusta haluavan ihmisen on vuonna 2018 pakko kuulua aatteelliseen järjestöön ja rahoitettava sen toimintaa.

 

Aivan yhtä mahdotonta on hyväksyä, että vielä vuonna 2018 työn ostaja ja työn myyjä eivät saa keskenään sopia työsuhteen ehdoista haluamallaan tavalla, vaan heidän välisessään oikeussuhteessa päätösvaltaa käyttävät täysin ulkopuoliset tahot, joiden todellisena kiinnostuksen kohteena ei ole näistä kummankaan hyvinvointi, vaan omat valtapoliittiset pelit.

 

Meillä on perustuslaissamme hyviä periaatteita tasa-arvosta, sanan- ja mielipiteen vapaudesta, omaisuuden suojasta ja sopimusvapaudesta. Kiva, että oikeuslaitos alkaa vihdoin ottaa ne tosissaan.

 

HS 23.2.2018

 

 

www.keskustanuoret.fi

 

 

 

Saatat tykätä myös

Intersektionaalinen feminismi
All Lives Matter
PB: Naiskansanedustajat pätevöityvät ministereiksi 13 vuotta nuorempina kuin miehet?
Lukijan kirjoitus

1 vastaus

  1. Laissez-faire

    Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä ja työehtosopimusten yleissitovuutta pitäisi laajemminkin (useammin) kyseenalaistaa. Ne ovat merkittäviä haittatekijöitä vaikkei ehkä ensi silmäyksellä siltä vaikuttaisivatkaan.

    Työmarkkinasääntely (kilpailun kieltäminen) aiheuttaa työttömyyttä ja yliopistolaki ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä mahdollistaa ja pönkittää pienen poliittisen eliitin vaikutus- ja valta-asemaa muiden (valinnan)vapauden kustannuksella.

    Valitettavasti varsinkin ensinmainittu on hyvin suosittua kansalaisten keskuudessa joten sitä tuskin päättäjät – jotka elävät kansalaisten suosiosta – tulevat kovin mielellään purkamaan.

    Mikä on kyllä kummallista koska kuten kirjoitit työntekijöiden ja työnantajien todellisesta hyvinvoinnista välinpitämättömät valtapeliään pelaavat tunkkaiset ja vanhakantaiset keskusjärjestöt päättävät työntekijän ja työnantajan välisistä asioista ja puuttuvat näin yritysten asioihin ja toimintakykyyn.

    Ehkä se johtuu suomalaisten mieliin iskostetusta marxilaisesta luokkateoriasta jossa työnantaja on paha riistäjä ja työntekijä vain riistettävä. Ja kulttuurista jossa vapaita markkinoita ei ole ollut kuin nimeksi.

    Todellisuudessa yleissitovuus (vähimmäispalkka) on etuoikeus ei oikeus eli etuuksia muiden kustannuksella.

    **

    Asevelvollisuudesta: miten olisi yksityinen armeija? Lainaus kirjasta “Maanpuolustuksen myytti”

    “Jos on olemassa yksi hyvin vakiintunut totuus poliittisessa taloudessa, se on tämä: että kaikissa tapauksissa kaikki hyödykkeet, jotka palvelevat kuluttajien tarpeita parhaiten on että työ ja kauppa pysyvät vapaina, koska työn ja kaupan vapauden tuloksena on välttämätön ja kestävä hinnan maksimaalinen vähentyminen.

    Nyt näiden periaatteiden toteuttamisessa päästään tähän tiukkaan johtopäätökseen: Se että turvallisuuden tuottaminen olisi tämän aineettoman hyödykkeen kuluttajien edun mukaista, kuuluu edelleen vapaaseen kilpailuun. Tästä seuraa että hallituksella ei pitäisi olla oikeutta estää toista hallitusta kilpailemasta sen kanssa tai vaatia että kuluttajia palvellaan yksinomaan sen tuottamalla hyödykkeellä… Joko tämä on loogisesti totta tai periaatteet joihin taloustieteet perustuvat ovat pätemättömiä.”

    De Molinari siten ennusti, mitä tapahtuisi jos turvallisuuden tuotanto monopolisoidaan: Jos päinvastoin kuluttaja ei voi ostaa turvallisuutta mistä haluaa näet suoraa päätä avautuvan suuren ammattikunnan mielivaltaisuudelle ja huonolle hallinnoinnille.

    Oikeudenkäytäntö hidastuu ja kallistuu, poliisi häiritsee, yksilönvapautta ei enää kunnioiteta, turvallisuuden hintaa on paisuteltu ja ja epäoikeudenmukainen jako tämän tai kuluttajaryhmän vallasta ja vaikutusvallasta sovittaessa.

    (Gustave de Molinari, Production of Security, J.H.
    McCulloch, trans. [New York: Center for Libertarian
    Studies, 1977], pp. 3–4)

    https://mises.org/sites/default/files/Myth%20of%20National%20Defense,%20The%20Essays%20on%20the%20Theory%20and%20History%20of%20Security%20Production_3.pdf

Kommentoi