PB: Kokkolalainen korvikekahvila joutuu toimimaan teltassa

Nyt kun säät saavat viikko toisensa jälkeen Päivän Antibyrokraatti -palkinnon, mikä olisikaan mukavampi tapa viettää lämmintä kesäpäivää kuin lukuhetki kahvikupposen ääressä? Tänä kesänä hyvästä lukemisestakaan ei tule puutetta, vaikka monessa kunnassa Päivän Byrokraatin mielikirjallisuuteen kuuluva Kafkan tuotanto on siirretty kaupunginkirjastoista kuntapäättäjien koulutustiloihin. Kafkamaisen kauhukirjallisuuden ystäviä hemmotellaan muun muassa Sdp:n veropoliittisella ohjelmalla ja Helsingin liikennestrategialla.

Kahvikupposen osalta tilanne on sen sijaan vaikeampi, ainakin Päivän Byrokraatti -palkinnon tänään saavassa Kokkolan kaupungissa.

Saludonsa joutuu ehkä keittämään jopa itse, sillä Kokkolassa vuosikausia kahvilassa toiminut kahvila ei saa enää toimia kahvilana, koska kahvila-alueelle ei ole vuosikymmenten kuluessa saatu tehtyä kahvilan sallivaa asemakaavaa. Kahvia on tähän asti ryystetty rakennusluvattomassa kahvilassa poikkeusluvan turvin.

Kyseessä on tietenkin Kokkolan Ykspihlajassa sijaitseva kuvankaunis kulttuurikahvila Saha, jonka kohtalosta on käyty pitkä ja monivaiheinen kamppailu.

Kaupunkilaiset tuntuvat rakastavan paikkaa. Peräti 4 500 ihmistä, eli 10 prosenttia kokkolalaisista, allekirjoitti taannoin adressin, jossa toivottiin Sahan saavan jatkaa. Adressi käänsi Kokkolan virkamiehet puolelleen, ja he olisivat olleet valmiita jatkamaan poikkeuslupaa kahvinjuontiin asemakaava-alueen ulkopuolella, kunnes alueen kaava saadaan valmiiksi. Tämä poikkeuksellinen menettely johtunee siitä, että hallintolaissa ei enää nykyisin määrätä, että virkamiehen tulisi aina raivotautisen koiran lailla rynnätä puremaan kättä, joka hänet ruokkii.

Virkamiesten taivuttua yritystoiminnan tappaminen jäi rakennus- ja ympäristölautakunnan vastuulle. Poliittinen päätöksentekokoneisto ei pettänyt odotuksia, vaan antoi kokkolalaisten rakastamalle kahvilalle kuoliniskun hylkäämällä poikkeamislupahakemuksen.

Hylkäämistä esitti kahvilan lähistöllä asuva lautakunnan vasemmistoliittolainen varapuheenjohtaja Vesa Pohjola, joka on sattumalta myös samalla alueella kilpailevaa ravintolatoimintaa harjoittavan Kokkolan venekerhon kommodori. Asemakaavattomalla alueella toimii myös työväentalon ruokala. Näistä kummallakaan ei ole lupaongelmia.

Jotkut ovat nähneet näissä olosuhteissa päätöksenteon motiiveja kyseenalaistavia seikkoja, mutta rakennus- ja ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja selittää:

”Viranomaisilla on ollut vaikeuksia päästä alueelle, samoin venetrailereilla, koska autoja on parkissa molemmin puolin tietä.”

Hylkäävän päätöksen jälkeen kaiken piti olla hyvin ja yritystoiminnan enää vain mukava muisto, kunnes kekseliäs entreprenööri löysi säännöistä porsaanreiän. Vaikka tarvittava rakennuslupa tai sitä koskeva poikkeuslupa puuttuisi, säännökset kuitenkin estävät vain kiinteän rakennuksen käyttämisen kahvilatoimintaan. Sellaisia siirrettäviä kevyitä rakennelmia, joita rakennuslupasääntely ei koske, ei rakennus- ja ympäristölautakunta voi estää.

Tämän vahvistaa myös kaupunki. Vaikka yrittäjä Outi Airola on ollut yhteydessä elintarvikeviranomaisiin, aluehallintovirastoon ja Kokkolan kaupungin virkamiehiin, vaikuttaa ihme kyllä siltä, että kahvilatoimintaa teltassa ei voi kieltää. Laki ei ole varautunut näin sinnikkäisiin yrittäjiin, sillä yleensä taloudellinen aktiviteetti saadaan tapettua vähemmälläkin.

Kahvilatoiminta onkin nyt siirretty kahvilarakennuksesta pihalla sijaitsevaan telttaan, joka toimii korvikekahvilana.

Sellaisten lukijoiden, jotka ovat asuneet pidempään poissa Suomesta, kannattaa tässä kohtaa varoa aivonyrjähdystä. Kauniin rakennuksen käyttö kahvilana kiellettiin siis siksi, että asiakkaiden pysäköinti tien varteen koettiin ongelmalliseksi. Nyt täysin samat asiakkaat pysäköivät kuitenkin edelleen kaikki samat autonsa juuri saman tien varteen – ainoana erona se, että talon sijasta sumpit ryystetään teltassa. Kun emme ole Kokkolasta emmekä Vasemmistoliitosta, meille jää hieman hämärän peittoon, minkä ongelman rakennus- ja ympäristölautakunta päätöksellään ratkaisi – jos minkään.

Kahvilan yrittäjä Outi Airola kommentoi keksintöään:

“Porsaanreiäthän ovat hyviä siinä mielessä, että ne mahdollistavat oikeudenmukaisia ratkaisuja, jos laki on tyhmä tai jos sääntö-Suomi on mennyt liian pitkälle.”

Airolan mielestä määräyksiä noudatetaan välillä turhankin tarkasti eikä oteta huomioon tulkinnanvaraa.

“Minä luulen, että meillä täällä Kokkolassa ollaan hirvittävän tiukasti lakisidonnaisia. Jotenkin suosittelisin viranomaisille ja päättäjille, että kilautetaan joskus ministeriöön ja kysytään, onko laissa joku tulkinnanvara.”

Telttakahvila on nerokas ratkaisu, mutta ei silti ratkaise aivan kaikkia ongelmia. Airola ei esimerkiksi haluaisi käyttää telttakahvilassa kertakäyttöastioita, mutta tiskikoneelle on uusilla järjestelyillä liian pitkä matka.

“Eräs viranomainen sanoi, että kyllä hän haluaa nähdä sen ihmisen, joka vie käräjille sen, jos me kahvila Sahan rakennuksen tiskikoneessa pestään astiat. Siihen ei ole uskallettu vielä lähteä, tällainenkin ihminen saattaa tietysti löytyä.”

Kokkola on Päivän Byrokraatille hieman vieras kaupunki, mutta kaiken kerrotun perusteella sitä, että rakennuksen tiskikoneen käyttäminen telttakahvilan kuppien pesemiseen johtaisi valitukseen, ei voi pitää edes todennäköisenä, vaan jopa täysin varmana seurauksena moisesta.

Tiedä vaikka valitus tulostettaisiin työväentalon printterillä.

Yle 14.5.2018

Yle 8.2.2018

Yle 21.2.2018