PB: Arvaa kuka on kuka hallitustunnusteluissa

Päivän Byrokraatti -palkinto on tänään kiikutettu Säätytalolle, sillä hallitustunnusteluissa tunnutaan pelleilevän enemmän kuin Sirkus Finlandiassa konsanaan.

Palkintokomitea on päätellyt, että kyseessä on ilmeisesti uusi Amerikasta tuotu reality-show, joka on viety pidemmälle kuin koskaan ennen. Nyt ei mennä naimisiin ventovieraan kanssa, osteta taloa sokkona tai heitellä kääpiöitä katapultilla jättikokoiseen tikkatauluun, vaan tällä kertaa tosi-tv-ohjelmassa valitaan valtion johto.

Säätytalolle on perustettu Big Brother -talo, jonne on tuotu valtakunnanpolitiikan oudoimmat ihmeotukset. Heidän annetaan muodostaa maalle ihan oikea hallitus ja seuraavat vuodet kamerat tarkkailevat, mitä maassa sen jälkeen tapahtuu.

Arvaa kuka on kukin:

(1) Veropolitiikkaa maallemme hahmottelee teatteritieteen maisteri, joka ennen Ylen hupitoimittajapestiä ehti saada potkut Vihreästä Langasta. Potkut antoi vihreiden silloinen uusi puheenjohtaja Pekka Haavisto, ja katkeroituneena kyseinen henkilö vaihtoi puoluetta. Potkut eivät kuitenkaan olleet hänelle mikään uusi juttu, sillä hän sai aiemmin kenkää myös Teatterikorkeakoulusta, kun hän opiskelijatovereidensa kanssa hajotti koulun kalustoa yli 20 000 markan edestä ja sai siitä ehdollisen vankeustuomion oikeudessa.

(2) Mm. energia- ja ympäristöpolitiikkaan keskittyvän työryhmän johdossa on 33-vuotias hallintotieteiden maisteri, joka vastustaa lisäydinvoimaa, eikä ole työskennellyt sen kummemmin energia- kuin ympäristöasioidenkaan parissa. Hänen vahvuutenaan on kuitenkin tietämättömyys talousasioista ja esimerkiksi Lafferin käyrästä, sillä tuleva pääministeri antoi valmistelun ohjeeksi: ”nyt ei laiteta talouden raameja estämään ajattelua”. Ja niinhän se onkin, että laskun maksaa kansa – ei sitä tarvitse hallituksen murehtia.

(3) Oikeusvaltio-alaryhmää vetää sananvapautta vastustava ja poliiseja sioiksi kutsuva anarkisti, joka on aiemmin toiminut aktivistiryhmä Vastavoimassa ja Perussuomalaiset-lehden mukaan kerännyt rahoitusta Antifa-mellakoitsijoiden matkaan Kiakkovieras-ilkivaltajuhlaan Tampereelle. Vuonna 2013 järjestettyä kahakkaa suunniteltiin huolella puolisen vuotta ja vahinkojen yhteismäärä nousi jopa satoihin tuhansiin euroihin. Yleisö muistaa mellakat parhaiten Juti-naamareista, jääkiekkovarusteista, hakatusta hevosesta, kuulovaurioita saaneista poliiseista, rikotuista kauppojen ikkunoista ja kolhituista autoista.

(4) Vihreiden ympäristöasiantuntijana toimii eräs herra 47, joka on suuri mutapainin ystävä ja aiemmin neuvonut suomalaisia muun muassa pääsiäishanukkaan valmistuksessa. Hän on työskennellyt myös Asioidenhoitotoimisto Veikko Kilkenbladin palveluksessa ja reissannut paljon Lapissa, etupäässä Luostholle lysthinpittoon. Kyseistä henkilöä pidetään jossain määrin omituisena höpöttäjänä.

(5) Talouspolitiikka-ryhmää vetää henkilö, jonka johdolla työmarkkinoita on jäykistetty viimeiset 30 vuotta ja joka ollessaan työministerinä vuosina 2011-15 sai aikaan valtavaa massatyöttömyyttä, siitä huolimatta, että maailmantalous veti samaan aikaan ylöspäin kovilla kierroksilla. Elämäntyönsä hän on tehnyt Sdp:n omistavassa, veroista vapautetussa työmarkkinajärjestössä, joka toimittaa Sdp:lle ennen vaaleja  soppakattilat ja vaalien jälkeen hallitusneuvottelijat.

(6) Suomi kokoaan suurempi maailmalla -työryhmässä on asiantuntijana entinen valtionvarainministeri, jonka saavutuksiin kuuluu keskieurooppalaisten ja brittipankkien pelastaminen kokoaan suuremman Suomen veronmaksajien loppumattomalla kullalla. Riskit sulle, rahat mulle, neuvotteli kreikkalainen, vaan asiantuntijammepa oli vielä ovelampi ja vaati Kreikalta vakuussopimuksen, jolla me tienataan vielä. Aikanaan hänelle naureskeltiin punaisista verkkosukista ja luokanopettajan koulutuksen tarjoamasta osaamispohjasta Oy Suomi Ab:n talousjohtajan pestiin, mutta nyt hän on uuden kansanrintamahallituksen muuhun taustaryhmään verrattuna kuin ammattitaidon järkähtämätön peruskallio. Kas juuri niin tärkeää on asemoida itsensä oikeaan viiteryhmään.

(7) Koko porukkaa vetää ammattiyhdistysjuristi, jolla on erään venezuelalaisen kollegansa tavoin intohimona ajaa bussia. Meillä taitaakin olla sama suunta, sillä johtajallamme ei tiettävästi ole linja-auton kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia, minkä vuoksi bussi on välillä karata tien vasempaan ojaan tai jopa kaasu pohjassa jyrkänteeltä alas. Leveästi hymyilevä johtaja ei kuitenkaan pienestä stressaa. Vappusatanen sinne, 1-3 miljardia tänne. Kun bussissa on hyvä tunnelma, sitä ei pidä pilata laatimalla budjettia talousasiat edellä.

Oikeat vastaukset:

(1) Timo Harakka, Sdp

(2) Sanna Marin, Sdp

(3) Dan Koivulaakso, Vas

(4) Pirkka-Pekka Petelius, Vihr

(5) Lauri Ihalainen, SAK

(6) Jutta Urpilainen, Sdp

(7) Antti Rinne, STTK

Jos sait kaikki seitsemän oikein, olet paitsi politiikan tietäjä, todennäköisesti myös jo varaamassa menolippuja ulkomaille.

Sillä vähän vähemmän värikkäälläkään porukalla ei kansanrintaman kanssa ole käynyt hyvin.

Kansanrintama (ransk. front populaire) tarkoittaa terminä alunperin poliittista yhteistyömuodostelmaa, jossa kommunistit liittoutuivat sosiaalidemokraattien ja keskiryhmien, muun muassa liberaalien, kanssa vastustaakseen 1930-luvulla voimistunutta fasismia ja kansallissosialismia. Toisen maailmansodan jälkeen kansanrintamaa on käytetty yleisnimityksenä koko vasemmiston yhdessä keskustan kanssa muodostamalle hallitukselle.

Tosin terminologisille lievennyksille ei nyt ole mitään tarvetta. Kansanrintamaa muodostamassa olevat Sdp, Vihreät ja Vasemmistoliitto onnistuivat kaikki asemoitumaan Ylen vaalikoneen tietyillä arvojanoilla Kommunistisen Työväenpuolueen vasemmalle puolelle.

Suomessa kansanrintamahallitus on ennen tätä istunut vallassa paitsi heti sodan jälkeen, vuosina 1966–71 ja 1975–82. Taloudellisia katastrofeja näinä vuosina tuli kerta toisensa perään.

Ensimmäisessä hallituksessa 66-71 demaripääministeri Paasiolta kesti alle kaksi vuotta sählätä maa täyteen taloudelliseen katastrofiin, joka johti yli 30 %:n devalvaatioon vuonna 1967.

Sama toistui seuraavan kansanrintamahallituksen toimesta. Markka devavoitiin kerran vuonna 1967, kolme kertaa vuosina 1977-78 ja vielä kerran vuonna 1982.

Jokainen devalvaatio on ollut seurausta samasta asiasta: kun taloutta tehdään ay-liikkeen voimapolitiikan ehdoilla ja työmarkkinoiden ja palkkojen joustot on estetty, ainoa mikä voi enää joustaa on joko täällä toimivien työllistävien yritysten lukumäärä tai valuutan arvo.

Joidenkin ymmärtämättömien mielessä oma valuutta ja mahdollisuus devalvoida on edelleenkin tavoiteltava taikakonsti. Todellisuudessa devalvaatio on kuitenkin kaikkea muuta. Esimerkiksi edellä mainittu 30 prosentin devalvaatio, eli rahan arvon leikkaus tarkoitti sitä, että suomalaiset menettivät yhdessä yössä kolmanneksen kertyneestä varallisuudestaan – siis yli vuosikymmenen ajan kerätyt, säästöön jääneet työn hedelmät. Niistä piti luopua vain siksi, että markkinatalouden perustan, kysynnän ja tarjonnan lakien ei annettu toteutua, ja kilpailukyky sen vuoksi rapautui hetkessä.

Kansanrintamien talouspolitiikka aiheutti myös massiivisen muuttoliikkeen Ruotsiin. Siltä osin kuin devalvaatiot eivät riittäneet korjaamaan kilpailukykyä, jouston puute aiheutti työttömyyttä. Työn perässä Ruotsiin lähteneistä vain pieni osa on palannut takaisin.

Oman valuutan puuttuessa Antti Rinteen hallitus, jos se nyt lopulta syntyy, ei voi korjata politiikkansa valuvikoja devalvaatiolla. Siksi tällä kertaa vasemmistolainen talouspolitiikka ei voine purkautua miksikään muuksi kuin massatyöttömyydeksi. Vanhan track recordin perusteella katastrofin alkua voinee odotella kutakuinkin vuoden 2021 paikkeille.

Sitä odotellessa Suomen kansaa voi ottaa päähän. Vasemmistopuolueita kannatti alle 40 prosenttia äänestäneistä, mutta nyt hallitus näyttää kuitenkin rakentuvan heidän hegemoniansa varaan. Miten tässä näin kävi? Siihen on vain yksi selitys, ja sekin on vanha tuttu:

Kepu pettää aina.

Yle 7.5.2010

Liberalismiwiki – kiakkovieraat

Suomen Uutiset 8.12.2013

HS 9.5.2019

Verkkouutiset 10.5.2019

Uusi Suomi 12.5.2019

IS 11.5.2019